25. joulukuuta 2011

what the hell happened

En toivota hyvää joulua, koska tässä pitäisi nyt olla hieno joulukorttikuva. Mutta eipä o. Lumet läks, jonka jälkeen väsäilin innoissani piparitaloa. Deeku viereen, ja siinä on kuva. (Riesa pysyy turvallisuussyistä kaukana kaikesta minkä voi syödä tai hajoittaa..) Talosta ei kuitenkaan (yllättäen..) tullut julkaisukelpoista, joten ollaan ilman.


Perinteisesti tässä vaiheessa vuotta käydään vuosi läpi, joten tehdään niin tälläkin kertaa. Meillä oli aivan uskomattoman hieno vuosi, paljon hienoja tuloksia sekä tärkeinpänä kaikki ihmiset. Iso kiitos kaikille, ilman teitä tämä olisi niiin paljon tylsempää!

Viime vuoden tavoitepostaus löytyypi täältä. Tokosta tosiaan haettiin huhtikuussa mukiinmenevä ALO1, ja siihen se tokoilu sitten jäikin. Kokeen jälkeen tokoiltiin ehkä.. kolmesti? Josko ensi vuonna taas! Tai sitten ei.

Taippareihin reenailtiin säännöllisen epäsäännöllisesti, kani tuli tutuksi jne, eli josko ensi vuonna. Taipparit on kuitenkin vahvasti tähtäimessä, vaikka niitä treenejä en tänne kovin usein rustailekaan. Viimeistään vuonna 2013! ;D

Aksan suhteen vuosi oli varsin loistava! Vuoden alussa piski kuvattiin terveeksi, heinäkuun lopussa tuli kisaikä täyteen ja nyt ollaan tosiaan kahta nollaa vailla kolmosissa. Vuoden ehdoton kohokohta oli Oulun reissu. Huipputyyppejä alue täynnä, eikä tuloksetkaan huonoja olleet!

Demi vietti vain eläkevuotta lenkkeillen ja erittäin epäsäännöllisesti tokoillen. Ikävimpänä juttuna silmäkulman aukeaminen, vieläkin kädet tärisee sitä miettiessä. Demsi toipui kuitenkin hyvin, ja muuten ei tainnut mitään isompia olla.

Ja sitten ne ensi vuoden tulostavoitteet kääpiölle,
  • Aksassa kolmosiin alkuvuoden aikana
  • Kolmosissa nollia (SM 2012 ????)
Mikähän järki noidenkin listaamisessa oli.. Erittäin itsestäänselviä juttuja siis. SM(&karsinta)-nollat olisi erittäin hieno juttu, mutta en rehellisesti usko, että ehditään/pystytään. Kunhan opitaan kisaamaan kolmosissa, ja kehitytään koirakkona.
Muihin lajeihin en edes uskalla pistää tulostavoitteita. Tokosta se AVO1 ei vaatisi hirveästi töitä, mutta ehkä kuitenkin liikaa meidän (minun) tokoinnostukselle.. :D

Muuten toivottavasti pidetään kiva vuosi, ja ollaan kaikki terveinä.

6. joulukuuta 2011

pakkokakkonen !

 Pieni, kevyt ja ilmava narttu, joka näyttää ikäistään huomattavasti nuoremmalta. Hyvä pää, mutta turhan ilmavasti kannetut korvat. Hyvä kaula. Matala ja kehittymätön rintakehä. Hyvin kulmautunut takaa. Esitetään tänään kovin niukassa turkissa. Kevyt pentumainen liikunta.
NUO
H
Yee! Voimme jättää suosiolla moisen pelleilyn muille. H tuli ehkä vähän säälistä, mutta pääasiahan on se tulos. Varsin kiltti arvostelukin saatiin, tuomarin ensimmäinen kommentti: "näyttää kyllä viisikuiselta.. tai nuoremmalta." Käytöskin oli sen mukaista, olisi ehkä pitänyt jotain juoksemista harjoitella. Mutta pääsimmepäs hauskuuttamaan yleisöä ja tuomaria.. 

Olemme erittäin tyytyväisiä, ei jää valioituminen muissa lajeissa nyt ainakaan näyttelytuloksesta kiinni.

Karvattoman kääpiön kuva © Johanna

20. marraskuuta 2011

parempi!

Eilinen kisapäivä ei lähtenyt ihan toivotulla tavalla rullaamaan, olen taas onnistunut hankkimaan pahemman laatuisen flunssan itselleni. Eipähän ainakaan ole tulospaineita, kun ainoa tavoite on pysyä tajuissaan...



Ensimmäinen rata oli profiililtaan ihan kiva, ainoastaan alku oli meille hankala. Monet kutsui putken vierestä, mutta Riesalla on melko ikävä tapa lukita kontaktit tollaisessa tilanteessa... Muuri tietysti vähän blokkaa, mutta en uskaltanut luottaa siihen.
En yhtään tiedä mitä tapahtui, mutta Riesa kääntyi putkessa ympäri?? Melkein mitä tahansa muuta osasin odottaa, mutta en tätä.
Virheen jälkeen löntysteltiin rata loppuun, maalissa vähän harmitti. Todella epätavallinen virhe Riesalta, nolla oli niiin lähellä. Noh, nuoren koiran kanssa sattuu ja tapahtuu.

Toinen rata oli myöskin profiililtaan tosi kiva, alku tässäkin meille hankala. Puomi taas sopivasti tyrkyllä. Alku olikin vähän ruma, hitusen aikaisemmin olisi pitänyt lähteä liikkeelle. Riesastakin ihan huomasi kuinka mun huonous rupesi ärsyttämään :D  Muuten tehtin  nättiä rataa loppuun asti. Keinu nyt oli hidas, mutta ei nillitetä pikkuseikoista. Tuloksena siis kakkosten ensimmäinen LUVA ja voitto!



Näistä radoista näkee, miten isoja harppauksia me koko ajan mennään eteenpäin. Tai lähinnä minä. Valssitkin on mennyt valovuoden eteenpäin, jee! Nykyään niitä jopa ehtii tekemään, ja koira kääntyy aina kolikolla. Ennen tuntui etten ikinä ehdi mihinkään valssaamaan, ja koira saattoi kaikesta huolimatta valua.. Nyt meninki on ihan eri, on se helppoa jos sen osaa!

Riesa nyt oli tapansa mukaan ihan huippu, varsinkin vikan radan puomin kontakti on ihan super! Tuomarikin palkintoja jakaessaan onnitteli sekä nollasta, että koirasta. On kuulema hienoin tolleri pitkään aikaan. Ja onhan se hieno, vaikka ajoittain koetteleekin mielenterveyttä.

Näiden piti olla vuoden viimeiset kisat, mutta mun on ehkä pakko ilmoittaa vielä 4pv Turkuun.. Sinne olisi lahjakorttikin!

Demsikin pääsi tällä viikolla höntsäämään hallille, en tiedä voiko pientä eläintä tuon iloisemmaksi tehdä! Hienosti oli kaikki muistissa, jopa puomin 2on/2off! On sen kanssa vaan niin erilaista mennä, melkein katsomattakin tietää missä se menee, mitä se tekee ja miten se ragoi mihinkin. Siinä on meille Riesan kanssa tavoitetta kerrakseen.

10. marraskuuta 2011

everybody loves a joke but no one likes a fool

Marraskuu. Syksy on masentava, kylmää, märkää ja pimeää. Treenitkään eivät ole sujuneet ihan toivotulla tavalla, mutta onneksi tiistaina päästiin taas omalle tasolle. Rata oli hauska rallirata, pääsi pitkästä aikaa vain tykittämään kunnolla.


Ainoa hankalampi kohta oli vähän koomisestikin kolmoseste, itseltä tuppaa aina unohtumaan, miten paljon muuri oikeasti blokkaa koiran näkökenttää. Muutenkin Riesan kanssa on muurin jälkeinen elämä aina vähän vaiheessa (joku voisi siis opettaa sen kääntymään muurilta...). Palkattiin pariin otteeseen kolmosen yli, ja päästiin hyvin jatkamaan.

Piirrustuksessa on mittasuhteet ihan hakusessa, mutta seiskan jälkeen valssi, samoin ysi- ja kymppihypyllä. Valsseja ollaankin treenattu viime aikoina ahkerasti, ajoitus, liike ja ponnistuspaikan merkkaaminen on vain äärimmäisen hankalaa yhtä aikaa. Nyt tuntui, ettei olisi voinut paremmin mennä. Riesa kääntyi tosi nätisti, ja itsekin sain askeleet varsin vaivattomasti sovitettua.


Ilmoitin meidät taas vaihteeksi kisaamaan, 19pv juostaan kaksi aksarataa. Lempäälän kisoista jäi huono fiilis, mutta pää pystyyn ja etiäpäin.

Lisäksi Riesa on ilmottu näyttelyyn! Jospa saataisiin sieltä se H, ja voitaisiin kokonaan keskittyä olennaiseen. Huonolta näyttää, sillä Riesa päätti aloittaa massiivisen karvanlähdön. Ai miten niin tuomari ei ehkä arvosta alamittaista kojoottia, jolta paistaa nahka turkin läpi?! Puhumattakaan korvista. Mutta hei, tunnistan ainakin oman kääpiöni tollerijoukosta.

