26. maaliskuuta 2013

Kaaos

Kaaos kuvaa varmasti hyvin viikonloppun kisoja! Riesalla oli kyllä juuri oikeanlainen mielentila, mikä oli varmasti kivoin juttu koko kisapäivässä. Muakaan ei alkanut radan sekoilut sen enempiä ärsyttämään, koska koira oli niin kivasti mukana ja treenikaverit sentään hakivat hyviä tuloksia.
Oma mielentila oli kisojen suurin miinus, huoh. Vähän yritystäkin voisi sinne kisakentille ottaa mukaansa. Homma pelitti hyvin niin kauan, kunnes tapahtui jotain ennalta suunnittelematonta. Vaikka yksi vähän hassusti levahtanut kaarros, jonka jälkeen keskittyminen hajosi ihan totaalisesti ja aloin huolimattomaksi. Turha mitään tuloksia tuolla asenteella odotella, koska joka radalla yleensä sattuu aina jotain pientä.

Ensimmäisellä radalla Riesa kaahotti yhdestä putkasta järkyn kaarroksen jonka jälkeen ite katosin kartalta ja ohjasin Riesan puomin ohi 8) Aika hyvin ohjattu, sillä kontaktihullu kettu hakee yleensä kontaktit vähän turhankin helposti. Tämän jälkeen mentiin puolitehoilla, huoh. Plussaa siitä, että tehtiin onnistunut välistäveto ja vaikea keppikulmakin onnistui. Mutta se hemmetin tikkurivistö oli taas Riesan mielestä yhden välin liian pitkä ja se oli jätettävä välistä. Huoh. Treeneissä se on tehnyt tosi hyviä keppejä, mutta kisoissa on kepit alkaneet jäädä vähän enemmänkin kesken... Lopun kruunasi vielä "no mene johki tonne ehkä taakaa emt" - ohjaus, eikä Riesa ihme kyllä lukenut tuota takaakierroksi :D

Toinen rata oli vähän hallitumpi kokonaisuus, mutta aika sekainenhan sekin oli. Jäin jälkeen, enkä enää osannutkaan ohjata Riesaa takaa keinulle. Vaikeaa tommoset kun osuu yllättäen kohdalle. Tämän jälkeen pari muutakin sekoilua, kun en ohjannut sitä koiraa kunnolla. Yees. Tältä radalta jäi kuitenkin hyvä fiilis, sillä en uskonut Riesan ohittavan putkiansaa suosiolla, mutta tämähän sujuikin vallan mainiosti.

Viimeinen hyppäri... Radalla oli kolme suoraa putkea peräkkäin, ja sittenkän pingottiin se mikä jaloista lähti :D Putket eivät kuitenkaan tuottaneet ongelmia, vaan lähdön häiriöherkkyys. Joku ystävällinen ihminen oli jättänyt narupallonsa lähdön taakse ja Riesahan bongasi sen. Koitin näyttää Riesalle omaa lelua, mutta sen ajatukset olivat luokkaa "MUN TENNISPALLO 8DDDDD". Lähdöstä se paineli kerran pallon luo, kannoin takaisin ja Riesa meinasi kertaalleen lähteä takaisin, menipä hyvin taas. Koko rata meni aika sekoiluksi, mutta tulipahan juostua. Halusin ehdottomasti päästä juoksemaan tuon putkipätkän, sen vuoksi en painunut samantein radalta ulos... :D



Nyt on hyvä aika jäädä taas pienoiselle kisatauolle, sillä itse vietän pian aikani lähinnä pääsykoekirjojen parissa. Tämän vuoden arvokisoissa käydään kesäkuussa kisaamassa SM joukkueessa, ja sen jälkeen voisi olla loistava hetki laittaa oma pää kuntoon ja lähteä kisaamaan taas hieman fiksumpana.

