5. helmikuuta 2016

Can't complain about much these days

Ei kai tässä. Tammikuun loppu ja Riesalla on kaikki arvokisanollat ensi kesälle tienattuna. Kolmas kesä yksilöarvokisoissa, mutta ensimmäistä kertaa molemmissa samana kesänä :D Mutta ennekaikkea ensimmäistä kertaa nollat kasassa hyvissä ajoin, ehkä meillä on keväällä jotain muutakin elämää kuin agility..!

Tammikuun alussa kisattiin Ojangossa kotiintuomisena yksi nollavoitto ja kaksi kaaoshyllyä. Riesa teki pitkästä aikaa Riesat ja oli täysin ennalta-arvaamattomasti aivan järkyttävä ohjattava. Itsehän olin loppiasena tehdyn tuplan jälkeen hakemassa heti toista samanlaista perään, mutta Riesa palautti nopeasti jalat takaisin maan pinnalle, ei saa lähteä liikoja keulimaan. Nollavoitto lämmitti kuitenkin mieltä.

Pari viikkoa kisataukoa ja viime sunnuntaina jälleen tositoimissa Järvenpään vastavalmistuneessa hallissa.
Päivä alkoi todella vauhdikkalla hyppärillä, jolla sai pistää töppöstä toisen eteen. Riesa oli äärimmäisen kuuliainen eikä erehtynyt ansaesteille, vaikka vähän pelkäsin että vauhti lähtee hallinnasta. Oman ajoitusvirheen vuoksi koira päätyi väärään päähän putkea, mutta ei sillä ollut mitään väliä. En muista koska olisi kisaradalla ollut niin siistiä, täysiä juokseminen vaan on meidän juttu.

Toinen rata oli profiililtaan myös aika juostava, vähän hyppäriä haastavampi kuitenkin. Päätin lähteä hakemaan samaa fiilistä tältäkin radalta, eli täysillä vaan. Uskalsin valita muutaman ohjauksen oman mukavuusalueeni ulkopuolelta ja Riesa toimi hienosti, malttoi hyvin myös kontakteilla. Tältä radalta nolla ja sija 2.

Viimeisellä aksaradalla oli haastava keppikulma, mutta muuten taas juostava profiili. Tällä radalla meno ei ollut ihan yhtä jouhevaa kuin edellisillä radoilla, mutta nollalla maaliin kuitenkin. Radalta tuli vain kaksi nollaa, joten Riesa vielä voitti radan. Koira, joka ei saanut viime kaudella yhtään voittoa, on puolentoista kuukauden sisällä juossut kolme nollavoittoa...


Se oli kauden toinen tupla ja näin myös maajoukkuekarsintanollat kasassa! En tiedä koska tästä tuli näin helppoa, mutta ei kai sillä niin väliä. On tämän eteen töitä tehtykin. Eikä pelkästään ratasuorituksesta ole tullut helppoa, vaan myös kisaaminen alkaa tuntua helpolta. Minun oma kisapääni on vihdoin ja viimein siinä pisteessä (ainakin hetkellisesti), jossa kykenen tekemään täysillä ja luottamaan meidän osaamiseen miettimättä radan tulosta tai mahdollisia virheitä. Pitkään aikaan ei ole tullut vastaan rataa, joka olisi tuntunut liian vaikealta tai johon en olisi keksinyt ohjausratkaisua.

Nykyään myös Riesan virittäminen kisaradalle on helpompaa. Riesa on ollut aina äärimmäisen epätasainen kisakaveri, mutta nykyään olen päättänyt luottaa koiraan. Jos en luota siihen, että koira hoitaa oman osuutensa, en pysty tekemään myöskään omaa osaani huolellisesti. Joskus menee metsään, mutta saa mennä. Yhä useammin Riesa kuitenkin hoitaa tonttinsa mallikkaasti.

Koiraharrastus tuntuu aika hyvältä just nyt. Tänään juostiin vielä aivan superit Jennan viikkotreenit, tuntuu että kaikki palaset vaan loksahtelevat kohdalleen. Nyt vaan pää kylmänä ja rennolla asenteella eteenpäin, yritetään pitää tämä fiilis.