24. lokakuuta 2011

en mä tiedä mitä tapahtuu

Lauantaina oltiin Turussa TopTeamin valintatilaisuudessa. Villi kortti -hakemus lähti matkaan abaut vartti ennen lomakkeen sulkeutumista. Itse olin silloin Virossa, joten kyseenalaiset kiitokset seurakavereille ;)

Silloin hakemus tuntui hyvältä idealta, mutta viikkojen varrella on vähän jokainen joutunut todistamaan kriiseilyjäni. Vielä edellisenä iltana koko ajatus tuntui älyttömältä, mutta onneksi Veronika suostui seurakseni! Yöunet jäivät valitettavaan neljään tuntiin, mutta ainakin oli hauskaa.


Lajiosuudet olivat siis ATT-areenalla. Medien piti alkaa klo 9.45, mutta aikataulu oli kevyesti tunnin myöhässä.
Ensin päästiin tutustumaan kontaktiratoihin. Samalla pohjalla oli 4 eri rataa joihin piti tutustua paperin avulla, kammottava! Näillä radoilla katsottiin siis lähinnä kontakteja, kellotettiin jne. 

Toisenen rata oli pidempi ja suht helppo. Siinä kellotettiin käännöksiä ja pitkää loppusuoraa. Yrityksiä oli 3, ja Juha antoi aina suorituksten välissä palautetta. 

Ensimmäisellä yrityksellä saatiin aikaiseksi kaksi ihan idioottia kieltoa, ja muutenkin käännökset valui. En tiedä yritinkö liikaa, vai liian vähän. Juha käski pistää vähän huolellisuutta ohjaamiseen. Ihan hävetti mennä näyttämään tollasta puolitehoista suoritusta.

Ohajusvalintoja ei muutettu muuten, kuin yhden takaaleikkauksen osalta. Siihen piti tehdä persjättö, ja tiesin etten tule ikinä ehtimään, mutten kehdannut väittää vastaan.

En tosiaan ehtinyt siihen persjättöön, ja Riesa kävi hakemassa yhden ylimääräisen putkenkin matkalla. Varmaan reagoi mun outoon mielentilaan. Muilta osin kai ihan hyvä.

Viimeisellä kerralla piti vaihtaa persjättö valssiin, ja tiesin kyllä että en vaan ehdi. En tiedä mikä vika siinä alkuperäisessä takaaleikkauksessa oli, mutta en saanut suutani auki. Viimeinen olikin meidän paras, en kylläkään ehtinyt valssiin ja yksi kohta vähän levisi, mutta muuten okei.

Loppukommentit olivat ihan positiivisia. Potentiaalia on kuulema paljon, ja kello on todella meidän puolella. Itse ohjaan hyvin, mutta pidemmillä pätkillä pakka ei pysynyt kasassa. Tuttuja juttuja siis.
Suorituksen jälkeen olin ihan positiivisin mielin, vaikka tiesinkin että paremminkin olisi saanut mennä. Tänään rupesi kunnolla ärsyttämään, koska me oltaisiin pystytty niiin paljon parempiinkin suorituksiin. Enää ei voi mitään. 


Kontaktiradat tehtiin viiden koirakon ryhmissä. Se oli kamalaa. Riesa keräsi aivan tajuttomat kierrokset yhdestä ryhmän haukkuvasta koirasta, joka pariin otteeseen myös rähähti Riesalle. Kiva, kiitti.

Ensimmäinen oli vielä ihan okei, mutta toisella Riesa oli täysin muissa maailmoissa. Sen jälkeen sain kierrokset jotenkin alas, ja kaksi viimeistä meni ihan kivasti.
Yhteensa taisi tulla 5 puomia, 4 aata ja 3 keinua. Riesa otti hyvät ja nopeat kontaktit joka kerta aalla ja puomilla, mutta keinu oli aivan tajuttoman hidas.. Viimeksi kisoissakin Riesa hieman säikkyi sen kolinaa, joten tämä oli ihan odotettavissa.

Ylipitkän päivän jälkeen lähdettiin Kaarinaan ohjaajan fysiikkatestiin. Olin tässä melkein 2vkoa kipeänä, joten ei kovin loistavat asetelmat. Lisäksi tankkaus oli todella epäonnistunut..
Lihaskunnossa oli 30s kyykyt, selät, vatsat ja punnerrukset. Tuttuja juttuja, ja meni ihan helposti. Kyykyt 37, selät 49, vatsat 25 ja punnerrukset 30. Aika paljon (varsinkin vatsat) huonontuneet futisajoilta, voisi joskus vaikka treenata! 

Näiden jälkeen siirryttiin ulos, juostiin 2x 300m 10min palautteluilla. Aikoja en enää muista, mutta ensimmäinen kulki ihan hyvin. Olisin toki voinut aloittaa vähän terävämmin, ja aloittaa loppuspurtin aikaisemminkin. Toiselle ei sitten riittäny enää paukkuja. Ei vaan pystynyt. Aika taisi huonontua 7s ensimmäisestä :D Mars lenkille siis.

Nyt vain odotellaan tuloksia. En jaksa uskoa, että suht huonosti menneen lajiosuuden jälkeen päästään mukaan, mutta katsellaan. Nyt ainakin itse tietää, että vauhti, käännökset ja kontaktit sujuvat, mutta kokonaisuudessa on vielä paljon tehtävää.

17. lokakuuta 2011

heitellään haasteita

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kai se on pakko. Haaste saatiin tosiaan Tiialta ja Riitalta.
Itse haastan Saran, Nooran, Riman, Ainon, Joonan, Jennin, Marian ja Sannan!

1. Mun mielestä tälläiset haasteet ovat aika älyttömiä. Tai siis.. Lukeeko näitä joku? Kuka tunnustaa?

2. Kesän juoksujen jälkeen Riesasta on tullut varsinainen pikku-bitch.
...Joka nukkuu vaaleanpunaisella puputyynyllä.. Ja juoksee mun helmoihin aina, kun kova maailma käy liian pelottavaksi. Pikkuketuillakin on heikkoutensa.

3. Demi on oikeasti ihan huippu. Sen luonteessa on valtavia puutteita, joita jaksan aina haukkua. Silti se on Maailman Paras supermummo.

4. Katsoin viikonloppuna 12 jaksoa "älytöntä vampyyrisarjaa" koska Riitta "pakotti". Nyt en jaksa odottaa perjantaihin, "kiitos" Riitta! Ilmankos lenssu ei tunnu parantuvan ikinä.

5. Riesan harteille ladottiin niin monen vuoden odotukset ja unelmat. Valtava taakka pienelle punaiselle, enkä ikinä oikeasti pitänyt odotuksia realistisina. Riesa on kuitenkin täyttänyt kaikki odotukset moninkertaisesti. Huipputyyppi, lapsitähti.

6. Demin harteilla on ollut lähinnä opettajan rooli. Siihen ei voisi toivoa sopivampaa tapausta. Harrastusten osalta meillä ei koskaan ollut mitään varsinaisia tavoitteita. Ensimmäisinä vuosina vain toivoin, ettei tulikuuma tolleri revi untuvatakkia täysin palasiksi. Sen jälkeen kisattiin vain nolla kerrallaan.

7. Ensimmäisinä vuosina me treenattiin talvisin klo 9 lauantaiaamuna. Kuka oikeasti lähtee treenaamaan, tai kuskaamaan treeneihin tuohon aikaan?
Tai kuka ylipäätään lähtee kuskiksi johonkin esim. Ouluun asti, haha. Älytöntä, kiitti iskä! Ja vähän äitikin!
Pointti oli, että koiraihmisillä viiraa päässä. Pahasti. Ja se tarttuu.
Totean sen ite joka kerta kun herään (jos herään ;) talkoilemaan/kisoihin/treeneihin klo 05.00 aamulla.

8. Mulla on maailman parhaat treeni- ja seurakaverit, sekä ihan huiput koiratyttökamut! Saisitte vain kaikki muuttaa hitusen lähemmäs..! ;)

12. lokakuuta 2011

suunta ylös

Alan vähitellen toipua lauantain koettelemuksesta. Ehkä. Ei mun koirat vaan tee noin. Noh, nyt teki. Ulkopuolinen ei ehkä ymmärrä järkytystäni, mutta Riesalla on (yleensä...) erittäin korkea työmotivaatio, eikä se ehdi radan aikana katsella maisemia.

Maanantaina tehtiin kuitenkin pikkutreeniä oman koutsivuoron jälkeen, teemana yllättäen välistävedot ja putki - aa erottelut.
Välistävedot menee nykyään jo melko huipusti! Palkkaan vielä paljon vastakkaiseen kääntymisestä, mutta ilman palkkaakin sujuu mainiosti. Toinen puoli sujuu vielä heikommin, mutta eiköhän se tästä lähde..


Eroitteluissa palkkasin useasti putkesta, ja sen jälkeen lähettäminen onnistui kaukaakin. Pitäisi vain tehdä näitä paljon enemmän, tottakai koira menee aalle, kun sieltä sitä palkkaa tulee useammin.