21. maaliskuuta 2013

Tiistaiaksat


Tiistaiaksat meni tällä viikolla aivan törkiän mahtavasti, näillä jaksaa taas hetken! Olin jo etukäteen ihan fiiliksissä rataprofiilista, vaikka olinkin vähän epäileväinen omasta osaamistasosta. Jälleen kävi niin, että ns. vaikeat kohdat sujui ihan leikiten ja jumahdettiin helppoon kohtaan... :D
Riesalla oli hallilla uusi lelu, minkä vuoksi kettu teki aivan liekeissä hommia. On kyllä semmoinen deluxe-lelu, että ei varmaan muut lelut kelpaakaan jatkossa... Löytyy vinkua, joustonarua ja aitoa karvaa samassa paketissa!  Maksoi liikaa, joten Riesa älä pliis pistä sitä heti palasiksi.

Radan alku oli vähän ikävä, oon huono lähtemään oikea-aikaisesti liikkeelle ja tuollaisen alun kanssa tuppaa tulemaan pienesti kiirus. Pari kertaa jouduin ottamaan uusiksi, kerran törmäsin esteeseen ja sen jälkeen saatiinkin sujumaan!
Kutosella Riesa tuli hienosti ja ongelmitta päällejuoksuun, wow! Nämä on viime aikoina sujuneet paremmin, ehkä miljoona ja yksi palkattua toistoa alkaa viimein tuottaa tuloksiakin? Hienoin pieni.
Putkia olin etukäteen vähän miettinyt, mutta Riesalla ei ollut niiden kanssa mitään ongelmia. Aika looginenhan tuo oli loppupeleissä, putken jälkeen melkein väkisinkin osui toiseen putkeen.


11 saksalainen oli jälleen hieman vaikia. Kyllähän se tulee saksalaiseenkin kun vaan tarpeeksi käskee, mutta hirveän raskasta se on. Näitä on palkkailtu tosi paljon, mikä on auttanut hieman, mutta ei mitenkään merkitsevästi. Riesahan ei tunnetusti tykkää tulla ohjaajaa kohti, ja tämä sitten näkyy välistävedoissa, päällejuoksuissa, sakalaisessa jne... Ennen olin vahvasti sitä mieltä, että treenaaminen ja vahvistaminen on avain kaikkeen, mutta enää en tiedä mitä näidenkin kanssa pitäisi toimia. Ehkä pitäisi kohta jo hyväksyä, ettei nuo tosta enää palkkaamalla parane. Koittaa vain radasta riippuen päästä sen verran edelle tai taakse, ettei Riesaa ahdista. Jos ei onnistu, niin sitten vain tekee vähän extratyötä ohjauksissa.
Oudointahan tässä on se, että Riesa ei muutoin ikinä ahdistu ohjaajasta tai mitään vastaavaa.

Tällä radalla saksalainen onnistui kyllä ilman sen suurempia ponnisteluja kunhan väin lähdin oikeasti ajoissa pois alta, mutta muistin myös ohjata sitä hyppyäkin... Sitä on radalla sen verran solmussa, että kohta varmaan pamautan selkänikin.

15-16 välille piti ehtiä persjättöön, huonostihan se meni :D Teen persjättöjä niiin harvoin, enkä osaa yhtään ajoittaa niitä. Varsinkin kun Riesa tykkää lenkittää selän taakse, ja se pitää ottaa vahvasti katseella ja käskyllä ohjaavan käden puolelle. Pitäisi kyllä persjättökin ihan oikeasti opetella, nopeankin koiran kanssa ihan kätevä ohjaus aina paikoitellen...

Puomi ja sen jälkeinen elämä oli tosi hieno! Olin itse ihan fiiliksissä, oli pakko ottaa kohta toiseenkin kertaan. Poispäinkäännös ei ole mulle mitenkään ns. luonnollinen ohjaus,vaan joudun aina vähän pohtimaan sitä, enkä oikeastaan luota siihen kovinkaan paljon... Riesan ollessa nuorempi näitä kyllä reenattiin paljonkin ja Lotankin radoilla on pariin otteeseen tehty.
Riesa yllätti, haki tosi hienosti putken ja sen jälkeen kesti kepeillä tosi hienosti takaaleikkauksen ja sivuirtoamisen. Olin itse niin hämmentynyt, että unohdin keppien jälkeen radan... :D Mutta tuli hyvä fiilis! En uskonut tuon sujuvan ongelmitta, pitäisi vain luottaa omaan ja koiran tekemiseen!

