Tämän vuoden arvokisat, tai lähinnä niihin pääsy, oli melkoinen projekti... (Mikä pahinta, kaikki nollat on kerättävä taas uudestaan..!) Samanlaista rumbaa en enää käy läpi, jos ei nollia tule niin ei tule. SM-kisoja varten meiltä jäi lopulta se yksi nolla uupumaan. Ennen viimeistä ilmoittautumispäivää kävimme vielä epätoivoisesti kisaamassa kaksi starttia Porvoossa ja neljä starttia Lohjalla. Porvoo meni ok, toisella radalla viimeinen nolla kävi tosi lähellä, en vain enää muista mistä se jäi kiinni :D Lohjalla hommasta ei tullut yhtään mitään. Kirjaimellisesti. Taisimme päästä yhden radan loppuun asti ja muilla radoilla homma tyssäsi siihen, että koiraa ei nyt vaan hotsittanut. Siinä vaiheessa teki mieli heittää pyyhe kehään ja tuikata koko kehä tuleen. Pidimme sitten puolentoista viikon tauon ja kävimme vastentahtoisesti kiskaisemassa viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Riesa yllätti ja teki kaiken varsin näppärästi ja tuli oikein kiltisti päällejuoksuihinkin... Typerä otus.
SM-kisoihin lähdettiin porukalla perjantaina ja olinpa ilmoittanut Riesan myös yhdelle agiradallekin. Meinasin Lohjan jälkeen jättää koko iltakisan väliin, mutta lauantain joukkuekisan takia oli ihan hyvä käydä tutustumassa kisapaikkaan. Edellisvuosina isojen kisojen hälinä on ollut Riesalle ihan ylitsepääsemätön ongelma, eikä se ole siinä mielentilassa kyennyt tekemään agilityä.
Perjantaina ainoa toiveeni ja tavoitteeni oli tehdä agilityä. Riesa oli ennen lähtöä hyväntuulinen mutta lähdössä tosi levoton. Olin ihan varma, että homma ei tänäkään vuonna toimi, mutta Riesapa yllätti!
Mulla ei ole koskaan ollut niin hyvä fiilis agilityradalla, aivan sama millä tuloksella mennään maaliin, Riesa teki agilityä ahdistumatta isoissa kisoissa! Rata rullasi yhtä kohtaa lukuunottamatta tosi hyvin, mutta hieman myöhässä ollut valssi tökki pahasti ja sen jälkeen olisi ollut kiellon paikka. Luulin, että siitä se kielto annettiinkin, mutta hetken kuluttua kaverit tuli onnittelemaan nollasta. Tuon selvempää kieltoa ei olekaan, mutta tuomari ei sitä tuominnut.
Otamme mitä annetaan, eipä meille niitä nollia mitenkään liikaa tipahtele... Sijoitus yli sadan koiran mediluokasta oli 11, mikä mielestäni on tuolla tökkimiskohdalla paremmin kuin hyvin.
Lauantaina starttasimme joukkueen ensimmäisenä koirakkona. Häiriöitä oli taas enemmän kuin perjantaina, ja sormet ja varpaat ristissä toivoin, että Riesa kykenisi edes auttavaan suoritukseen. Tällä radalla kompastuin varmisteluun ja hankimme alussa yhden kiellon. En ollut ihan varma tuleeko Riesa mukana vai ei, ja se kostautui heti.
Fiilis oli tälläkin radalla ihan mahtava, vaikka videon perusteella rata ei oikeastaan kovin nätti olekaan. Ei haittaa! Riesa teki ahdistumatta!
Nolla perjantailta tarkoitti karsintanollia... Karsinnat oli aluksi pelkkä vitsi, mutta jostain syystä ilmoittauduin, ihan vain varmuuden vuoksi... Majoituksen ja töiden järjestäminen meinasi käydä hankalaksi, mutta lopulta kaikki saatiin onnistumaan ja perjantaina lähdimme kohti Rovaniemeä.