Tiistaina Lotan treenit jäivät väliin, sillä tulin sopivasti kipeäksi. Treenimotivaatio ei ole muutenkaan huipussaan. Vaikaa ollaankin ihan mahtavassa ryhmässä, ja opitaan koko ajan uutta, tuntuu ettei kuitenkaan olla viime aikoina edistytty.

9. lokakuuta 2011

Riesa hei...

Eilinen oli niitä kisapäiviä, jolloin olisi kannattanut jäädä kotiin..


Vielä aamulla oli kohtuu hyvä fiilis, mutta kisapaikka paljastui aivan kamalaksi! Alusta oli oikein kiva, mutta kisapaikka liian pieni tuolle ihmismäärälle. Halli oli meidän luokkien aikaan ihan täynnä, ja meteli sellainen että korvissa soi vielä tänäänkin. Lisäksi ensimmäisen startin lähtö oli ihan hölmösti radan sivussa niin, että pelkästin jonkun  astuvan Riesan hännälle.. Tilaa ei siis ollut melkein ollenkaan.

Riesa kyllä pysyi lähdössä hyvin, mutta en jotenkin ollenkaan saanut fiilistä päälle. Rata oli vielä meille hyvin hankala, jotenkin tosi ahdas. Hyllytettiin kohdassa, jossa putki oli aan alla. Lisäksi ihan vieressä oli puomi. Meille siis ihan tappokohta. Aallehan Riesa sitten meni, hetken jo luulin sen menevän putkeen, eli olin jo jatkamassa matkaa.. Loppuradalla taidettiin hyllyttää vielä kolmesti, arrg. Ei ikinä pitäisi lopettaa ohjausta sen hyllynkään jälkeen.

Toinen rata oli vielä kammottavampi.. En tiedä ollenkaan mitä tapahtui, mutta kiinnostaisi kovastikin tietää, mitä pikkuketun päässä liikkui. Alku meni hyvin, mutta yhdeltä hypyltä oli suora linja ratatyöntekijään. Takaaleikkasin sille hypylle, ja Riesa ilmeisesti bongasi työntekijän jo hypyllä, sillä rimakin tuli alas. Riesan oli tietysti ihan pakko käydä morjenstamassa ja tsekkaamassa outo heppu, aarg. Nooh siitä jatkuu, ja kohta Riesa bongaa muurin numerolapun...? Sain sen kääntymään, mutta samalla Riesa tajusi yleisön.. Uudestaan vaan, mutta vieläkin se sama numerolappu kummitteli... Sen jälkeen päästiin jatkamaan, mutta oltiin kummatkin niin kujalla että painuttiin pois.

Kyllä, Riesa on vähän häiriöherkkä, mutta ei nyt liioitella!
Toisaalta, ei varmasti ollut Riesallekaan helppo kisapaikka, muutenkin nuorelta koiralta nyt voi odottaa mitä vain.. Ja se on valeraskaanakin! Kyllä tekosyitä löytyy.

Mietin, viitsinkö edes julkaista koko videota. Kai se on pakko, ei kukaan muuten usko miten huonoja me oikeasti oltiin.

6. lokakuuta 2011

"katsellaan kakkosia vähän myöhemmin"

Hienosti katseltiin taas, lauantaina korkataan kakkoset.. Mutta pitäähän tollojen rotumestiksien meininkiä käydä katselemassa.

Riesa on valeraskaana, ja vähitellen alkaa huumori loppua... Jos meininki jatkuu samana, pääsee teiniäiti hyvin äkkiä veitsen alle.

Tiistaina aksattiin kuitenkin Lotan treeneissä. Enää en muista kunnolla rataa, joten piirroksen mittasuhteet ja järjestyskin taitaa vähän heittää.

 

Muuten kulki hyvin, mutta 19 putki osoittautui erittäin haastavaksi.. Matka oli pitkä, enkä saanut Riesaa kääntymään putkeen. Treenilistaan siis putki-kontakti erottelut.
Paljon muuta en enää muistakaan, mutta Riesa kulki varsin näppärästi, eikä kompastuttu ansaputkiin!

Riesa juhlii nuo sm kultaa
 Deekulta otettiin tikit pois eilen, raukka pääsi samalla eroon kauluristaan. Haava parani hyvin, ja muutenkin Demi on oikein hyvässä kunnossa. Nyt voitaisiinkin olla taas hetki ilman ell. reissuja.

28. syyskuuta 2011

valsseja


Tiistaina Lotan reeneissä tekniikkakerta. Aiheena pakkovalssi, puolivalssi ja valssi.  Eli siis tuo vasemmalla oleva rata ensin.

Tehtiin ensin pätkissä, aloitettiin pakkovalssilla. Eli 1-2. Ollaan vaan niin hyviä, että tehtiin kerran molempiin suuntiin ja sitten poies. Ei ollut korjattavaa.

Seuraavalla kierroksella puolivalssi 2-3. Taaskin pikavisiitti radalla, ei korjattavaa. 

Sitten yhdistettiinkin kaikki, eli pakkovalssi kakkoselle, puolivalssi 2-3, ja vielä valssi 3-4. Kuten arvasin, homma ei sujunutkaan yhtä hyvin. Kolmosrima tuli useaan otteeseen alas, se kääntyy vähän liiankin kolikolla! Varmaan 45 rimatkin vaikuttivat. Toistoilla saatiin onnistumaan. Valssissa olin vähän edessä, ja pienellä viilauksella saatiin koko pätkä onnistumaan oikein hyvin. 

Aikaa jäi, ja tehtiin oikealla olevaa rataa. Saksalainen kakkoselle, puolivalssi 3-4 ja vielä pakkovalssilla vitoselle. Tässä ei tainnut olla muuta korjattavaa, kuin että saksalaisessa pikkaisen lähempänä hyppyä ja hieman riepämmin pois alta. 

Riesa on huippu ♥ !

Deekukin on! Supermummo ei edes tunnu huomaavan tikkejä, eli voi jo oikein hyvin :)

25. syyskuuta 2011

voi Deeku

Pikaisesti alkuun tämän viikon muut kuulumiset; maanantaina superhyviä keppejä ja välistävetoja Riesan kanssa, tiistaina mun osalta treenit ihan lahnailua ja perjantaina Riksussa epiksissä voitettiin.

Lauantai-ilta menikin sitten vähän vähemmän mukavissa merkeissä. Riesalla ja Demillä oli pieni rähinä, seurauksena Demillä monta senttiä pitkä ja syvä haava silmän alapuolella.

Sain koirat revittyä erilleen hyvin nopeasti, kun tajusin että Deekun silmä näyttää vähän hassulta. Heti silloinkaan en tajunnut silmän tilannetta, vaan vasta hetken kuluttua tarkastelin silmää lähemmin. Haavasta ei vielä tullut verta, vaan siinä oli syvä ja pitkä haava suoraan silmästä alaspäin. Melkolailla rajun näköinen siis, ja olin ihan varma että nyt se vähintään kuolee ja sokeutuu saman tien.


Ruvettiin saman tien kaivamaan päivystävän numeroa. Tietysti juuri silloin oli toimenpide menossa, ja saatiin odotella takaisin soittoa hyvä tovi. Ell oli 45min päässä tulossa, joten siinäpä sitten odoteltiin.. Päivystävä oli onneksi Hyvinkäällä, eikä esim. Hämeenlinnassa.

Paikan päällä Deekulla kaiken lisäksi löytyi sivuääni sydämestä. Onneksi se oli aivan pieni ja paikallinen, kuulema ihan tavallinen tuon ikäiselle koiralle. Pitää vain seurailla, jos alkaa esim. yskimään.

Deeku nukutettiin ja sitten iskettiin neljä tikkiä. Nukutuksessa ei onneksi mitään ongelmia, vaikka tuon ikäisen kanssa se aina hirvittääkin...
Nyt 10pv pidetään tikkejä, samalla annetaan silmävoidetta ja antibiootteja. Vähän väsynyt se on edelleen, mutta eiköhän se tuosta ala taas piristymään. Onneksi itse silmä säästyi ehjänä.

13. syyskuuta 2011

Lotan treenit 2

Eheheh, kuinka mielikuvituksellinen otsikko.. Mutta tänään taas treenattiin, ratana sama pätkä kuin viime kerralla, koska viimeksi ei selvitty ihan loppuun asti.


Viime kerralla saatiin sujumaan 1-11, eikä niissä nytkään juuri ongelmia ollut. Oli äärimmäisen helppo tehdä, kun kerrankin luotti omaan osaamiseen. Ja miksei luottaisi, viime kerrallakin osattiin!

Keppikulmaa Riesa ei osannut hakea, pitää pistää treenilistaan!
14 vähän valahti olin aika huono! Välistäveto nippanappa onnistui, ja loppuun mentiinkin hyvin.

Heti perään kerrattiin vähän 14 hyppyä, joko suhisin myöhässä, tai jäin nököttämään paikalleni.. Saatiin kuitenkin hyviä käännöksiäkin aikaiseksi, pitää vain olla tarkkana.

