Rata oli meille todella haastava, oli päällejuoksua, serpentiiniä ja itsenäisiä keppejä. Ei aivan meidän rata ;) Jokaiseen tilanteeseen tultiin kovalla vauhdilla, mikä teki radasta vielä vähän haastavamman. Ihan turhaan kuitenkin etukäteen kiroilin haastavia kohtia, Riesa oli aivan loistava! Mulla oli itsellä parit ohjauskuviot hukassa, mutta esimerkiksi radan haastava alku meni kuin vettä vaan! Vuosi sitten en olisi ikimaailmassa uskonut, että tuo koira voi suorittaa tämäntyyppistä rataa noin sujuvasti.
Jäi aivan mahtava fiilis, vaikka parissa kohti hieman ryssittiinkin. Ensimmäistä kertaa kunnolla tajusin, miten pitkä matka ollaan tultu vuoden takaisesta tilanteesta. Vähän yli vuosi sitten koira ei tullut esimerkiksi oikea-oppiseen niistoon yhtään millään, jätti keppejä kesken ja päällejuoksut oli yksi vitsi vain... Ihan törkeästi ollaan painettu hommia tämänkin eteen mutta vähitellen se työ palkitsee tekijänsä. Eli jos ei taidolla niin sitten vaan kovalla työllä ;) Lahjattomat todellakin treenaa.
Perjantaina käytiin vielä kertaalleen osteopaatin käsittelyssä. Mielestäni Riesa oli ihan hyvässä kunnossa ja oikea etunenkin venyi ok eteen, minkä vuoksi uskalsin kisata piirinmestikset ja treenata. Päätin kuitenkin jo ennen hoitoa, että jos koiraa ei saada ihan täysin auki niin sitten ollaan täystauolla ja ravataan Jerryllä niin monta kertaa kuin ikinä tarvitsee.
Onneksi olin itsekin osannut lukea koiraa sen verran, ettei oikea puoli ollut enää yhtä huonossa jamassa kuin viime käynnillä. Se saatiin hyvin auki ja koko koira taas symmetriseksi. Seuraava käynti ihan normaalisti johonkin 3kk päähän, hienoa! Uskaltaa taas huoletta harrastaa, kun tietää että koira on kunnossa.
