27. helmikuuta 2017

EO-karsinnat x2 ja halli-SM

Vuoden ensimmäiset arvokisat on nyt takanapäin, ihan ei löytynyt itselle arvokisavirettä vielä tähän formaattiin, mutta ehkäpä jo ensi vuonna. Kivoja suorituksia mahtui siitä huolimatta joukkoon ja Riesa toimi isommissa kisoissa hienosti!

Tampereen kisoissa tehtiin hyvällä fiiliksellä kaikki radat ja päivän ainoa virhe oli hyppärin rimafemma. Ensimmäisellä agilityradalla oli meille ärsyttävä alku, piti kääntyä! Riesa ei ensimmäistä käännöstä koonnut ihan oppikirjan mukaan, mutta aika aneeminen oli ohjauskin... Olin koiran tiellä vielä kepeilläkin, kun jalat eivät ihan riittäneetkään niin kuin ajattelin. Riesa handlasi kuitenkin hienosti. Loppurata oli sujuva ja lopullinen sijoitus 10. Ei siinä joukossa huono, mutta parempaan ja nopeampaan alkuun olisi pystytty.


Hyppärillä oli kiva profiili. Alussa oli ehkä joidenkin mielestä vähän ikävä putkiansa, mutta luotin täysin Riesaan ja siihen, ettei se mitään putkea hae jos vain ohjaan. Eikä myöskään hakenut! Riesa kulki kovaa, mutta valitettavasti pohja oli vähän liukas ja Riesa kompuroi, niin vaan normaalisti rimavarma Riesa tiputti yhden riman. Riesalla on vielä tapana aina lähteä putoavaa rimaa karkuun, kun ne kolahtaa niin ikävästi. (Se on vähän kiusallistakin, joskus joku kouluttaja kysyi, onko sille voimakkaasti huomautettu rimanpudotuksista. Ei, ei todellakaan ole.) Sain kuitenkin Riesan vielä kalastettua mukaan ja loppurata menikin taas hyvin. Vähän harmitti, sillä rata tuntui hyvälle ja Riesa kulki kovaa. 


Viimeiseltä agilityradalta juostiin hidas nolla. Riesa kulki muuten ihan lujaa, mutta suorasta putkesta takaisin päin kääntymien venyyyyi. Riesalta tippui kaikki vauhdit pois ja se vain lönkötteli menemään. Lisäksi sitä seurannut hypylle lähetys epäonnistui ja Riesa arpoi tosi kauan sitä, hyppääö koko hyppyä vai ei. Lopulta hyppäsi, mutta aikaa siinä paloi. Huomasin sen jo radalla siitä, että ehdin putkien väliin puolenvaihtoon niin hyvin. Lopullinen sija oli 27. ja olen edelleen aivan järkyttynyt siitä, että edes onnistuttiin tekemään noin hidas suoritus. Nuo putkelta takaisin päin kääntymiset ovat olleet aina Riesan tosi suuri heikkous, siltä tippuu ihan totaalisesti vauhti eikä se työstä käännöstä mitenkään. No, sanomattain selvää, että nämä ovat nyt tulevana keväänä treenilistalla.


EO-karsintojen väliin me päätettiin aloittaa sellainen ihan pieni projekti kuin juoksu-a. Kaksi ja puoli viikkoa treeniaikaa, mutta miksi tehdä asioista itselleen liian helppoja? Eihän meillä Vantaan karsintoihin ollut mitään tavoitteita. Jos hyvä tuuri olisi käynyt, niin ainakin oltaisiin päästy vähän kovempaa. No, tuuri ei käynyt.

Ensimmäiseltä radalta pamahti Riesan elämän ensimmäinen aan alastulosvirhe. Kyllä se kirpaisi, vaikka olin täysin varautunut siihen. "Onneksi" alastulosvirheen lisäksi tuli myös ensimmäinen rima alas ja puomin ylösmenovirhe (???). Käskytin kyllä todella todella huonosti juoksarikäskyä, eikä Riesa selkeästi ihan tiennyt, saako tulla läpi vai pitääkö jarruttaa. Muuten tosi sujuva rata ja ihan vikkelästikin mentiin. Video kuvattu koirakuvien streamin kautta :D


Hyppäri ei ihan lähtenyt. Olin jo alusta asti jatkuvasti myöhässä ja jokaikinen mahdollinen käännös venyi. Riesa kulki kyllä hyvin ja paikkaili sen minkä pystyi. Nolla kuitenkin. Joku oli kuvannut livelähetystä myös hyppäriltä, videolta kuvattu video alla :D


Kahden radan jälkeen lähdettiin kotiin ja sunnuntaina olisi vuorossa vielä viimeinen EO-karsintarata ja mahdollisesti halli-SM finaali. Startattiin koko viikonloppu ns. kuumassa ryhmässä ja saatiin nukkua edes vähän pidempään. Fiilis ei kuitenkaan ollut ihan katossa, kun jo kotona lähtöä tehdessä pystyin streamin kautta vakoilemaan, että medien radalla mentäisiin aa peräti kahdesti. Tiesin, että Riesa voi hyvällä tuurilla onnistua ensimmäisellä, mutta todennäköisesti ei kahdesti peräkkäin.