Toisella suoritusvuorolla tehtiin 18 putkelta loppuun. Ei ongelmia, mutta pyysin että katsottaisiin vähän meidän välistävetoja. Viimeinkin ymmärsin missä oikeasti kiikastaa! Idealamppu olisi riittänyt valaisemaan koko hallin. Mä liikun ihan superhuonosti välistävedoissa, ja jään hirmu kauas. Nyt etenin reilusti seuraavan hypyn suuntaan, joten olin ihan ajoissaa ohjaamassa! Jäin myös pikkasen lähemmäksi hyppyjä. Olipas taas hirmu vaikea tajuta noinkin yksinkertainen asia.. Näissä pitää myös palkata paljon vastakkaiseen käteen kääntymisestä.

11. syyskuuta 2011

kakkosiin !

Tänään kisattiin kahden startin verran Turussa. Tarjolla olisi ollut kolme rataa, mutta päätin jo etukäteen, että joko me noustaan tai mennään niin huonosti, ettei tarvitse kisata kolmatta.

Tuomarina toimi tanskalainen Stefanie Semkat, jolla olikin hirmu mukavat rataprofiilit.
Ensimmäisellä radalla hyllytettiin jo neljännellä esteellä, hehe.. Riesa luki aan jo kauan ennen kolmatta hyppyä, ja sinnehän se sitten meni. Loppuun mentiin ihan ok. Keinulla Riesa pelästyi rämähtävää keinua, ja jäi pitkäksi aikaa katselemaan taakseen. Pitihän se varmistaa ettei keinu rämähdä niskaan.. Toiseksi viimeisen esteen niisto ei myöskään onnistunut. Ei mikään ihme tuolla ohjauksella..

Jäi vähän sekavat fiilikset radasta. Periaatteessa kulki ihan hyvin, mutta jotenkin ei saatu ihan kunnolla rullaamaan. Riesa myös vierasti tosi paljon hallin kumirouhetta, ja meinasi mennä nokalleen pariin otteeseen. Demillä ei koskaan ollut ongelmia tuolla, ehkä se on tottumuksesta kiinni.



Toinen rata oli ehkä meille profiililtaan parempi, ja se menikin paremmin. Keinu oli taas tosi outo ja pelottava, en meinannut saada Riesaa pois millään.. Ennen aata syyllistyin myös todella rumaan valssiin. Rima kolahtikin uhkaavasti, mutta pysyi onneksi ylhäällä. Loppuun hyvin -> nollavoitto ja SERT! 



Riesa varoi vieläkin vähän alustaa, mutta kulki mielestäni paremmin kuin edellisellä radalla. Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, etten syyllistynyt turhiin varmisteluihin, vaan luotin siihen että Riesa osaa. Ja kyllähän se osasikin, hienoin pieni!

Nyt treenaillaan, ja katsellaan kakkosia vähän myöhemmin.

10. syyskuuta 2011

Lotan treenit


Tiistaina oli tosiaan kauan odotettu Lotan ensimmäinen valkkakerta. Aloitettiin radan rakentaminen vähän liian myöhään, ja keskusteltiin paljon, minkä vuoksi itse treenaamiselle ei kovin paljon aikaa sitten jäänytkään.

Aluksi katsottiin vähän millä tasolla kukin on, eli tehtiin rata vain kerran kisanomaisesti. Sen jälkeen käytiin läpi ongelmakohtia, ja kaikilla neljällä ne oli aikalailla samat. Meillä kusi vähän koko rata. En ollut yhtään mukana. Onnistuin aamulla menemään kouluunkin puoli tuntia etuajassa, ja sama meininki jatkui näköjään illallakin. En tosin ollut ajoissa, muuten vain vähän pihalla!

Tällä kertaa keskityttiin vain alkuun, eli meidän kohdalla 1-11. Ensimmäisellä kerralla varmistin nelosen takaakiertoa ihan hölmösti vastakkaisella, ja sitten kierrätin vitosen vielä kolmosen puolelta (muuri oli muka niin lähellä!). Lisäksi kympin päällejuoksussa olin liian varovainen. Jälkeenpäin ajateltuna ihan idiootteja ohjausvalintoja!

Toisella kierroksella heitin paljon rohkeammin takaakiertoon koiran puoleisella kädellä, liikuin samalla kohti vitosta ja tein valssin ennen kutosta. Tämä tuntui todella paljon paremmalta! Olin koko ajan edellä kertomassa koiralle mihin mennään, joten kaarrokset pysyivät kasassa. Myös päällejuoksu oli parempi.

Huomasin siis jälleen, että me osataan jos vain luotan koiraan ja omaan tekemiseen.  Koitan nyt sunnuntain kisoissakin jättää turhat varmistelut pois ja keskittyä vain sujuvan ja nopean radan tekemiseen. 

6. syyskuuta 2011

nyt on vahaliitu eksynyt leipäveitsiosastolle

Sunnuntaina yllätin itseni ja lähdin tokoilemaan! Lähdettiin tosin ilman suunnitelmaa tunnin jahkailun jälkeen. Mutta tokoa se on sekin. Jos tästä taas ryhdistäytyisi.

Päätin pikaisesti katsastaa millä mallilla avoliikkeet ovat.
  • Seuruu oli varsin hyvää! Joku ehkä treenaa Riesalla salaa..? Käännökset hyviä ja perusasennot nopeita. Muuten tiivistä, mutta juoksuosuudella leviää. 
  • Jäävissä seisomista pitää muistutella, tarjoaa hirmu herkästi maahanmenoa jos ei ole ihan varma mitä pyydetään. 
  • Kaket meni lyhyeltä matkalta hyvin! Palkkasin jokaisen vaihdon. Vähän täytyy malttia treenata, Riesalle menee helposti ennakoinniksi kun kaikki on vain niin kivaa!
  • Paikkamakuuta tehtiin ihan näkyvillä. En halua kiirehtiä tämän kanssa, vaan muistutellaan se mieleen pikkuhiljaa.
  • Luoksari ei toimi! Jos opetan kaikki muut hyvin, ja otan tästä sen vitosen... ;)
 Hyppyä ja noutoakin pitäisi muistutella mieleen. Mikäli jaksaa.

 Riesa ja emä Riimi Oulussa © Pirkko

Eilen alkoi agilityn hallikausi. Mulla on koutsattavana ihan huippu ryhmä! Otin Riesankin mukaan, ja tehtiin sen kanssa pienesti ryhmän jälkeen. 


Putken tilalla oli aa, ja ysi mentiin toiseen suuntaan. Meidän ainoa ongelmakohta oli yllättäen 15-14.. Miten se voikin olla niin vaikeaa! Jossain tilanteissa toimii, yleensä ei.. Demin kanssa toimi aina! Pää hajoaa. Saatiin se lopulta jotenkin räpellettyä. Ei ruvettu hinkkaamaan, koska ns. vitutti siinä vaiheessa jo liikaa. 

Tänään kuitenkin alkaa Lotan treenit. Niitä onkin odotettu! Meillä on sielläkin ihan huippuryhmä, jee!

Sunnuntaina kisataan kaksi starttia Turussa, aikomuksena tietenkin hakea se viimonen nolla!

28. elokuuta 2011

kaasu pohjaan

Lauantaina aherrettiin koko päivä oman seuran kisoissa, ja sen jälkeen jäätiin treenaamaan Viitasen 3lk hyppyrataa.

Itsellä alkoi jo siinä vaiheessa päivää olla energiat aika vähissä, mutta saatiin kuitenkin rataa rämmittyä melko hyvin eteenpäin. Treenin plussiin kuuluivat ehdottomasti kepit, Riesa osaa! Kesti myös vedätyksen ilman mitään ongelmia. Lisäksi välistäveto onnistui! Siis välistäveto, keskellä rataa! Ei se nyt kovin kaksisesti mennyt, mutta edistystä joka tapauksessa.

Ylipäätään kolmosten rata ei tuottanut meille juurikaan ongelmia, mikä oli varsin yllättävää! Lisäsi vähän uskoa tähän touhuun.


Ensi viikosta lähtien treenataan Lotta Vuorelan vetämässä valmennusryhmässä, niin huippua! Kisaamaan olisi myös kova hinku, alustavasti suunnittelinkin että haetaan tässä syksyllä se viimeinen nolla ja katsellaan kakkosia sitten hitusen myöhemmin. Olisi tietysti mukava nousta kolmosiinkin tämän vuoden puolella, ja saada arvokisanollat kasaan, mutta ne eivät taida olla ihan vielä tämän/ensi vuoden juttuja.

24. elokuuta 2011

aina siellä


Eilen oli tosi vähän porukkaa treeneissä, joten tehtiin ihan pientä pätkää. Koitin ennen rataa nostaa ipanan kierrokset tappiin wuban avulla. Ärsyttävän tasainen otus. Noh, ehkä ihan hyvä että edes toisella pysyy pää kasassa. Kierrokset ei vaikuta vauhtiin tai intoon, joten menköön noin.

