16. maaliskuuta 2012

are we still having fun?

Toimii, toimii, toimii! Aa nimittäin. Niinkin hyvin, että ilmoittauduin migreenihuuruissa kisoihin! Heitän nyt romukoppaan meidän teemakisa-ajattelun, ja lähden hakemaan sitä viimeistä nollaa. Alkaa pikkuhiljaa tympiä tämä ns. turhissa luokissa jauhaminen.

Viime viikolla (?) tsekattiin Lotan kanssa vähän miten lähdetään aan kanssa etenemään, ja saatiinkiin ihan pätevää suunnitelmaa kasaan. Suunnitelma piti sisällään kontaktileikkiä, remmillä muistuttamista ja ihan laatikon vahvistamista kotona. Ajatuksena vaan saada aivot mukaan, mikään muuhan tässä ei ole ollut ongelmana. Remmiä piti ihan tosissaan miettiä - Riesa on kovin herkkis tuollaisille, enkä halua kontakteja enenpää rikki. Lopulta remmi oli kuitenkin hyvä apuväline, vaikka alussa Riesa sitä vähän vierastikin. Yhtään pienemmässä vireessä en kyllä uskaltaisi käyttää.

Viikon aikana vahvistelin kotona laatikkoreeniä, ja maanantaina saatiin paljon onnistuneita suorituksia! Tiistaina aa toimi hyvin myös radan osana, joten ehkä pikkupikku pääkopassa on jonkinlaista aivotoimintaa tapahtunut.

Tiistaina tehtiin ylläolevaa rataa, ja oli pitkästä aikaa ihan huippukivat treenit! Ennen radalle menoa pelailtiin ryhmäläisten kesken, tarkoituksena saada virettä ylös ja keskittyminen päälle. Toimii!

Ihan hirveitä ongelmia ei missään kohdassa ollut. Kovassa vauhdissa pitää vaan muistaa ohjata jämäkästi, muuten pikkukettua saa taas kalastella selän takaa. Varsinkin 3. ja 5. esteillä ensimmäisellä kerralla lenkitti, mutta nämä hoitui ihan asenteen muutoksella..

Suurin ongelma oli 10-12, mikä - yllättäen - sujui heti "anna mä kokeilen vielä kerran" - jälkeen...
Kymppihypylle oli hankala kulma, varsinkin kun koira tuli vauhdilla putkesta. Tiedän, että Riesa osaa hakea takaakierrot vaikka en ihan vieressä olisikaan, mutta kummasti aina unohtuu. Heti kun vähän luotin koiraan ja otin etäisyyttä, onnistui ihan vaivattomasti.

Asennelaji. Kun vaan lähtisi joka kerta onnistumaan, olisi jo pitkällä.

4. maaliskuuta 2012

hallinta on historiaa

Kammottava motivaatiopula niin blogin kun vähän kaiken muunkin suhteen. Jokunen viikko takaperin oltiin siitä huolimatta kisaamassa. Olin itse pari päivää aikaisemmin pyörähdellyt vanhoja, ja saanut vielä hirveän lenssun kaupan päälle. Ei tosiaan mikään loistava kisafiilis. Ensimmäinen rata menikin aivan mehtään (lisää alempana), mutta toisella oltiin taas lähellä.



Ai tyylipisteitä ei jaeta? Tiesinhän minä, etten puolikuntoisena ehdi. Pakko oli kuitenkin kokeilla, vaikka jälkikäteen pakkovalssi olisi ehkä tuohon alkuunkin sopinut paremmin. Aa kun on pikkuketun mielestä varsin puoleensävetävä. Tuloksena siis femma, sij. 2.


Ja sitten se ensimmäinen... Voidaan jo tässä vaiheessa unohtaa yksilö SM tältä vuodelta - ei ehdi. Meidän A hajoaa (siis hajosi...), hyvästi vaan täydelliset kontaktit ja "näin en sitten ainakaan tee". Hirveä vaiva nähty, ja nyt ne ei toimi kunnolla edes reeneissä. Onko tässä nyt mitään järkeä.

Riesa on tässä viime kuukausien aikana tullut aina vaan useammin läpi. Ensin se lähti mun liikkeeseen mukaan (ai miten niin ei kannata vapauttaa koiraa 99% kerroista samasta kohdasta...?), ja siitä pikkuhiljaa aina vaan räikeämmin. Aina läpi tullessa käskin sen takaisin. Jälkikäteen ajateltuna aivan idioottia toimintaa, koira ei opi takaisin pyörähtäessä yhtään mitään hyödyllistä. Jotain kuitenkin, nimittäin ensimmäisellä radalla leikkasin takaa aalla, mikä näköjään tarkoitti "älä mene ylös, vaan pyörähdä kontaktille". Lopetetaan se pyörähtely tähän...

Puomilla kontaktit sentään toimivat, eikä aallakaan etupalkan kanssa ole ongelmia. Etupalkka saa Riesan jopa ajattelemaan sitä mitä tehdään. Ilman etupalkkaa ollaan kuitenkin "YAAAAYY ETEENPÄIN 8DDD" -mielentilassa. Ihan saa taas katsoa peiliin ja miettiä, olisko sittenkin pitänyt vähän monipuolistaa sitä palkkaamista ja vapauttamista.

Tässä ei oikein muu auta, kuin palata pari askelta taaksepäin ja olla kangistumatta kaavoihin. Huoh. Ei muuta kuin reenisuunnitelmaa tekemään.

Jos joku miettii miksi Riesan aksapostausta koristaa Deeku, niin ihan siksi että se on niin symppis harmaanaama!