27. helmikuuta 2013

Ne tekee töitä sen eteen

Jos olisin viime aikoina ajatellut yhtä paljon kirjoituksia kuin agilityä, kirjoittaisin varmasti ennätyspisteet. Valitettavasti agilitypohdinnasta ei taida paljoa pisteitä irrota, vaikka alankin aina vain paremmin ymmärtää pikkuketun mielenliikkeitä.

Riesan uusi aksapanta on aika super ;) Kiitos Jenni!

Eilen oli jotenkin todella omituiset treenit... Tehtiin paikoitellen todella hyvää rataa, mutta Riesa tuntui väsähtävän hirmu nopeasti. Tänä talvena tämä on ollut meillä useamminkin ongelmana. Toki Riesalla on yleensä viikonloppuisin jotain rasittavaa ohjelmaa (kisat, ollaan Turussa jne..) ja maanantaisin se on mun mukana hallilla, joten pieni väsymys joskus on ihan ymmärrettävää. Suurin syy on varmaan kuitenkin se, että Riesa ei odottele radalle pääsyä mitenkään kovin rauhallisesti... Ihme, että se ylipäätään jaksaa tehdä häkissä riehumisen jälkeen yhtään mitään. 

Omituisinta tässä on se, että esim. kisoissa sitä voi pitää ihan hyvin häkissä jossa se odottaa rauhassa. Pärrkele. Tästä lähtien pieni odottelee treeneissä vuoroaan autossa, koiralla ja varsinkin mulla menee vaan turhaan energiaa Riesan kierroksien hillitsemiseen. Katellaan miten lähtee sujumaan. 

Maanantaisin ajattelin ottaa Riesalle esim. jäädytetyn kongin mukaan, ruoka on varmaan ainoa asia mikä voittaa aksan... Maanantaisin apina on onneksi muutenkin huomattavasti rauhallisempi, varmaan oppinut ettei treenaamaan välttämättä pääse ollenkaan. Huoh.


Kisojen palkkausta ollaan pohdittu parinkin ihmisen voimin, taidan ainakin vielä viikonloppuna käyttää namia keskittymiseen ja radan jälkeen saa sitten riehua lelulla. Ruoka kun saa Riesan keskittymään paremmin kuin mikään. Syöminen se on vakava asia... Lelussa ei treeneissä ole mitään vikaa, koska ympäristö on sen verran rauhallisempaa. Kisoissa taas on huomattavasti enemmän häiriötä ja Riesa nyt huomaa aina kaiken mahdollisen ja mahdottoman,  lelulla riekuttaminen ei tuo mitään hyvää tähän... Mietin sitäkin, että ennen rataa palkkaan pienesti namilla keskittymisestä mutta juuri ennen rataa vain näytän palloa taskussa. Kokeillaan.

En olisi kyllä yli vuosi sitten uskonut, että joskus joudun näitäkin pohtimaan :D Toki voisin edelleenkin palkata Riesaa vain namilla, mutta kun tiedän, että Riesasta lähtee kyllä enemmänkin irti... Mutta eiköhän tämä tästä, suunta on koko ajan ylös ;) 

Riesa varmaan kuulostaa aika kamalalta näiden aksapostauksien perusteella! Oikeasti sillä on kyllä ihan hyvä keskittymiskyky, kunhan sille vain osoittaa jotain selkeää tekemistä. Odotellessa se sitten viihdyttää itse itseään. Arjessa ja lenkillä Riesa on ihan oikeasti hyvinkin rauhallinen, vaikka aika moni sitä aina epäileekin... :D

24. helmikuuta 2013

Paluu kisakentille

Pitkähköksi venähtänyt kisatauko päätettiin tänään. Ihan hirmuista kiirusta ei kisakentille edelleenkään ole, sillä hylkäsin jo ajatukset kesän arvokisoista. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Mun pitäisi huhti-toukokuu lukea tiiviisti pääsykokeisiin, joten nollien pitäisi aikalailla olla jo kasassa. Mutta meillä on vuosia jäljellä, en jaksa repiä sen enenpää ressiä tästä.