Rata meni hyvin. Ei tunaroitu putkiansoihinkaan, vaikka vähän riskillä heitinkin. Kepeille koitin heittää sylkkärillä. Ei olla tehty koskaan ennen, mutta onnistui ihan ongelmitta. Deekulle en saanut opetettua tätä viidessä vuodessa... Jotain on opittu. 












 Sivussa otettiin keinua ja pöytää. Keinulla tehtiin ohijuoksuja, ei yhtään lentokeinua, edes etupalkalla! Vielä täytyy tehdä paljon toistoja eri keinuilla ennen kuin uskallan luottaa siihen täysin (ettei juokse suoraan läpi), mutta nyt näyttää hyvältä. Pöydässä ei ollut mitään ongelmia, hyvä kuitenkin kerrata.

21. elokuuta 2011

kuinka siinä kävikin niin

Tulosten puolesta ihan hyvä kisapäivä tänään. 0, 5, hyl.

Ensimmäinen rata oli profiililtaan meille hirmu hankala. Lähinnä loppu tuotti ongelmia, suoran putken jälkeen piti vääntää ja leikata joka suuntaan. Riesa ei vielä irtoa kovin hyvin, joten vauhti aikalailla hiljeni ja ihan kaamean näköistä menoa loppuun. Sain kaikesta huolimatta koiran nippanappa oikeille esteille, mistä siis nollavoitto. Jee!

Toinen rata oli ensimmäinen rata toisin päin. Jäin alussa kuin tikku paskaan, enkä saanut Riesaa enää käännettyä oikealle esteelle. Suoran putken jälkeen tuli myöskin pientä hämminkiä, mutta tuomari ei antanut virhettä. Pysäytin kunnolla kontaktille ja uskalsin jopa luottaa kepeillä, jotka siis menivät varsin hyvin. Tulos 5, sij. 2.

Viimeinen rata oli hyppäri. Se oli Riesalle tässä vaiheessa uraa liian paljon, enkä itsekään ollut yhtään skarppina. Keppien jälkeen sössin koiran väärään päähän putkea.. Seinän vieressä Riesa haukahti myös pari kertaa ratatyöntekijöille, muuten ei ongelmia. Samanlainen loppu kuin ensimmäisellä radalla, ja se menikin tällä kertaa vähän paremmin.




Treenattava
  • Keppien, kontaktien ym. keskittymistä vaativien esteiden jälkeiset ansaputket
  • Putkien jälkeen eteenlähetykset

12. elokuuta 2011

nuo SM kuvia ja treenit

Kuvat Sari Eskelinen. 

Oulun reissun jälkeen ei olla tehty melkein mitään. Reissu oli matkoineen sen verran rankka, että skipattiin maanantain treenit. Torstaina painuin takaisin koulun penkille, ja illalla käytiin tekemässä pikkutreeni vieraalla kentällä.


Tehtiin vain ihan pikkujuttuja. Kontakteja ja keppejä erikseen, ei ongelmia. Oulusta saatu uusi lelu oli ihan huippu. Lisäksi tehtiin monen hypyn suoraa, jossa oli rimat eri korkeuksilla ja joka kerta vaihdettiin korkeuksia. Ipanan keskittymisen oikein huomasi, kun se tajusi ettei nämä kaikki olekaan ihan sitä samaa. 

Riesa on ilmoitettu seuran omiin kisoihin viikon päähän. Kolmen startin verran kisataan, ja sen jälkeen pidetään vähän taukoa kisoista. Ei viitsi nuoren koiran kanssa kuitenkaan kovin usein kisoissa rampata, omissa on kuitenkin pakko käydä. Tiistaina Riesa myös hierotaan, ollaan sitten ihan iskussa lauantaina ;) 

7. elokuuta 2011

nuorten SM, Oulu

Perjantaina kuudelta aamulla pakattiin koirat ja kamat autoon, ja lähdettiin ajelemaan kohti Oulua. Perjantaina oli ihan tavallinen, kaikille avoin iltakisa. Hyllytettiin vähän tyhmästi, ja Riesastakin näki, että se oli ihan väsynyt matkan jäljiltä.

Lauantaina uudestaan kisapaikalle, kaikista säkä- ja tasoluokista karsittiin 3 parasta finaaliin. Ykkösten rata oli helpohko, ja siinä oli vain 16 estettä! Tehtiin hyvä rata, mutta kepit oli hitaat. En vain luota niihin, vaikka tiedän sen osaavan! Radalta kuitenkin nollavoitto ja finaalipaikka, jee! Ensimmäinen LUVA siis taskussa.

Finaalirata oli profiililtaan varsin mielenkiintoinen. Siinä ei ollut keppejä, ja ainoa kontakti oli aa. Radan alussa oli hyppy, rengas ja pituus, jolta käännyttiin 90-astetta toiseen suuntaan. OKK'lla on hajoava rengas, mitä Riesa ei ole tehnyt kuin kahdesti. Jäin liikaa varmistamaan, ja Riesa teki varmaan kymmenen metrin lenkin pituuden jälkeen.. Olin myöhässä, ja seuraavassa kohdassa lenkitettiin taas.. :D Sen jälkeen sain Riesan hanskaan, ja nollalla maaliin! Hienoin pieni!

Nollia näytti tulevan aika paljon, ja me hukattiin kaarroksiin todella monta sekuntia, joten ei yhtään tiedetty sijoituksia. Riesan nolla oli kaikesta huolimatta nopein, eli nuorten SM kultaa!
Radat oli meidän puolella, teknisimmillä radoilla ei välttämättä olisi pärjätty, mutta kyllä me juosta osataan.

Kisapaikalla tavattiin Riesan emä Riimi omistajineen, sekä pikaisesti myös veli Leo. Sukulaisten jälleennäkeminen ei ollut kovin lämmin, mutta kyllä ne sukulaisiksi tunnisti ;) Nähtiin myös kasa muita tuttuja, oli ihan huippukiva kisapäivä!

30. heinäkuuta 2011

kettu kisoissa

Riespu starttasi kisauransa Janakkalassa, ja nollat oli ihan tyrkyllä. Kahden hyvät hyllyn kanssa kotiin, ei haittaa.

Ekaksi Riesa mitattiin virallisesti mediksi, huh. Meni ihan heittämällä alle 43cm, vaikka sitä ehdinkin jo stressata.

Ensimmäinen rata oli varsin suoraviivainen, heti toisena esteenä puomi. Puomilta Herrala antoi meille ylösmenovirheen, mitä en kyllä videon perusteella allekirjoita. Siinä on kolme tassua kontaktilla. Kuulin kuinka Masa selostaa jotain virheestä, meinasin törmätä hyppyyn jne... Luulin riman pudonneen, mutta onneksi ei niitä kuitenkaan ruvennut räiskimään.

Aan jälkeen olin myöhässä, ja rintama heitti koiran väärään päähän putkea, pöh. Mietin tutustumisessa toista puolta, mutta en sitten toteuttanut sitä. Olisi pitänyt! Tämän jälkeen pakka hajosi ja keppien aloituksessa pientä sählinkiä, loppuun hyvin.

Toisen radan alkua mietin tosi kauan. Siihen olisi sopinut jaakotus paremmin kuin hyvin, mutta en muistanut osaako Riesa sitä... Mielestäni käänsin voimakkaasti, mutta video kertoo taas vähän muuta, ja Riesa melkein irtoaa edessä olevalle aalle. Sain käännettyä, keppien aloituksessa kuitenkin jotain ihme sählinkiä. Ja tälläkin radalla väärä putken pää! Minun piti joko jäädä tarpeeksi koiran taakse, ja kääntää voimakkaasti, tai sitten heittää vastakkaisella. Nooh, olin koiran vieressä ja heitän koiranpuoleisella.. Hylly siis siitä. Muuten hyvin loppuun, mutta lopussa jätin Riesan kontaktille (minkä kesti hyvin), enkä ohjannut vikaa hyppyä ollenkaan, Riesa tuli ohi.


Riesa oli ihan superhieno ! Kontaktit toimi, eikä se vierastanut lainkaan uusia esteitä tai alustaa. Riesasta tulee kuulema vielä kunnon riesa muille koirakoille, kunhan saadaan kaikki palaset paikalleen ;) Ja niinhän siitä tuleekin, tietenkin.

Ohjaajaa ei taas voi kehua. Ensimmäillä radalla kädet olivat ihan liian levottomat, toisella sentään vähän parempi. Kepeistä keräsin hirveän stressin, noi tollaset kulmat on mulle itelle tosi vaikeita. Muurin takia oli tosi vähän tilaa,  ja tykkäisin joko lähettää kepeille kunnolla, tai sitten suoristaa edes linjan kunnolla. En siis osannut ollenkaan ohjata kohdassa, missä ei mahtunut oikein tekemään kumpaakaan. Pitäisi kuitenkin vain luottaa siihen että koira osaa.

Seuraavan kerran kisataan viikon päästä Oulussa, jos sitä ennen kävisi tekemässä parit jaakotukset..!

