Vähän päälle kuukausi sitten Riesalta operoitiin pienenpieni patti vatsasta, mikä piti meidät sitten poissa kisakentiltä sen kuukauden douppiajan verran. Huomasin patin jo loppukesästä, mutta en jaksanut niin minimaalisesta patista huolestua. Se ei ollut juuri lainkaan koholla ja kooltaan muutenkin reilusti pienempi kuin pikkurillin pää. Se oli sterkkahaavan vieressä, joten ajattelin patin liittyneen jotenkin siihen.
Näytin pattia yhdelle kaverille, joka heitti ilmoille nisäkasvaimen mahdollisuuden. Siinä saattoi tapahtua pientä ylireagointia minun puolelta, sillä koira oli seuraavana päivänä lääkärissä ja sitä seuraavana jo leikkauspöydällä... :D Lääkärikään ei suorilta pystynyt sanomaan juuta eikä jaata patista, joten se päätettiin poistaa. Patti onneksi osoittautui täysin mitättömäksi uudismuodostumaksi, ja sain huokaista helpotuksesta. Hyvä kuitenkin että poistettiin, noista kun ei ikinä tiedä. Riesa parani tosi nopeasti, eikä ollut missään välissä yhtään kipeä saatika välittänyt haavasta mitään.
Treenaamaan päästiin pari viikkoa leikkauksen jälkeen ja Riesa teki Jennan treeneissä tosi hienoja suorituksia. Homma vaan toimii tällä hetkellä ihan sairaan hyvin. Jennan treenit on myös tehneet meille tosi hyvää. Radat on olleet tosi vauhdikkaita ja jokaisella kerralla on treenattu jotakin tekniikkaa. Oma radanlukutaitokin on ehkä ottanut vielä harppauksen eteenpäin, kun on treeneissä saanut uutta kulmaa radan suorittamiseen.
Kisakentille päästiin palaamaan lauantaina Turussa. Hallin pohja ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa ja koin sen melko hankalaksi itselle. Kumirouhe oli jotenkin tosi tiiviisti ruohon välissä, eikä ainakaan omat inovit uponneet nurmeen kovin hyvin, joten kenkä lipsui. Radalla meinasinkin kertaalleen lentää nurin ja juokseminen tuntui raskaalta.
Ohjaajan vaikeuksista huolimatta koira toimi hienosti ja tuloksena olikin kaksi nollaa. Valitettavasti väliin mahtui yksi hylly, joten ei tuplaa tällä kertaa.
Ensimmäisellä radalla oli putki-puomi erottelu heti alkuun, jota ei oikein ehtinyt varmistamaan jos mieli olla hyvissä asemissa jatkotilanteita ajatellen. Putki oli kuitenkin sen verran erillään ja suorassa linjassa lähdön kanssa, että periaatteessa koiran piti mennä putkeen ihan helposti. Riesa on sen verran kontaktihakuinen, että hieman pelkäsin sen vaihtavan kurssia heti puomin huomatessaan. Päätin kuitenkin luotta ja se kannatti. Hyvä Riesa!
Lopussa oli juoksupätkä jolla epäonnistuin surkeasti. Päädyssä oli Riesalle hankalassa kulmassa takaakierto jota jäin ihan turhanpäiten yliohjaamaan. Jäin aivan kammottavasti jälkeen kun Riesa baanatti yllättävän kovaa melkein suoraan putkeen. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä viskileikkaus putken jälkeiselle hypylle ja olla siellä melkein samaa aikaa kuin koirakin. No, tämä tosiaan jäi suunnitelman asteelle ja huutamalla sain Riesan oikealle hypylle. Siitä jouduin vielä pelastamaan tilanteen kierrättämällä koiran toisen siivekkeen kautta, kuin mitä viskissä olisin tehnyt. Nollalla kuitenkin maaliin ja sehän se on tässä vaiheessa vuotta mukavaa. Tällä radalla oltiin niinkin hyvillä sijoilla kuin 4, mikä yllätti.
Keskimmäisellä hyllytettiin, mokasin samoin kuin ensimmäiselläkin radalla. Radalla oli takaakierto ja siitä suora baana. Jäin ihan asumaan hypyn luo ja olin taas myöhässä jatkotilanteista. Riesa kävi siinä sitten poimimassa yhden ylimääräisen hypyn. Muita virheitä ei tälle radalle mahtunutkaan. Vähän joutui itseään radan jälkeen soimaamaan... Keinu oli radalla hyvä ja puominkin pääsin pysäyttämään huolella.
Viimeinen rata oli kinkkinen hyppäri. Mehän ei koskaan osata mitään hyppyradoilla, joten en liikoja odotuksia tälle radalle asettanut. Meidän onneksi starttasimme luokan loppupäässä, sillä jouduin hieman lennosta vaihtamaan ratasuunnitelmaa. Radalla oli hankalat kepit, periaatteessa ennen niitä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta kulmaa oli äärimmäisen hankala tehdä koiralle selkeäksi.
Siinä katselin kun koirakko toisensa jälkeen epäonnistui ja päätin lähteä nössöilemään ja vaihtamaan puolta vasta keppien jälkeen. Todella moni loppupään koirakko kyllä päätyi tähän ratkaisuun :D Se teki jatkosta vähän vaikeampaa, mutta eipä tullut virhettä.
Nollan saimme myös tältä radalta väännettyä. Riesa pelasti kerrankin aika huolellisesti ohjaajan sössimiset. Jostain syystä ajattelin, että yhdessä valssikohdassa Riesa meinaa varmasti karata takana olevaan putkeen ja jäin ihan liian paikalleni sitä varmistelemaan. Todellisuudessa Riesa ei kuulema edes katsonut putkeen päinkään... Jos pienesti edes luottaisi siihen koiraan... Riesa kuitenkin hienosti paikkasi omaa linjaansa ja irtosi vielä hienosti eteen.
Rata oli haastava ja sijoitus oli taas suoritukseen nähden yllättävän korkea. Olimme siis sijalla 3. ja kaupan päälle saatiin vielä hyppysertikin! Riesalla on tosiaan yksi jo ennestään ja juuri tässä yksi päivä mietin, että loppuja ei varmaan koskaan nähdä. Mutta ehkäpä me vielä joskus valioidumme myös hyppyradoilta.
Vaikka ohjaajan jalat olivatkin näissä kisoissa ihan unessa, kokonaisuus on silti reilusti posin puolella. Kahta nollaa ei kovin monesti olla samana kisapäivänä väännetty, eikä triplakaan kaukana ollut. Riesa toimi tosi hyvin, ihan tässä alkaa unohtaa miten toivoton tapaus sekin pari vuotta sitten oli.
