Lisää liikkuvaa kuvaa

Joku ei joskus meinannut uskoa, että Riesa on oikeasti hirveän raskas vietävä aksaradoilla. Tämän päivän ratatreeni tuo hyvin esiin meidän suurimmat ongelmakohdat... :D



Tähän väliin voisi huomauttaa, että päällejuoksuja on treenattu ja palkattu Riesan lyhyen uran aikana jo ihan liikaa. Treeni jatkukoon... Pienissä vauhdeissa menee radan osana usein jo varsin hyvin, mutta yhtään kovemmissa vauhdeissa on ihan mahdotonta tulla ohjauksiin. Eikä tommonen sivuttainen hyppy ole hyppy ollenkaan, pöh.

Ensimmäiseesä pätkässä näkyy hyvin, mitten hyppy on ihan hiton vaikea suorittaa, jos se ei ole tuotuna nokan eteen. Riesa korjaa hirveän vähän mun virheitä ja joskus käy noin. On uskomatonta, miten koiran ego mahtuu hädintuskin ovista sisään, mutta itsenäiset päätökset radalla ei tule kyseenkään... Aksa on Riesalle kovin vakava asia, ei sovi sooloilla.

Vaikka tänään ei ihan kovin sujuvasti mennytkään, oli treenaaminen taas hirveän kivaa. Tauon jälkeen on joka treeneissä ollut hyvä fiilis, ja Riesa on keskittynyt paljon paremmin, jee!

Suurin syy on varmasti mun oma asenne. Riesa on valehtelematta hallilla todella ärsyttävä. Suorastaan raivostuttava, mä en tykkää yhtään mistään ylimääräisestä hillumisesta. Ennen tauolta palaamista totesin kuitenkin, että mä en voi asialle yhtään mitään. Riesa ei ole sen tyyppinen koira, joka tulee hillitysti hallille ja makoilee leppoisasti hallin lattialla. Mun pinnan kiristyminen ei vaikuta asiaan mitenkään, joten antaa olla. Heti tuli molemmille parempi fiilis ja aksa on taas pitkästä aikaa ihan oikeasti kivaa.

Liikkuvaa kuvaa

Jotain tekstinpätkää tulossa myöhemmin, ehkä. Mutta aksa on hirveän kivaa nykyisin!

Tänään roudasin kameran hallille. Riesa alkeistreenasi pakkovalssia ja sylkkäriä 45 rimoilla. Rimat edelleen aika hakusessa, sylkkäri täysin unohduksissa ja pakkovalssi ok. Suoraan verrannolliset treenimäärien kanssa, yllättäen ;p Lisäksi baanatettiin parit kontaktit ja keppejä. Hauskaa oli.



Lainakoira Torstikin treenasi. Kovin on epävarmaa meno puolin ja toisin, mutta eiköhän se tästä lähde taas rullaamaan. Tarkkakorvaiset voivat kuulla, kuinka sisko (Riesa) arvostelee kovin sanakääntein veljen menoa...

2012 & 2013

Yleensä olen tykännyt koota harrastusvuotta yhteen ja miettiä mitä tapahtuikaan ja mitä saavutettiin, mutta viime vuosi vaatii kyllä suuria ponnistuksia. Varsinkin loppuvuosi oli varsinaista suossa rämpimistä, eikä koko vuoden tuloksilla oikein juhlita.

2011 lopussa taisin asettaa tulevalle vuodelle tavoitteeksi nollaprosentin kasvatusta (silloin 27%), mikä meni kyllä  niin mehtään ettei voi oikein pahemmin pieleen mennä! Tänä vuonna kisasimme 27 starttia, joista nollia 2, tuloksia yhteensä 8 ja hyllyjä ne loput 19. Joukkoon mahtuu paljon hyviä asioita, mutta alkaa tässä väkisinkin vähän pää painua. Tultiin melkoisella kertarysäyksellä pilvilinnoista alas, kai tässä pitää vielä hetkinen keräillä ennen kuin pääse kunnolla ylös. Opettavainen vuosi kuitenkin, mutta onneksi on ohi.

Se siitä viime vuodesta sitten, mitäpä turhia vatmomaan. Vuoden alussa meinataan treenata niin tehokkaasti että ollaan viimeistään keväällä ihan tikissä! Treenisuunnitelman teko pitäisi aloittaa pikkuhiljaa, maanantaina palataan aksakentälle! Voi olla, ettei omatoimitreenit ikinä päädy blogiin asti, vaan palaan ihan perinteiseen kynä ja vihko-menetelmään. Kahtotaan mitä tapahtuu, pääasia että treenataan! Jos vielä treenataan hyvällä fiiliksellä, niin aina paranee.

Tälle vuodelle en suuremmin rustaile tavoitteita, joskos tokoiltaisiin hieman enemmän kuin viime vuonna eikä aksa maistuisi puulta. Taipparitkin on tälle vuodelle tähtäimessä. Toivottavasti molemmat koirat pysyvät terveinä ja pidetään hauskaa, vaikkei sitten kisakentillä niin hyvin sujuisikaan.