27. heinäkuuta 2011

aamutreenit ja mökkeilyä


Maanantaina käytiin aikasin aamulla tekemässä pieni treeni. Rata toimi hyvin, ei ongelmia. Putkijarrutuksia ei ole tehny vähään aikaan, mutta ihmeen hyvin Riesa muisti. Myöskään rengas suht vaikeassa kulmassa ei tuottanut ongelmia.
Kasihypylle piti vähän soveltaa, olin suunnitellut kierrättäväni sitä puolta missä piirrustuksessa on numero. Eihän sinne millään ehtinyt, joten oli pakko ottaa poispäin-käännöksellä toiselta puolelta. Sujui kuitenkin hyvin myös niin. Varsin onnistuneet treenit siis, ja hyvillä mielin lauantaina Janakkalaan!

Treenien jälkeen lähdettiin pariksi päiväksi mökille, jossa Riesa mm. päätti lähteä pienelle uintiretkelle järven ympäri, Demi yritti kävellä kellariin rappusia pitkin, mutta menikin lentäen jne.. Selvittiin kuitenkin hengissä kotiin asti.







23. heinäkuuta 2011

aksaa pitkästä aikaa


Olipas hurjan kivaa päästä pitkästä aikaa aksaamaan! Rata oli melko tylsähkö, mutta ei jaksettu kolmisin mitään ihmeempiä kehitellä. Jonkinlaisena teemana kuitenkin päällejuoksu ja putkikulmat.

Riesa oli tauonkin jälkeen ihan huippupätevä, vaikka jo pelkäsin sen unohtavan kaiken..
Ensimmäisellä kerralla oma keskittyminen vähän hajosi, minkä takia seiska- ja kymppihypyt vähän tökki. Lähdin vaan tapani mukaisesti rynnimään ja unohdin koiran.. Saatiin kuitenkin ihan siistiä rataa tehtyä.

Toisella kierroksella päätin, että tehdään nolla, ja sehän tehtiin. 13 hypylle heitto oli kuitenkin ihan luvattoman huono, minkä vuoksi otettiin vielä putkelta uudestaan. Nyt saatiin myös varsin nätti loppu, jee!

Riespu on maailman pätevin pieni aksakoira, varsin malttamattomina jo odotellaan kisauran aloitusta.


Loppuun vielä vanha HAU Openin episvideo:


Tuon rintamasuunnan jälkeen voi sitten miettiä, miksi se koira meni aalle..  Mutta jotkut asiat vaan täytyy oppia kantapään kautta ;) Muutenkin Riesa tuntui vähän vierastavan vieraita esteitä ja kenttää, mutta tähän ei nyt auta muu kuin kisaaminen. Keinuepisodia en jaksa edes kummemmin kommentoida.. Samainen keinu on kuitenkin herättänyt jonkun verran keskustelua juttupalstoilla, syytän siis sitä, enkä hukassa olevaa ohjaajaa, hah!

19. heinäkuuta 2011

ei mitään

Ollaan oltu niin tajuttoman laiskoja, ettei olla tehty oikeastaan yhtään mitään. Yhden ainoan kerran pysähdyttiin futiskentälle tokoilemaan. Tehtiin seuruu, paikkis ja jäävät.

Seuruukaavio oli suht pitkä, sisältäen kaikki suunnan- ja vauhdinmuutokset. Palkkailin jokaisesti perusasennosta, joten ei ongelmia. Juoksuosuudella meinaa yhä irrota hieman liikaa sivusuunnassa, mutta kun pysähtelin usein (Riesa hakee perusasentoon kiinni jalkaan), alkoi Riesakin pysyä paremmin oikealla paikalla. Myös lähes kaikki käännökset olivat huonoja. Miten olisi se treenaaminen vähän useammin?

Jäävät molemmat ok. Riesa kestää vähän huonosti sitä, että kävelen sen taakse, mutta ehkä tähänkin auttaisi se treenaaminen..

Paikkis 3min, olin piilossa vaihtokopin takana. Joku ystävällinen kriminaali oli tehnyt siihen pieniä reikiä, joista pystyin hyvin tarkkailemaan Riesan tekemisiä. Loppua kohden alkoi pieni maan haistelu, mistä kielsin, sen jälkeen taas hyvin.


Viikonloppuna vaakkuiltiin, mikä oli kunnon pohjanoteeraus. Riesa oli saanut katsella edellisen koiran suoritusta, mutta ei kuitenkaan nostanut mitään älyttömiä kierroksia.
Aloitettiin ihan tavallisella helpolla muistinoudolla (mikä jäi myös ainoaksi..). Riesalla ei ole mitään ongelmaa vaakkujen löytämisessä näin, (tai vaikka ruudussa) mutta voisi se nyt ystävällisesti myös noukkia ne talteen. Juuri kun ajattelin, että tämähän sujuu, treenit menevät ns. vituiksi. Sen jälkeen oli kunnon hanskat naulaan - olo, mutta näin jälkeenpäin syytän optimistisesti juoksuja, katsellaan taas parin viikon päästä uudestaan.

Agilityä me sentään osataan, vaikkei ollakaan päästy treenaamaan. Ilmoitin Riesan 30pv Janakkalaan, missä siis startataan kisaura. Siitä viikon päästä käännetään nokka kohti Oulua ja nuorten SM kisoja. Perjantaina on tavallinen iltakisa, sisältäen yhden startin, ja lauantaina toivottavasti kaksi starttia. Samalla tavataan Riesan sukulaisia, huippua!

5. heinäkuuta 2011

Riesa juoksee

Aha, no enpä olisi halunnutkaan lähteä viikonloppuna Lappeenrantaan. Eihän tuota reissua suunniteltu ja odoteltu kuin se muutama kuukausi. Vaikka tietenkin, kirjoittamattoman säännön mukaan kisailmo on takuuvarma keino aloittaa koiran juoksut. Olisihan se pitänyt tietää.

No, ei voi mitään, leuka rintaan, kohti uusia pettymyksiä jne. Virallisen kisauran aloitusta siirrettiin nyt loppukuuhun, eikä treenitauko ainakaan huonoa tee. Jospa sitä innostuttaisiin vaikka tokoilemaan, kun ei voida agilitykenttää kuluttaa. Todennäköisesti kuitenkaan ei.

3. heinäkuuta 2011

kuvei

Pakon sanelemana Sara heitti meille valokuvahaasteen! Kuvien etsiminen oli hieman hankalaa, koska tiedostoistani löytyy läjä yksittäisiä kuvia, sekä n. miljoona kansiota nimellä "salkjahfsa" tms. Puhumattakaan kansiosta "kesä" josta löytyy viime vuoden talvikuvia?? Jos erehtyy avaamaan kansion, saattaa sieltä löytyä vielä muutama kansio lisää. Ne ovat toki myös varustettu yhtä informoivilla nimillä. Kansioiden kansioissa olevista kansioista puhumattakaan! Ei ole helppoa tämä.

1.Tältä näytimme muutama vuosi sitten, cee Saara



























2. Toisinaan Demi on hyvin edustava
































3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme


































4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle



















5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa





















6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen; nuorten SM 2010.

7. Mm. nämä persoonat ovat huippuja!











8. Ei paljoa naurattanut...





























9. Tämä on minusta kaunis kuva, cee Maria (joo näistä on vähän vaikea saada kauniita kuvia, joten..)






















10.  Lopuksi paras (tai ainakin yksi niistä) kuva ikinä.
















Haastan Miran & Verpun !

2. heinäkuuta 2011

HAU Open ja helletreenejä

Maanantaina käytiin paikkalemassa hallilla valmennusryhmässä. Jotain kummallista oli tapahtunut, sillä käsien holtittomuus oli ihan minimaalista! Jee, voittajaolo. Ainakin hetken.

Keskiviikkona suunnattiin Purinalle epiksiin. Rata oli 2lk rata ja etukäteen vähän hirvitti viedä alle kisaikäinen kakara kakkosten radalle.. Rata oli kuitenkin melko simppeli.

Kisapaikalla meinasi vähän paniikki iskeä, kun tajusin että Riesa on aksannut vain hallilla ja kentällä, enkä tiennyt ollenkaan miten se reagoi vieraisiin esteisiin. Hyvä kuitenkin että tajusin tämän epiksissä enkä viikon päästä agirodussa. Turhaan panikoin, sillä Riesa kulki varsin hyvin. Pientä varovaisuutta oli havaittavissa, mikä on ihan ymmärrettävää nuorelta ja kokemattomalta koiralta. Itse rata päättyi hylättyyn, koskan en tajunnut aan vetävän Riesaa niin voimakkaasti. Nytpä tiedän senkin, ja hyvillä mielin agirotuun.

Perjantaina törkeässä helteessä vapaatreenihin. Sävelsin radan taas lennosta, mutta se oli itseasiassa varsinkin kiva!


Flexitrackissa on muihin esteisiin verrattuna jotenkin hirveän pitkä puomi, minkä vuoksi etäisyydet näyttävät aika hurjilta..

Radalla ei muita ongelmia, mutta 12. putkellä lähdin hieman liian aikaisin rynnimään ja sain koiran kääntymään takaisin putkesta. Rynniminen on ikuisuusongelmani, pitäisi vain malttaa, mutta kuitenkin luottaa siihen että koira osaa esteet.