Tänään tosiaan kisailtiin kotihallissa kolme rataa, tuomarina Marja Lahikainen. Ensimmäinen rata oli aksarata, profiililtaan ihan hirveän kiva, muutama vaikeampi kohta mutta ei mitään sen suurempaa.
Riesa on aina toisinaan jättänyt seinän vieressä olevia keppejä kesken, joten enköhän mä itse nyt saanut sen ulos tokavikasta välistä... Tajusin vasta radalla, että ei hitto, mitä jos se tulee ulos tuolta. Rupesin kääntämään liian aikaisin ja samanaikaisesti epämääräisesti kehuin koiraa... :D Riesa tuli kiroillen pois kepeiltä, notta eikö täällä saa enää keppejä tehdä rauhassa! Otin kepit alusta ja luotin koiraan, osasi ;) Muita virheitä ei sitten tullutkaan. Puomilla maltoin mieleni ja seisotin pitkästä aikaa pitkään kontaktilla, vaikka se näyttääkin joka kerta huonolta paperilla..!

Toinen rata oli myöskin aksarata kivalla profiililla. Heti alussa oli puomi, jolla maltoin pitää hieman henkäystä kauhemmin, hyvä minä. Kepitkin päästiin tällä kertaa loppuun, mutta keppien jälkeisellä takaakierrolla multa lähti vähän jalka alta ja rima alas. Sitäkös pikkukettu hieman säikähti ja paineli aan alla olevaan putkeen aan sijasta. Aalla pääsin taas odotuttamaan kunnolla ja loppuun ilman muita virheitä. Vähän jäi rata ärsyttämään, sillä olin aivan kahden vaiheilla teenkö lainkaan valssia siihen takaakiertoon, olisi pitänyt jättää joko se valssi tai kompurointi väliin! :D Mutta tulipa ainakin pitkästä aikaa oikein kontaktien tehotreeniä.

Kolmas rata oli hyppäri, jolla piti koiraa vääntää pikkasen enemmän. Tällä radalla meidän ja monen muun kohtaloksi koitui yksi ylimääräinen putki. Jäin hieman liikaa varmistamaan edellistä kohtaa ja rintama jäi liikaa auki. Muuten hirveän kivasti loppuun ja ne kepitkit osattiin. 

Tuloksilla ei juhlittu, mutta meillä oli koko kisapäivän hirveän hyvä fiilis ja oltiin kerrankin molemmat samalla kisaradalla... ;) Ennen taukoa tuntui välillä, että tehdään ihan eri ratoja koiran kanssa. Pienestä oli tänään ne nollatkin kiinni. En muista, koska viimeksi oltaisi kisaradoilla tehty kolme näin ehjää rataa saman päivän aikana.

Tästä tulee nyt ylipitkä sepotus ilman kuvia, mutta analysoin vielä vähän lisää. Tänään mulla oli ne namit mukana! Lisäksi vähän tokoiltiin ennen rataa, mikä selvästi saa lisää järkeä ketun päähän.

Ensimmäisellä radalla pyörittelin Riesaa aika kauan ennen rataa, minkä vuoksi se oli ehkä hieman vaisuhko. Terävin kärki puuttui. Toisella radalla annoin olla hieman pidempään häkissä ja heti oli hieman enemmän sähäkyyttää mukana. Vikalla otin sen häkistä vasta hieman ennen rataa mikä oli näistä selkeästi paras vaihtoehto.
Namilla Riesasta ei ehkä saa ihan samaa irti kuin lelun kanssa, mutta menäänn nyt hetki näin. Pitäisi vaan saada realistisia aikoja kisaradoilta, jolloin näkisi meneekö se todellisuudessa rauhallisemmin vai tuntuuko se vain siltä, kun ei mene itsellä ylimääräistä energiaa koiran häsläämiseen :D Treeneissä se kuitenkin keskittyy hyvin myös lelun kanssa, enkä oikeastaan ikinä pidä treeneissä nameja mukana. Toivottavasti saadaan sama keskittyminen ja asenne pian myös kisaradoille.

Viikon päästä taas Turussa. Tänään oli kivaa, toivottavasti silloinkin.