Vielä matkalla mietin, että tässä touhussa ei ole oikeasti yhtään mitään järkeä... Lähteä nyt niin helkkarin kauas kisaamaan koiralla, joka välttämättä tee mitään. Tulostavoitteita meillä ei luonnollisesti ollut, ainoa tavoite oli tehdä rataa edes lähellä omaa tasoamme.
Kisa-aamuna itseä jännitti aika pahasti, mutta kisapaikalle päästyäni totesin touhun olevan ihan sitä samaa agilityä kuin muuallakin, ja meininki oli itseasiassa rennompi kuin monissa normikisoissa. Lähdimme siis rennosti tekemään oman tasoista suoritusta. Rata ei ollut millään tavalla vaikea, mutta muutama Riesalle vaikea paikka rataan mahtui. Soittelin vielä Lotan kanssa viimeisen kuviot kuntoon ja käytiin Riesan kanssa hallissa tutustumassa hälinään. Riesa oli hallissa tosi lunki, mutta se ei toisaalta tarkoita tuon kanssa mitään...
Suurin itseäni huolettanut juttu oli karsinoissa odottaminen. Riesa kun tempperamentiltaan on ihan kiitettävän vilkas, niin se ehtii edellisten suorittajien aikana kerätä kierroksia kun huomioi aivan kaiken ympärillä tapahtuvan. Ovelasti ennen halliin menoa palkkasin Riesaa paikallaan istumisesta ja hallissa hengailin käsi taskussa, vaikka siellä ei mitään ollutkaan. Typerä Riesa tuijotti vaan taskua ja unohti jännittää hallia :D
Lähtö oli levoton... Otin Riesan vahingossa liikkeellä mukaan ja sitten se olikin jo mentävä. Kolmannen esteen takaakierrolle sain koiran tyrkättyä ihan vain tuurilla. Sen jälkeen sitten mentiinkin! Oli ihan älyttömän siistiä ja Riesa teki mielettömän hyvin! Reipas pieni! Nollaa teimme toiseksi viimeiselle esteelle asti... Vauhti oli liian kova ja ohjaus siihen nähden liian löysä, eikä Riesa enää taipunut hypylle oikealta puolelta vaan luki sen takaakierroksi...
Sama rata livestreamista löytyy täältä.
Noin typerä virhe laittoi hieman ärsyttämään. Olin kuitenkin ihan supertyytyväinen koiraan ja rataan noin muuten, vaikka tottakai tuollaiset turhat virheet korpeaa. Olen kelannut tuon saman kahdan mielessäni ja videon kautta ihan älyttömän monta kertaa, olisi pitänyt pitää ohjaus päällä vaan ihan pieni hetki pidempään... Jossittelu ei tässä vaiheessa enää auta. Tavoitteet kuitenkin ylitettiin, pääsimme radan melkein loppuun asti. Riesa ei juoksennellut enkä itse pyörtynyt ;)
Toisen radan profiiliin en jotenkin saanut yhtään otetta. En muista koska viimeksi olisin poistunut tutustumisesta yhtä kysymysmerkkinä. Rata ei ollut vaikea, mutta jotenkin väsymys painoi jo sen verran, että oli tosi hankala löytää oikeat ohjaukset.
Radalle lähdettiin samoilla rutiineilla eikä väsymys näyttänyt Riesaa liikaa haittaavan. Oltiin hyvissä ajoin ulkona odottelemassa omaa suoritusvuoroa ja taas palkkailin Riesaa ihan vaan rauhassa istumisesta. Tiputin vahingossa Riesalle kokonaisen lihapullan, hupsista. Noo, ei haittaa niitähän vielä task... NO EI OLE! Siinä vaiheessa kirosin mielessäni kaikki tietämäni voimasanat muutamallakin eri kielellä. Olisin vielä ehtinyt hakea nameja autosta, mutta puhelin oli autossa ja iskä oli hetki sitten mennyt jo halliin.