Viikon päästä lähdetään ties kuinka aikaisin ajamaan kohti Lappeenrantaa, jee! Lauantaina kaksi virallista starttia, ja sunnuntaina rotujoukkue sekä nuoren avo sm- rata.

26. kesäkuuta 2011

treenintäyteinen juhannus

Mitäpä muutakaan sitä juhannuksena tekisi, kuin viettäisi aikaa mökillä kera damien, lokkien, vaakkujen ja pupun? Niinpä.

Olen tosi huono kirjoittamaan noutotreeneistä, mutta jos nyt tämän kerran. Perjantaina tehtiin suht pientä ruutua dameilla. Tässä ei ongelmia, ja saatiin likka käyttämään nenäänsäkin paremmin, kun se ei vain törmäillyt dameihin ruudussa. Palautukset ovat edelleen huippuluokkaa, loistavaa. Muutenkin ipana työskentelee damien kanssa tosi kivasti, eikä niiden poimiminen kaukaakaan ole ongelma.

Lauantaiaamuna tehtiin vesinoutoja lokin kanssa. Vesi on Riesan kanssa vähän vaikea elementti, koska se nostaa kierrokset kattoon ja kuulon minimiin. Itse noudoissa ei kuitenkaan mitään ongelmaa, mutta ensimmäinen palautus oli ihan luokaton. Kyllä tuollaisillakin taippareissa pärjää, mutta kun meillä tuodaan kaikki käteen asti. Loput oli parempia, jatkossa tähän täytyy ottaa joku ihan superpalkka jotta linnut todellakin tulevat suoraan minulle asti.

Päivällä vaakkuiltiin. Vaakku nousee jo varsin mallikkaasti, varsinkin kun Riesa huomaa että vaakun nostaminen on superhyvä juttu ja minulta saa paljon ruokaa. Vaakku nousi jo vähän kauempanakin kivasti mukaan, mutta sitten ahnedin ja tein vähän liikaa.. Miten olisi se treenien suunnittelu? Jatkossa pitää vahvistaa vieläkin enemmän sitä, että vaakun todellakin voi poimia mukaan myös kaukana minusta. Tajusin myös, että joka kerta kun Riesa nostaa vaakun maasta, pistän pileet pystyyn. Kun Riesa on kaukana, en tietenkään näe, ja kehujen puuttuminen saattaa saada sen epävarmaksi. Tähän täytyy kiinnittää huomiota. Riesan itsevarmuus vaakuilla on kuitenkin parantunut hurjasti, minkä vuoksi jopa elättelen toiveita syksyn taippareista.

Illalla käytiin vielä tekemässä Riesan ensimmäinen kanijälki. Tässäkään ei suurempia ongelmia, pienen ihmettelyn jälkeen pupu tuli takaisin, mutta ei ihan käteen asti, murr. Tulevaisuudessa tähänkin superpalkka.

Sunnuntaina käytiin ajamassa vielä yksi verijälki, mitäs sitä vapaapäiviä pitämään..
Alussa oli pieniä lähtövaikeuksia, mutta sen jälkeen Riesa kulki varsin mallikkaasti. Nenää se osaa käyttää, mutta vähän hakusessa se, miksi tätä ylipäätään tehdään. Jäljen päässä oleva sorkkakaan ei kiinnostanut, joten ensi kerralla kunnon palkka jäljen päähän.. Itse en ole lajista niin innoissani, mutta ainakin sillä saa pikkukoiran väsytettyä varsin tehokkaasti.

22. kesäkuuta 2011

tahmassa



Hyh.
Maanantaina tehtiin samaa rataa, ja huomattavasti paljon paremmin. Tänään pyöritykset tahmasi tosi pahasti, minkä vuoksi Riesakin tuppasi pomputtamaan. Ei näin. Riesasta (ja mustakin!) lähtisi niin paljon enemmän irti, miksi mä en koskaan saa niitä suorituksia videolle? Toisin sanoen, miksi mä en koskaan ohjaa ja liiku kunnolla.

Luotto koiraan on kuitenkin parantunut hurjasti, kumartelu on poissa ja kädetkään ei heilu enää niin pahasti. Hurjaa edistystä siis, vielä kun saisi videollekin sellaisen suortuksen missä kaikki osuu kohdilleen. Olisi jotain mitä fiilistellä, aina kun tuntuu ettei osaa mitään.

12. kesäkuuta 2011

Juha Oreniuksen koulutus


Huh, mikä helle! Onneksi oltiin ensimmäisessä ryhmässä, niin lämpötila pysyi suht siedettävällä tasolla. Riesalle vain paljon vettä, märkä pyyhe häkkiin ja kastelua tasaisin väliajoin, niin sekin pärjäsi helteessä. Rata tehtiin kahdessa n. 10min pätkässä, joiden välissä oli n. 40min.

Alkuun suunnitelin kaksi niistoa. Hyvä suunnitelma, toteutus ei. Ensimmäisellä kerralla koira oli puomilla ja itse tyrkkäsin kolmosen nurin... Seuraavilla kerroilla parempaa sijoittumista ja liikkumista, niin johan lähti sujumaan. Päästiin kasille asti hyvin, mutta ysille vein hieman huolimattomasti ja seiskallehan Riesa sujahti. 

Koska Riesa tuppasi lenkittämään melkoisesti kutosella, opetettiin sille pikaisesti koottu hyppy. Pallo hypyn taakse ja suhinalla merkki siitä, että käännytään tiukasti. En uskonut Riesan oppivan tuota kovin nopeasti, mutta niin se vain hyppäsi hyvin ilman palloakin. Pitää vain muistaa suhista tarpeeksi ajoissa. Näitä täytyy treenata paljon erilaisissa kohdissa.

Aloitettiin uudestaan kutoselta, kasilta puolivalssilla ysille ja siitä valssilla kepeille. Oli vähän kehno, mutta haki kuitenkin. 13 putkelle en heittänyt kunnolla, ja Riesa hyppäsi putken yli, ehhehe.. Alkoi varmasti väsy iskeä, ja jätettiin siihen koska aika oli mennyt jo yli.

 

Toisella kerralla otettiin ihan alusta. Ensin taisi niisto mennä ihan päin puuta, mutta sitten onnistuttiin. Suhinalla kääntyi hyvin, mutta kasin jälkeen oltiin taas seiskalla. Kokeiltiin seiskalle vastakäännöstä, jonka avulla jäisi enemmän aikaa liikkua takaperin kohti ysiä. Aluksi en meinannut tajuta vastakäännöstä millään, vaikka lopulta se olikin ehkä maailman yksinkertaisin ohjausliike.. Helle pehmensi aivot. Kun viimein tajusin, se sujuikin ihan törkeän hyvin! Taas uusi ohjausliike Riesan kanssa käytettäväksi.

Tällä kertaa heitin 13 putkeenkin onnistuneesti, ja päästiin keinulle asti. Koitin heittää valssin ennen keinua, mutta en ehtinyt. Kokeiltiin tätä pariin otteeseen, enkä millään ehinyt kunnolla. Otettiin siis keinun jälkeen päällejuoksuna, mikä sujuikin hyvin. Tässä vaiheessa loppui aika ja aloin itsekin olla täysin kuollut helteessä juoksemisen jälkeen. Juha kuitenkin halusi nähdä meiltä koko radan uudestaan. Alusta. Ei muuta kuin lähtöön vaan, ja toivomaan että pysyn vielä hengissä.

Ensimmäinen niisto valui taas, plaah. Toinen hyvä. Kutosella kääntyi taas suhinalla hyvin, ja vastakäännös toimi seiskalla. 13 putkenkin haki ilman mitään ongelmaa. Juoksusuoralla meinasi jalat lähteä alta, mutta jotenkin selviydyttiin putkelle 20 asti. Sen jälkeen Riesa haki viereisen putken ties kuinka monta kertaa. Veikkaan että sekin alkoi olla niin veto pois, ettei keskittyminen enää pelannut. Lopulta hain Riesan ihan putken suulta, enkä varmaan ole ollut koskaan iloisempi maaliin pääsystä. Ei olisi irronnut enää yhtään enenpää.

Riesa sai ihan hirveästi kehuja, ja minustakin se oli oikein hieno! Se on kuulema paras Juhan näkemä meditolleri, ja sen vauhdilla voi yltää vaikka maajoukkueeseen. Milloinkohan saadaan ohjaaja samalle tasolle..? Mutta jäi kyllä todella hyvä fiilis treenistä, vaikka aika tappotreenit olivatkin. Estehakuisuus ja radanluku on lisääntynyt Riesalla hurjasti, itsekin alan viimein ymmärtää miten Riesaa pitää ohjata. Ihan mahtava huomata kuinka palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

5. kesäkuuta 2011

sinne meni

Ensimmäinen kisailmo nimittäin! Eihän tähän voi sanoa muuta kuin hui saakeli. Joku voisi kysyä, onko juuri kisaikään tullutta koiraa järkeä viedä kisoihin, ja pohdin sitä itsekin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Riesa osaa suorittaa jokaisen esteen, lukea rataa ja edetä itsenäisesti. Kaikki vaatimukset siis kasassa, suurin kompastuskivi on remmin toinen pää. Ei tuloksella väliä, lähdetään vähän katsomaan miltä ykkösluokan radat näyttävät nykyään. Minullakin melkein vuosi edellisestä kisastartista, ja ykkösluokasta ties kuinka kauan.
