Olin oikeassa! Ensimmäinen osui. Ei hyvin, eikä rennosti kahdella laukalla, mutta osui. Toinen oli siinä ja siinä, saattoi osua tai olla osumatta. Tuomarin tuomiota ei tästä saatu, sillä hyllytimme jo alkumetreillä. Minulta lähti valssissa jalka alta, kun ilmeisesti kumirouhetta oli pakkautunut kohtaan sen verran, ettei inovin napit enää purreet. Jonkunlainen jäätymien siinä sattui, sillä en en edes yrittänyt taistella seuraavia esteitä oikein... Hylly siis siitä, mutta muuten kivasti loppuun.

Olin itse aika valmis jos lähtemään kotiin, keskeneräinen aa alkoi jo väsymyksen myötä turhauttamaan ja koko projekti ärsytti. Riesa oli kuitenkin päässyt halli-SM finaaliin lauantain hyppärin pisteiden perusteella ja radalle yritin parhaani mukaan koota ajatukseni. Päätin varmistaa aan kontaktin jos on nolla alla.

Radalle en saanut ihan parasta keskittymistä, meinasin esimerkiksi ohjata Riesan puomin sijaan keinulle, mutta kuka noita nyt vauhdista erottaa muutenkaan... Tästä johtuen vähän hidas puomi. Nolla oli kuin olikin kuitenkin aalle tultaessa alla, joten jotenkin jouduin jarruttamaan Riesaa. Se toimikin ihan hyvin, mutta olin auttamatta jatkotilanteessa myöhässä. Seuraavana olleen putken pää oli juuri riittävästi "väärään" suuntaan, että Riesa kääntyi juurikin sinne. Sain Riesan kuitenkin kalastettua esteille ilman hyllyä, mutta aikaahan siihen tietysti paloi. Hyvin taistelu nolla kuitenkin ja lopullinen sijoitus finaalissa oli 9.



Ja mitä siihen juoksariin tulee, niin nyt me ajateltiin tovi vielä treenata... Aika pian on kuitenkin vietävä asia kisatilanteisiin, jotta myös sinne saataisiin rentoja suorituksia ja pyssäri lopullisesti pois. 

Koko projekti ei tosiaan sujunut ihan niin helposti kuin alkuun ajateltiin. Pyssäriä jouduttiin rikkomaan tosi vahvalla hetsaamisella ja pallon heittelyllä, joka vaikutti tekniikkaan. Riesa tuli monesti harjan yli vain yhdellä takatassukosketuksella ja eihän se hyvältä näyttänyt. Rauhallisempaa suoritusta haettiin harjapumpperilla ja namikippopalkalla. Olin jo ensimmäisen viikon jälkeen ihan luovuttamassa, mutta Jennan ohjeilla saatiin hommaan tolkku ja oikeanlainen tekniikka alkoi pikkuhiljaa löytyä. Ei kuitenkaan riittävän nopeasti, emmekä ennen kisoja ehtineet tekemään toistoja ilman pumppereita juuri lainkaan. Vähän jäi siis herran haltuun se, miten ilman apuvälineitä kisoissa sujuu. 

Viikon verran oltiin juoksaritreenaamatta ja perjantaina kävimme taas tekemässä toistoja. Pieni ajatusauko teki selvästi hyvää, sillä loppua kohden Riesa esitti varsin vakuuttavia suorituksia myös ilman alapumpperia. Ärysttävintähän tässä on se, että Riesan oma luontainen rytmi olisi  aan juoksariin aivan täydellinen, nyt vain kuuden vuoden pysähdyskontakti rikkoo rytmiä. Pyssäri alkaa kuitenkin selkeästi sieltä selkärangasta katoamaan ja suoritukset muuttumaan rennomiksi. Riesa venyttää myös hienosti toista laukkaa, eli vaikka harjan ylitys jäisi satunnaisesti hieman vajaaksi, osuu koira silti kontaktille. Pää on myös hienosti alhaalla, eli aika helpolla toivottavasti päästää kunhan pyssäristä päästään eroon. 

Ja miksikö sitten ylipäätään ruvettiin koko projektiin? Koska minä tarvitsin jotain uutta meidän agilityyn. Halusin vähän haastaa itseäni opettamalla koiralle jotain, mitä en ole aikaisemmin opettanut. Ihan hirveästi tässä on itsekin oppinut, meni melkein kaksi viikkoa jo pelkästään siihen, että oikeasti oppi analysoimaan juoksarin treenivideoita ja sitä, mitä siinä oikeasti tapahtuu. Ihan hurjan mielenkiintoista. 

Harrastuslaji onkin nyt vielä tulevien viikkojen ajan agilityn sijaan juoksu-a, mutta varmasti pian päästään jo takaisin varsinaisen lajin pariin.