Lopussa ei ollut mitään ihmeempiä, hienosti sujui tässäkin putkeen hakeminen.


Jäi kyllä vallan mainio fiilis, kun saatiin rataa tehtyä jouhevasti eteenpäin ja vaikeat kohdat sujuivat ongelmitta. Riesakin oli varsin keskittyneellä päällä. Varmasti auttaa se, että Riesa odottaa autossa treenivuoroa, eikä nostata omia tai mun kierroksia ölisemällä turhaan.

10. maaliskuuta 2013

Tokoa ja kuvia

Edellisestä tokotreenistä on taas päässyt vierähtämään tovi... Hienosti oli pienellä kuitenkin asiat muistissa kun tänään suunnatiin Järvenpäähän tokoilemaan Marian ja Remun luo.


Mitään kovin perinpohjaista treeniä ei tehty, katsottiin pikaisesti missä kunnossa suurin osa liikkeistä on. Seuruu on edelleen ihan kivaa, ainakin suht lyhyillä pätkillä. Pitkiä pätkiä pitäisi varmaan jossain välissä treenata... Jäävät oli kivat, samoin kaket. Noudossa ensimmäinen oli hyvä, toisessa palautusasennon kanssa taas vähän ongelmia... Luoksarissa varasti ekalla, toisella pysyi hyvin ja teki hienon stopin. Palkkasin kerran pelkästä istumisesta, pitää nyt ihan oikeasti päästä tuosta varastamisesta eroon.

Jos sitä tulevan pääsykoerumban jälkeen aktivoituisi myös tokon saralla, ja rykäisisi sen ykkösen avosta. Riesa tekee kuitenkin älyttömän hyvin tällä meidän kolmesti vuodessa treenitahdillamme, vähän aktiivisemmalla otteella avo on ihan läpihuutojuttu. Joskus olisi myös ihan mielenkiintoista opettaa Riesalle ylemmän luokan liikkeittä, se on kuitenkin tähän asti oppinut kaikki tokoliikkeet todella helposti. On vähän ikävää, että sen potentiaali tokossa menee hukkaan oman motivaatiopulan vuoksi.

Loppuun vähän kuvia, kaikki Marian ottamia. Mun silmään Riesa on talven aikana hirveästi aikuistunut, enää se ei näytä ihan niin pahasti pennulta!







6. maaliskuuta 2013

Valsseja

Tietynlaiset valssit on aina ollut meille vähän vaikeita, koska Riesa tykkää kovasti lenkittää selän taakse. Niitä ollaan palkkailtu paljon, ja ne on ihan huomaamatta viime aikoina parantuneet!
Riesa on siitä ärsyttävä ohjattava, että se pitää aina ohjaavan käden vaihtuessa ottaa kunnolla mukaan, mikä vie multa paljon energiaa ja liian usein koko homma menee paikallaan pyörimiseksi...

Eilisissä omatoimitreeneissä valssailtiinkin Lotan tekemän valssiradan tahtiin. Etäisyydet paikoitellen "vähän" venähti, mutta ei se juuri menoa hidastanut.



Kohdassa 1:40 näkyy hyvin, mitä tapahtuu, jos sitä koiraa ei ota kunnolla mukaan... Ehkä joskus opin. Muuten Riesa oli eilen hyvinkin kilttinä, ei baanattanut täysillä selän taakse vaikka pari sellaista kohtaa olikin.

4. maaliskuuta 2013

All things are difficult before they are easy.

Mä en enää tiedä yhtään mitään. Riesa on oikeasti todella mukava koira arjessa ja tokokentillä, taipparitreeneissä jne... Toisinaan se on myös ihan lyömätön agilitykentillä, mutta toisinaan täysi katastrofi. Kuten nyt vaikka viime viikonloppuna.

Koko kisapäivä oli täysi floppi. Ensin Turkuun iski kamala lumimyräkkä, minkä vuoksi matka hallille kesti tavallista kauemmin. Olin kuitenkin vajaa tunti ennen ratisaikaa kisapaikalla. Ilmottautumisen jälkeen huomaan, että edellisen luokan koiria on kymmenen jäljellä... Tuli pienenpieni hoppu kun aikatauluista oltiin melkein puoli tuntia etuajassa. Starttasimme hienosti kolmantena, minkä vuoksi alkoi olla pientä paniikinpoikasta ilmassa... Riesa tuntui hyvin energiseltä mutta keskittyi hyvin virittelyyn, joten olin ihan positiivisin mielin. Ratakin oli meille ihan kiva.