Treenattu ja tehty ollaan aivan törkeästi, sitä se koulun loppuminen teettää. Maanantaina saapuu taas paluu arkeen töiden muodossa, mutta eiköhän me silti ehditä treenata ja touhuta riittävästi molempien kanssa.


Muita treenejä en enää muista, mutta perjantaille väänsin ylläolevan radan. Mittasuhteet on taas mitä on, mutta kutakuinkin noin. Suurin ongelma oli seiskaputki. Päätin valssata 6. jälkeen, koska toista kautta kierrättäminen ei tuntunut hyvältä idealta. Putken pää oli houkuttelevan lähellä, ja meinasin taas kumarrella.. Onneksi Jenni oli palauttamassa järjestykseen. Saatiin melko vaivattomasti onnistumaan, kunhan muistin pysyä pystyssä, kääntää ajoissa ja vielä heittää sen koiran hypylle.

Kepeillä tein persjätön, kesti hyvin. 9-11 ei myöskään mitään ongelmaa. Loppuun oli pakko koittaa jotain extremeä mitä ei olla koskaan tehty. Eli 12 ennen takaaleikkaus, vastakkaisella veto ja työntö 13, ja siitä vielä ohjaamaan 14 takaakierto. Toimi aivan törkeän hyvin! Milloin tuo kakara on ruvennut lukemaan rataa ja hakemaan esteitä noin hyvin? Hienoin pieni!

Lopussa tehtiin vielä takaaleikkausta kepeille. Jenni oli palkkaamassa tokaa väliä, ja ipana tajusi jutun alta aikayksikön! Parin palkkauskerran jälkeen pystyin leikkaamaan molemmilta puolilta ilman ongelmia, superpentu!


Lauantaina juostiin roturace-tapahtumassa. Team Tollot koostui Riesasta, Rauhasta, Edistä ja Nemosta. Midijoukkueita oli yhteensä 32, ja me olimme lopulta sijalla 5! Riesan aika oli 7.40, jolla se oli kaikista n. 128 koirasta sijalla 6. Ei huono! Ihan vikkelä kettu ilmeisesti.

Viikon aikana erehdyttiin jopa tokoilemaan, ehkä sekin tästä vielä elvytetään. Tai sitten jätetään se talvilajiksi, ja keskitytään kesä agilityyn ja taippareihin treenailuun. Todennäköisesti teemmee näitä kaikkia. Seura hankki myös pari flyball -boksia, joten eiköhän sekin kuulu meidän kesään. Demillekin laji voisi sopia!

31. toukokuuta 2011

kunto loppuu

Eilen treenattiin ja tänään treenattiin. Riesalle ei mikään ongelma, mutta itse meinasin hyytyä helteessä.
Eilen mentiin ihan huipusti, Riesa hakee keppejä koko ajan paremmin ja itsekin pysyin suorassa, eikä kädetkään ihan holtittomasti heiluneet.

Tänään meni vähän kehnommin. Aluksi Riesa teki tosi kivasti, mutta sitten se bongasi treenikaverilla pallon ja koko homma meni ihan pieleen. Plaah, koira kiinni ja kohta uutta yristystä. Nyt mentiin paremmin, vaikka pimeä putkikulma oli jostain syystä hankala? Yleensä Riesa hakee putket tosi hyvin, mitä lie tänään tapahtunut. Välistävedot olivat ok, saatiin tehtyä heti kun käänsin kunnolla, mutta en vieläkään osaa ohjata niitä niin että Riesa ei kyselisi yhtään. Suunta kuitenkin ylöspäin. Riesa teki tänään myös pari toistoa isolla okserilla, ei ongelmia.
Kuljetukset menivät ihan pieleen. En ottanut koiraa mukaan ja se luki hyvin usein väärän putken pään.

Itse pysyin lähes pystyssä, mutta kädet lähtevät turhan herkästi heilumaan, varsinkin silloin jos olen myöhässä. Muutenkin ohjaus oli paikoitellen todella kehnoa ja löysää, mikä näkyy heti koirassa ja sen vauhdissa, mutta suunta tässäkin ylös päin.

28. toukokuuta 2011

problem solved

Tästä viikosta tulikin kunnon aksaviikko. Keskiviikkona käytiin paikkaamassa poissaolijaa ja perjantaina treenattiin vapaissa treeneissä.  Kolme treenikertaa viikossa on kyllä ehdoton maksimi, vaikkei duracell-ketussa näykään väsymystä.

 
Keskiviikkona ylläolevat radat. Pidemmän pätkän mittasuhteen saattavat vähän heittää, mutta eiköhän tuostakin selvän saa. Tarkoituksena siis treenata poispäinkääntöjä hypyillä 6 ja 10.

Alku tehtiin pakkovalssilla, mikä sujuikin hyvin kunhan muistin liikkua enkä jäänyt odottelemaan. Kepit haki tosi hienosti, mikä yllätti! Taisi olla ensimmäinen kerta kun tehdään keppejä oikeasti keskellä rataa kunnon vauhdilla. Poispäinkääntökin sujui superhyvin, Riesan kanssa täytyy ehdottomasti käyttää näitä. 

Kepit eivät sujuneet yhtä hyvin takaisin päin, kova vauhti vaikeutti melkoisesti. Ei oikein saatu näitä paremmiksi, koska Riesa jäi jostain syystä katsomaan minua toisessä välissä? Loppu meni kuitenkin hyvin, ei ongelmia.


Toisen radan välistävedot eivät meinanneet millään onnistua, huoh. Lopussa kokeilin eleettömänpää ohjausta ja johan lähti rullaamaan. En jäänyt liikaa jälkeen, mutta sain kuitenkin käännettyä hypyille. Tämän kun vielä jatkossa muistaisi.


Perjantain radan suunnittelin lennosta, mutta oikein mukava rata saatiin aikaiseksi. Putkien päät oikeasti vierekkäin, mutta ratapiirrustusohjelma ei tuntenut tälläistä mahdollisuutta. 

Riesa oli ihan ihmeellisillä kierroksilla, pitäisi muistaa vähän tokoilla tms. sen kanssa ennen radalle menoa, ei ehkä kaahottaisi niin päättömästi. 

Itse rata meni ihan kivasti. Aluksi R ei meinannut hakea kepeille ollenkaan, paineli vaan menemään. Aika monta yritystä vaadittiin ennen kuin saatiin ipana keskittymään. Oikea putken pää löytyi helposti, ja välistävedotkin sujuivat! Olipas hassu tunne ohjata välistävetoja niin että jää itse vähän jälkeen, ja heilauttaa vaan kättä. Hyvin se kuitenkin toimi. Kepeillekin hyvin, mutta sitten juoksin itse melkein putkeen.. Ei muuta kuin uudestaan ja loppuun hyvin.

Toinen kierros heti perään ja aina ysille asti ongelmitta. Riesa oli jotenkin hirveän epävarma kepeillä, sama juttu kuin viime ke. Jenni(kin) huomautti levottomista käsistäni ja ne rauhoittamalla saatiin parannettua. Tietysti itse mokasin pari kertaa lopussa, kun rupesin kaivamaan palloa taskusta liian aikaisin...

Lopussa mentiin vielä uudestaan ja varsinkin kepeillä tuli suuria oivalluksia! Jenni huomasi, että kun lähetän Riesan kepeille rupean helposti "sipsuttelemaan", jolloin koira jostain syystä menee tosi epävarmaksi ja kyselee hirveästi. Jos juoksin kutakuinkin normaalisti, Riesa meni todella hyvin eikä kysellyt lainkaan. Mistähän lie tämänkin keksinyt? Olenkohan kutsunut Riesan pois kepeiltä sen hakiessa väärään väliin, juuri jotenkin steppailemalla? Ilmeisesti. Nyt tiedetään kuitenkin miten kepit kannattaa ohjata, vaikka tietysti kepitkin täytyy opettaa niin varmaksi, että koira suorittaa ne vaikka minä tekisin kärrynpyöriä.

Viime aikoina olen katsellut tosi paljon Demin vanhoja aksavideoita ja koittanut selvittää milloin menetin käsieni hallinnan. Ilmeisesti tämä on ihan uusi juttu, koska Demin videoista ei löytynyt vastaavaa. Kumartelua olen harrastanut ennenkin, mukaan mahtuu myös mm. taputukset, liiallinen vastakkaisen käden käyttö, yleinen myöhässä oleminen - etenkin valsseissa sekä käden kattoon nostaminen. Olen päässyt näistä kaikista jo kertaalleen eroon (kopkop), joten uskon että levottomat kädetkin rauhoittuvat joskus. Tai ainakin paras olisi. 

Ja koska tuli ihan mieletön ikävä Deekun ohjaamista, oli pakko heittää esille sen yksi viimeisistä kisastarteista viime kesältä.