Piirinmestikset

Piirimestikset oli ja meni ilman sen kummempia tuloksia. Riesa oli jälleen kerran ihan saippuuaa eikä edes ratakisko pitänyt meitä samalla radalla.

Hyllyn jälkeen piti poistua saman tien radalta, ihan hirveän pitkälle ei pötkitty. Ensimmäisellä radalla Riesa oli oudosti kiinni kädessä eikä se lukenut hyppyä ollenkaan. Näitä on treenattu niiiin paljon, että sen pitäisi kyllä poimia se hyppy vaikka ohjaisin miten huonosti.
Tästä päästiin kuitenkin jatkamaan, mutta keppien jälkeen ihmeellisesti lepattava kehänauha ja kehänauhaa paikallaan pitävä kivi kävivät Riesalle liian pelottaviksi. Niille piti käydä sanomassa räyh. Tuli kuitenkin takaisin heti, kun ne oli todettu vaarattomiksi. Voi pieni... Jotkut aina miettivät, mitä tarkoittaa kun koira huomioi ympäristöstään aivan kaiken, tässä ihan hyvä esimerkki.



Toinen rata päättyi ensimmäistäkin nopeammin. Riesa valahti erittäin tyypilliseen tapaansa reilusti selän taakse, ja sitä koukkiessa ohjasin sen keppien sijaan putkeen. Harmitti, sillä rata oli meille varsin sopiva rallirata.



Joukkueradalle lähdettiin ankkureina. Joukkueella oli jo paljon virheitä alla, joten ei ollut enää mitään tulospaineita. Alkuun tuli aivan samanlainen kummallisuus kuin ensimmäisellä radalla, omituista. Lisäksi onnistuin saamaan Riesan yhden putken ohi, kun jäin liikaa varmistamaan edellistä takaakiertoa.
Oli kuitenkin kiva juosta edes yksi rata loppuun asti :D Huolimattomuusvirheistä huolimatta oltiin sentään samalla radalla, vaikka olihan tämäkin meiltä aivan törkeää alisuorittamista edelleen.



Kisojen lisäksi ollaan treenattu ahkerasti, treeneissä rullaa todella kivasti. Vielä kun saisi sen saman tuotua kisakentille vähän useammin. Ei tämän nyt ihan oikeasti pitäisi olla näin helvetin hankalaa.

Seuraavan kerran kisataan todennäköisesti syysskaboissa. Saatan heittäytyä jopa niin villiksi, että ilmoittaudun kaikkiin startteihin. Riesa kun toimii sitä paremmin, mitä enemmän startteja sillä on alla.

Meen läpi seinän

Tokoinnostus on toistaiseksi säilynyt, ehkä tästä tulee taas hetkellisesti jotain. Itseasiassa innostuin tällä kertaa niin kovasti, että pistin tilaukseen kaikenlaista tokokamaa. Nyt on sitten tulossa ruutumerkit painoilla, ruutunauhat, ohjatun kapulat ja läjä tunnarikapuloita. Ilman noitakin pärjäisi vallan mainiosti, mutta ehkä treenimotivaatiokin kasvaa kun välineisiin on heitetty vähän liian paljon rahaa.

Viime viikon perjantaina käytiin Marian ja Remun kanssa tokoilemassa, kuvat ovat samaiselta reissulta.

Yllättäen katsottiin meidän stoppia. Olin jo pitkään pähkäillyt käsimerkin vaihtamista suulliseen ja tätä lähdettiin työstämään, käskynä sama mitä jäävissä. Kuljeskeltiin ympäriinsä ja käsky koiran ollessa eri etäisyyksillä ja siitä heti palkka.
Tämä oli ennen Korrien treenejä, nyt edetään vielä kuitenkin käsimerkin kanssa. Samaa treeniä voi toki tehdä ihan sen käsimerkin vahvistamiseksi. Jos käsimerkki ei kuitenkaan ala millään toimimaan, jatketaan suullisen käskyn kanssa. Huoh, alkaa nyt jo kyllästyttää koko stoppi. Joskus pitäisi opettaa se luoksarin maahanmenokin, en odota erityisellä innolla...

Maanantaina kentällä vahvistettiin takapalkkaa. En ole ollenkaan perillä siitä, miten tämän kanssa tulisi oikeaoppisesti edetä, mutta nyt muutaman kerran vapautin Riesan palkalle suoraan perusasennosta ja lisäksi tehtiin muutama luoksari stopin kanssa ja ilman.
Makuuta ruvettiin vahvistamaan luopumisen kautta. Ilkeästi heittelin lihapullia pikkuketun ympärille ja palkkasin tiheästi kun pystyi jättämään ne rauhaan. Luulen, että tämänkaltainen treeni tulee Riesan kanssa ihan tarpeeseen. Sillä on viime aikoina ollut aivan liian matala kynnys nousemiseen, vaikka toki treenaamattomuudella on varmasti jotain tekemistä asian kanssa...

Tiistaina vakaa aikomukseni oli opettaa Riesalle kosketusalusta. Ei kovin vaikeaa koiralle, joka osaa hakeutua esim. laatikolle joko etu- tai takajalat sen päällä. Ei mennyt ihan kuin elokuvissa... :D Riesan kanssa on tehty todella paljon takajalkojen hallintaa, joten se tykkäsi tarjota takajalkoja alustalle. Sain lopulta poimittua sieltä ihan etujalkojen kosketuksiakin, lopputuloksena pikkukettu joka syöksyy alustalle ja poistuu yhtä nopeasti kun saapuikin. Olen liian hidas tuolle koiralle, onnistun aina vahvistamaan juoksemista, vaikka hakisin jotain aivan muuta.

Mummo ♥

Keskiviikkona jäin oman aksakoutsivuoron jälkeen tokoilemaan. Riesa oli sitä ennen odotellut tunnin autossa, mutta teki siitä huolimatta todella kivasti!

Alkuun tehtiin kokeenomaisina jäävät, kaket ja nouto, kaikki tosi hyviä. Lisäksi yritin tehdä kokeenomaista seuruupätkää, mutta Riesa possuili niin törkeästi, etten voinut olla puuttumatta. Pitää jatkossa ehdottomasti merkkailla oikeaa seuruupaikkaa, nyt kettu seilaa vähän siellä sun täällä ja tykkää kovasti myös keulia. Treenaamattomuudella voi toki olla jotain tekemistä myös tämän kanssa...

Luoksarin kanssa jatkettiin samalla kaavalla. Edelleenkään ei mitään käsitystä siitä, mitä olen tekemässä, mutta ei kai näiden kanssa voi (vielä) täysin metsäänkään mennä. Myös makuun kanssa samanlaista treeniä ja lopuksi ryhmäpaikkis. Olin näkyvillä ja aika oli jotain pari minuuttia. Muuten makasi hyvin, mutta sain Riesan tietysti nousemaan... Laitoin käden taskuun ja lähdin palkkaamaan, jonka seurauksena Riesa nousi seisomaan, mutta meni kyllä vikkelästi alas kun huomautin. Hienosti olen onnistunut opettamaan sille, että palkka tiedossa = liike ohi. Treenilistalle...

Treenattavaa on tällä hetkellä paljon, mutta ehkä se motivoi. Suurin tavoite tällä hetkellä on saada avoimen koesuoritus kasaan, mutta uudet liikkeet tuovat kummasti lisämotivaatiota itselle. Toki tässä voi käydä niin, että treenattavaa on loppujen lopuksi liikaa, eikä lopulta treenata yhtään mitään, mutta katsellaan...

Korrien tokopäivä

Viime viikon aikana on treenattu ahkerasti, lauantaina kilpailtiin agilityn piirimestaruuksista ja sunnuntaina tokoiltiin Korrien tokokoulutuksessa. Muusta tulossa päivitystä todennäköisesti myöhemmin, mutta kirjoittelen ensin ylös tokopäivän mietteitä, kun ne ovat vielä tuoreessa muistissa.

Aluksi katsottiin meidän ikuisuusongelmaa eli luoksarin stoppia. Ongelmanahan on se, että kokeenomaisessa luoksarissa pikkukettu pysähtyy silloin kuin suinkin vain muistaa ja jaksaa (eli hyvin harvoin), mutta takapalkan kanssa tai kiertojen kautta tehtynä stoppi on parempi kuin hyvä. Riesan siis kyllä pitäisi tietää, mitä siltä vaaditaan.
Lisäongelmia tuottaa se, että Riesalle on ylipäätään missään vaikea saada perille sitä, että mehtään män. Kun kaikki huomio on positiivista huomiota ja mun ympärillä härvääminen itsessään palkitsevaa, on hirveän vaikea antaa palautetta.

Heti alkumetreillä tuli selväksi, että takapalkan kanssa on vedelty vähän mutkia suoriksi... Eli sitä ei ole häivytetty melkein ollenkaan eikä koira noin muutenkaan tiedä merkkisanaa niin varmaksi, että uskoisi takaa löytyvän palkan vaikkei koira sitä näkisikään. Eli nyt ensin lähdetään etenemään takapalkan kanssa ihan oikeaoppisesti vaihe vaiheelta ja toivotaan, että se olisi viimein ratkaisu ongelmaan.

Näytettiin muutama kokeenomainen luoksari, ohjeena lähteä koiraa toruen vastaan jos se vain juoksee läpi ja siitä palauttaa seisomaan. Läpihän se tuli oikein railakkaasti ja pieni toruminen ei pikkukettua hetkauta. Siinä se iloisesti hötkyili ympärillä, jäi kyllä hienosti seisomaan kun palautin.
Riesaa saisi varmaan vetäistä halolla päähän, eikä se siltikään oikeastaan välittäisi. Riesa ei ole oikeastaan koskaan ollut koira, joka esim. keräisi painetta tajutessaan tehneensä virheen. Riesalle kun on vain tärkeintä päästä tekemään edes jotain. Sama se menikö oikein vai ei.

Tämän jälkeen näytettiin yksi hyvä stoppi kierron kautta. Jatkossa ei niitä enää tehdä, koska Riesa on selkeästi jäänyt siihen vähän jumiin. Riesa kuitenkin nauttii tosi paljon juoksemisesta ja oppii oikeastaan parhaiten vähän juoksentelemalla, niin koiraa voisi palkata stopista niillä kierroilla. Tätä voi sitten hyödyntää monissa muissakin liikkeissä.

Lisäksi saatiin ohjeeksi opettaa Riesa kunnolla luopumaan palkasta. Sitä on kyllä treenattu, mutta ollaan kyllä jääty vähän puolitiehen. Jos Riesa osaisi tehokkaasti luopua palkasta, voi olla ettei sillä olisi aivan yhtä suuri veto mun luo. 

Loppuun tehtiin ihan nopeasti tunnarin alkeita. Piilotettiin tunnarikapula pieneen heinikkoon ja puhuttiin, että tämä on Riesalle varmaan ainoa mahdollinen opetustapa. Tuonkaltaisen hyrrän kanssa laittaisi kyllä mielenterveyden aikalailla koetukselle, jos lähtisi esim. post-it lapuilla kokeilemaan. Voisi toki olla ihan opettavaista, mutta kokeillaan nyt kuitenkin helpomman kautta...

Toisella pätkällä tehtiin ruudun alkeita, koska muissa avoimen liikkeissä meillä ei ole varsinaisia ongelmakohtia ja halusin vähän vinkkejä voittajan liikkeisiin.

Riesan kaltaiselle koiralle Riitta suositteli ehdottomasti kosketusalustaa, sillä lelulle rynnätessä saattaisi pikkuketun ajatustyö jäädä aika vähäiseksi. Riesalla ei kuitenkaan vielä ole olemassa sellaista kosketusalustaa, jonka voisin iskeä ruutuun, joten tehtiin muutama toisto pallolla. Ei niisä sen ihmeempää, hyvin juoksi pallon luo :D
Näiden jälkeen tehtiin näyttöruutuja, joka toimi Riesalle myös tosi hyvin. Vaikeinta oli reagoida itse juuri sillä hetkellä, kun tuo pinkoo ruutuun... Riesa oli kuitenkin tosi kivasti kuulolla ja reagoi palkkasanaan heti. Kuulemma Riesalle saa tehtyä todella näyttävän ruudun, koska se ihan oikeasti juoksee täysillä eikä vain jolkottele.
En tiedä syttyikö näin lyhyellä treenillä vielä mitään suurempia lamppuja, mutta tuntui, että ehkä pääsimme jo samaan huoneeseen valokatkaisijan kanssa.

Lopuksi juteltiin vielä tunnarista ja siitä, miten edetä. Koitin kysellä vähän tuosta Riesan mielentilasta, mutta ei se ainakaan nyt alkeistreeneissä ollut erityisen pielessä. Tunnaria kannattaisi kuitenkin tehdä esim. pitkän lenkin tai treenin jälkeen, jolloin ylimääräiset höyryt on jo päästelty.

Noin muuten Riesa sai ihan kehuja. Se tekee kivalla asenteella ja on hyvin kuulolla. Tuon tyyppisestä koirasta saa kyllä loistavan tokokoiran, jos vaan ratkoo kaikki tempperamentin tuomat koulutushaasteet.
Huoh, niin paljon potentiaalia tungettu pieneen mutta aikalailla haastavaan pakettiin.

Tämä oli itselle ensimmäinen kerta minkäänlaisessa tokokoulutuksessa ja opin ihan valtavasti. Yleensä Riesan kanssa on vähän ongelmana se, että monet kouluttajat eivät ymmärrä sen olevan oikeasti tuollainen hyrrä, mutta nyt ei ollut sitä ongelmaa.
Talvella toivottavasti päästään kouluttautumaan uudestaan. Jos tokoinnostus jatkuu, niin aivan varmasti ollaan jo ennen vuodenvaihdetta solmussa... :D

Mut nyt mä tahdon kaiken ja teen kaiken et mä saan sen

Päivitykset raahaa pahasti jäljessä, mutta noin muuten ollaan oltu aivan tajuttoman ahkeria. Aksaa on treenattu sellasia määriä, että oksat pois. Tokoa ei sitten niinkään, mutta ehkä taas pian... Ensi viikosta lähtien onkin sitten ihan kaikki maailman aika treenata aivan mitä tahansa, kun kesätyö asuntomessuilla loppuu ja ensimmäistä kertaa ikinä syksy on täysin hämärän peitossa. Työnhaku ei ole vielä tuottanut tulosta, joten treenataan sitten koiraa.

Agilitytreeneissä olen vasta tänä kesänä oppinut, että lyhyt treeni on yleensä parempi kuin pidempi hinkkaaminen. Tai sitten olen vain laiskistunut sen verran, että viisi minuuttia esteillä on enemmän kuin tarpeeksi...
Tekniikkaa ollaan treenattu paljon. Välistävetoja, niistoja, takaakiertoja, saksalaisia, sylkkäreitä, pakkovalsseja... Lisäksi ollaan tehty ihan tajuton määrä keppihäiriötreeniä sekä poispäinkääntöjä kepeiltä putkeen sekä putkesta hypylle. Pikkukettu on ollut todella pätevä, tekniikkatreenaaminen on tuonut minullekin paljon varmuutta ohjaamiseen.

Tiistaina treenattiin Lotan treeneissäkin taas tauon jälkeen. Mulla oli ollut pitkä päivä töissä ja Riesalla ihan liikaa energiaa, lähtökohdat eivät siis olleet mitenkään kovin kaksiset. Yleensä Riesa toimii pirun huonosti liian energisenä, nyt se teki kuitenkin varsin kivasti töitä!
Heti radan alussa oli keppien takana putkiansa, nämä menevät treenilistalle! Sain paljon uutta ajateltavaa, heti kun koitin hirveästi suoristaa koiran linjaa, koira luki putken. Kun vain keskityin olemaan pois edestä, haki Riesa kepit varsin näppärästi välittämättä putkesta.

Tällä hetkellä agility rullaa todella kivasti eteenpäin, johan tässä ehdittiinkin hyvä tovi suossa tarpoakin! Olen varmaan vuoden verran tehnyt ahkeraa ajatustyötä, pitkät on piuhat kun vasta nyt alkaa hommat selkeytymään... Kaikki kisatavoitteet on kuitenkin heitetty romukoppaan, en selkeästikään pysty tällä hetkellä luomaan itselleni mitään tulostavoitteita. Tuloskeskeisestä ajattelusta en ole vieläkään päässyt täysin eroon, mutta edetään kisa kerrallaan. Olen kuitenkin huomannut, että homma toimii sitä paremmin, mitä vähemmän mietin Riesan potentiaalia ja tulevaisuudessa mahdollisesti saavutettavissa olevia asioita.
Tällä hetkellä tavoitteet ovat teknisen osaamisen puolella, töitä on tehty ja tullaan tekemään syksyn aikana. Nälkä kasvaa syödessä, on mahtavaa huomata, että treenaaminen tuottaa oikeasti tuloksia. Olen tehnyt aika kunnianhimoisia treenisuunnitelmia, katsellaan miten käy toteutuksen...

Rodunomaisuus on yliarvostettua. Riesa on viime aikoina viihtynyt toinen korva pystyssä...