Starttiin mentäessä positiivinen mieli alkoi pikkuhiljaa kadota... Riesa ei oikein malttanut keskittyä muhun, ja remmiä pois ottaessa meinasi koko piski painua radalle... Karjasin aika kovaa, mikä pysäytti ketun tehokkaasti :D Radalle kävellessäni Riesa oli noussut ja haisteli ihmeissään ajanottolaitteen painona ollutta putken painoa. Siinä vaiheessa mietin, että tää ei oikeasti ole mahdollista. Palautin lähtöön ja siitä hyl. Uusi yritys, koira vielä paikallaan... Kutsuin, ohjasin kakkonhyppyä ja koira juoki ohjauksen läpi suoraan hallin toisella seinustalla olevalle aalle. Itse kävelin pois. Riesa pomppi ympärillä miettien, miksi mentiin vain kolme estettä... Kyllä oli hyödyllisesti käytetyt 15e, suosittelen.


Radan jälkeen olin vielä optimistinen - koiralta energiat pois ja seuraavalla paremmin. Juoksutettiin Marian kanssa Riesaa ja käveltiin muutenkin. Sen jälkeen Riesa sai hengailla pitkään hallissa, mikä yleensä vie siltä suurimmat mehut pois, koska se on henkisesti niin raskasta. Nytpä ei vienyt. Rata alkoi takaakierrolla, minkä pikkukettu melkein teki, mutta ansaputki vei voiton. Jatkettiin, päästiin kolme estettä ja toinen ansaputki veti pikkukettua puoleensa... Sen jälkeen Riesa kävi ihan huvin ja urheilun vuoksi vielä yhdessä putkessa. Jatkettiin rataa kuitenkin, kun siitä pääsi helposti jatkamaan. Loppurata meni muistaakseni siedettävästi. Riesa lenkitti paljon, mutta teki kuitenkin mitä käskettiin.

Tässä vaiheessa olisi pitänyt lähteä kotiin. Ei muutenkaan ollut kovin mukava kisapäivä, lunta pyrytti vaakatasossa ja kenkiä ja takkia sai olla koko ajan vaihtamassa. Jäätiin silti, koska yleensä se viimeinen rata on meillä mennyt ihan hyvin. Päästiin rata puoleen väliin kauhealla väännöllä, mutta jätin kesken kun koira oli sitä mieltä ettei ohjauksiin voi tulla ilman että täytyy suunnilleen korvista raahata.

Riesa ei taaskaan ollut yhtään oma itsensä kentällä. En ole kamalasti jaksanut miettiä, miksi meni miten meni, mutta ehkä kaksi peräkkäistä kisaviikonloppua oli tauon jälkeen liikaa. Kuitenkin henkisesti aika raskasta hengailla monta tuntia kisapaikalla ja keskittyä aina vaan uudelleen. Lisäksi se oli maanantaina mukana hallilla ja tiistaina treenasi... Keskiviikkona ja torstaina käytiin lenkkeilemässä ja juoksemassa umpihangessa, mikä on meille ihan normaalia eikä pitäisi erityisesti väsyttää. Olisi varmaan kuitenkin pitänyt pitää jossain välissä lepopäivä ihan kevyellä liikunnalla ja ilman mitään henkistä rasitusta.

Huoh. Ei ole pikkuketun kisaamista tehty liian helpoksi. Siinä pitää olla energiatasot ja tähdet just eikä melkein oikeassa asennossa. Vaan eipä tässä auta kun jatkaa treenaamista. Riesasta löytyy aivan valtavasti poteantiaalia sekä taitoa, ja aion raahata ne ominaisuudet vaikka väkisin myös kisakentille useammin kuin joka viidennessä kisassa...

Tää ei varmasti ollut ykkös-kakkosissa näin kamalan vaikiaa...