Ainoa hankalampi kohta oli vähän koomisestikin kolmoseste, itseltä tuppaa aina unohtumaan, miten paljon muuri oikeasti blokkaa koiran näkökenttää. Muutenkin Riesan kanssa on muurin jälkeinen elämä aina vähän vaiheessa (joku voisi siis opettaa sen kääntymään muurilta...). Palkattiin pariin otteeseen kolmosen yli, ja päästiin hyvin jatkamaan.
Piirrustuksessa on mittasuhteet ihan hakusessa, mutta seiskan jälkeen valssi, samoin ysi- ja kymppihypyllä. Valsseja ollaankin treenattu viime aikoina ahkerasti, ajoitus, liike ja ponnistuspaikan merkkaaminen on vain äärimmäisen hankalaa yhtä aikaa. Nyt tuntui, ettei olisi voinut paremmin mennä. Riesa kääntyi tosi nätisti, ja itsekin sain askeleet varsin vaivattomasti sovitettua.
Ilmoitin meidät taas vaihteeksi kisaamaan, 19pv juostaan kaksi aksarataa. Lempäälän kisoista jäi huono fiilis, mutta pää pystyyn ja etiäpäin.
Lisäksi Riesa on ilmottu näyttelyyn! Jospa saataisiin sieltä se H, ja voitaisiin kokonaan keskittyä olennaiseen. Huonolta näyttää, sillä Riesa päätti aloittaa massiivisen karvanlähdön. Ai miten niin tuomari ei ehkä arvosta alamittaista kojoottia, jolta paistaa nahka turkin läpi?! Puhumattakaan korvista. Mutta hei, tunnistan ainakin oman kääpiöni tollerijoukosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti