20. marraskuuta 2013

se sattuu hetken aikaa kun sun silmät aukeaa

Tuntuu vähän karulta jatkaa treeniblogin rustaamista viime postauksen jälkeen, mutta kai elämän on jatkuttava täällä bloginkin puolella. Jotain muutoksia blogin puolella tulee varmasti tapahtumaan, mutta vielä en ole jaksanut perehtyä aiheeseen.

Demin poismenon jälkeen treenikentille palaaminen oli vaikeaa, mutta Riesa olikin tauon aikana kääntänyt harrastusvaihteen päälle, ja alkaa nyt muistuttamaan ihan oikeaa agilitykoiraa. Sitä ennen Riesa ei kylläkään tehnyt elämää erityisen helpoksi. En tiedä oireiliko se Demin poismenoa tai mun mielentilaa, vaiko kumpaakin, mutta Riesa oli aivan kertakaikkisen kamala. Lenkeillä kyseenalaisti luoksetulokäskyjä ja kotona haukkui kaikille rapun äänille. Ensimmäiset päivät ilman Demiä meni itseltäkin täysin sumussa, enkä jaksanut noihinkaan puuttua ajoissa. Nyt pikkukettu on palautettu ruotuun ja elämä siltä osin helpompaa.

Jonkin verran multa on kysytty Demin kuolemasta, mutta en viitsi sitä lähteä tähän avaamaan. Kaikki kävi niin nopeasti eikä erityisen nätisti, etten edes muista päivästä tai päivistä sen jälkeen paljoakaan ja ehkä ihan hyvä niin.

 

Ikävä on edelleen kova, mutta arki on taas pikkuhiljaa lähtenyt rullaamaan. Demin peti on silti edelleen huoneen nurkassa, lääkkeet pöydällä ja remmi laatikossa. Lenkeillä tuntuu oudolta vain yhden remmin kanssa ja vieläkin tietokoneelta poistuessa katson, ettei pitkäkarvainen häntä jää tuolin renkaiden alle. Pahin järkytys on silti väistymässä ja alan jo uskoa, että ehkä me Riesan kanssa pärjätään kahdestaankin. 

--

Loppuun heitän läjän aksavideoita. En jaksa suuria analyysejä tehdä, mutta Riesan kanssa aksa alkaa oikeasti tuntua toisinaan jopa helpolta. 

Muutama viikko takaperin totesin, että nyt on pakko saada muuta ajateltavaa ja me sitten suunnattiin Veronikan seuraksi epiksiin. Ensimmäisellä radalla Riesa oli kaiken tekemättömyyden jälkeen aikamoinen saippua, mutta sain palkattua kontaktit eli rata ajoi asiansa. Uusinta oli jo todella kiva! Tarkoitus oli treenata kisamaista suoritusta ja sainkin itseni ihan hyvin kisafiilikseen. Yksi rima tuli alas mutta samapa tuo.


Viikonloppuna kisattiin kolmen startin verran.
Ensimmäinen rata oli rytmitykseltään ihan pielessä. Riesa kääntyikin alun putkijarruun kiltisti (hyvä Riesa!!), joten olin väärässä paikassa enkä alussa oikein saanut rataa rullaamaan, minkä vuoksi meille muutenkin vaikea alku oli hyvin töksähtelevä. Lopullisesti hylly tuli oikein tyypillisestä esteen ohituksesa. No eihän se tule jos ei ohjaa. Hyvin perinteinen "kyllä se tosta jo tulee, oho perkele, meni ohi" - ohjaus minulle...



Toinen rata oli huippu! Riesa oli tosi hyvin kuulolla ja tuntui tosi kivalta ohjata. Keppien jälkeen tuli aikalailla ruma valssi, mutta ihan nätisti sain vielä pelastettua. Hyllytettiin kun Riesa baanatti muurin ohi. Nuo kohdat on meille tosi vaikeita, kun pitäisi kuitenkin varmistaa, että koira menee sinne minne pitää (takana oli putki ja a hyvin tyrkyllä, monet eksyi myös väärälle puolelle hyppyä) mutta pitäisi vielä lähteä ajoissa liikkeellekin... Jäin jälkeen eikä Riesa lukenut vähän sivussa olevaa muuria. Mutta eipä haitannut, hirveän hyvä fiilis jäi. Tuomariltakin tuli radan jälkeen kehuja.



Viimeinen rata oli helpohko, mutta oma rytmi ei taas yhtään osunut kohdilleen. Riesa lähti yhtä takaakiertoa lukemaan eteenlähetyksenä, mutta tuli kuitenkin karjaisusta takaisin (! edistystä). Itse olin sen jälkeen ihan hukassa, en meinannut löytää keinua radalta millään eikä loputkaan esteet sen helpommin löytyneet. Yksi hypyn ohitus tälläkin radalla, kun ohjasin ihan ties minne. Myös kepeillä heitin ihan mihin sattuu, eikä tuo niitä sitten hakenut.
Riesa oli silti tosi hieno. Ei heti tule mieleen rataa, jolla olisin ollut oikeasti noin pihalla, mutta Riesa ei turhautunut! Teki kiltisti kaiken minkä sain ohjattua.



Jäi hirveän positiivinen fiilis näistä starteista, Riesa oli hieno!

Maanantaina käytiin myös rallattelemassa treeneissä pikkupätkää. Videolle ei tietenkään nollarataa osunut, mutta ihan kiva tämäkin. Aan alla oleva putki oli aluksi tosi hankala, ei meinannut taittua sinne millään. Olen nyt vahvistanut kontakteja viime aikoina, joten ne taitaa taas vetää puoleensa normaalia paremmin. On kyllä kannattanutkin vahvistaa niitä kontakteja, sillä Riesalla on ollut tosi siistit kontaktit nyt viime aikoina.