Yritin jatkaa ihan normaalisti, mutta eihän tuo otus ole ihan niin tyhmä kuin usein antaa ymmärtää. Nopeasti se tajusi, ettei niitä nameja tipu ollenkaan. Riesa ei tarvitse palkkaa ruodussa pysymiseen, joten se ihan odotetusti käyttäytyi muuten ihan normaalisti, mutta pää pyöri kuin pöllöllä ja siitä ihan näki, miten jokainen haukahdus ja taputus nostatti kierroksia. Itsellä alkoi ihan samalla tavalla hermostuttaa, vaikka miten yritin pysyä rauhallisena ja toimia normaalisti.
Edellinen koirakko teki nollan ja taputukset taisi olla ihan viimeinen naula arkkuun. Riesa meni rata-alueelle kahdella jalalla pomppien ja joka suuntaan sinkoillen. Koiran mielentila oli luokkaa kutosvaihde silmään ja ohjaustehostin pois päältä.
Lähtö oli nyt rauhallisempi kuin ensimmäisellä radalla. Tiesin Riesan kestävän kovempaakin käskyttämistä tuossa mielentilassa ja komensin sen mukaan.
Kielto ansaittiin heti kakkosesteeltä, Riesa meinasi lenkittää takaakierrosta läpi, mutta sain juuri ja juuri napattua koiran mukaan. Rata näyttää videolla yllättävän menevältä, vaikka Riesaa oli todella epämiellyttävä ohjata eikä radalla todellakaan ollut hauskaa. Sain karjua naama punaisena ja taivuttaa jokaisen ohjauksen ratakiskosta.
Puolivälissä rataa, keinun jälkeen, Riesa luki putken pään enkä saanut sitä sieltä enää käännettyä. Tuota ratakisko-ohjausta on ihan äärimmäisen raskasta pitää yllä, ja herpaannuin hetkeksi keinun aikana. Hylyn jälkeen piti poistua heti, joten meidän karsinnat oli siinä.
Radan jälkeen ärsytti aivan älttömän paljon. Ei ole varmaan koskaan ollut noin huono fiilis radan jälkeen. Hylly ei harmita, se olisi ollut ihan ok, jos koira vaan olisi ollut oma itsensä.
Parin tunnin päästä fiilis oli jo vaihtunut posin puolelle, ja nyt pari päivää myöhemmin olen meidän suoritukseen enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäinen rata oli aivan mieletön, vaikka Riesalla oli pitkä päivä autossa edellisenä päivänä, yö vieraassa paikassa, vatsakin oli vähän sekaisin ja kisapaikkakin täysin uusi. Toinen rata oli ihan oma moka ja siinäkin Riesa olisi voinut olla niin paljon pahempikin... Muistellaan viime vuoden SM-kisoja, niin johan alkaa tuokin suoritus tuntua hyvältä!
Riesa kykeni väsymyksestä ja ylikierroksista huolimatta tekemään agilityä ja tulemaan niistoonkin! Se oli vielä myös täysin ohjattavissa, vaikka se ohjaustehostin olikin laitettu pois päältä. Ehdottomasti enemmän, kuin mitä siltä isoista kisoista odotin.
Hotellilla oli yksi väsynyt pikkukettu.
Kokonaisuutena todellakin onnistunut ja kannattava reissu. Rovaniemellä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta lähdimme jo aamusta ajelemaan takaisin päin. Muutama tärkeä juttu tuli opittua (luota siihen koiraan, ohjaa radan loppuun asti, riittävästi nameja taskuun...) tälläkin reissulla, vaikka tietysti olisin mielelläni ottanut kyseiset oppitunnit hieman vähemmän tärkeissä kisoissa.
Tällä hetkellä luottamus tekemiseen on suurempi kuin koskaan ennen ja yleinen fiilis meidän aksasta todella kiva. Nyt on hyvä jäädä kuukauden-parin tauolle ja palata kisakentille taas syksyllä. Ensimmäinen SM-nollakin on jo takataskussa, niissä skaboissa mekin aijotaan ensi vuonna kisata!
