Kääpiö

Tultiin koirien kanssa keskiviikkona Turkuun, ja tänään pyörähdettiin mätsärissä hakemassa vähän käsittelykokemusta.
Riesa seisoi tosi hyvin, välillä koitti tarjota maahanamenoa ja istumista, mutta tajusi kuitenkin nopeasti jutun juonen. Antoi myös tuomarin käsitellä hyvin.
Liikkeessä taas tuli hyvin esille meidän treenaamat asiat.. Joihin ei siis kuulu näyttelyravaaminen.. :D
Riesa käveli mun vieressä ja tapitti koko ajan suoraan silmiin. Otin kaikki namit pois kädestä, ja katsoin itse eteen, mutta kakara vaan kulkee tapittaen silmiin. Pätevä pentu siis, katsekontaktiahan me ollaan treenattu.. Tuomarikin naureskeli tälle tokokoiralle. Sinisen kanssa siis poistuttiin kehästä.
Nauhakehässä ei sen kummempia, Riesa jatkoi silmiin tapittamista, mutta seisoi tosi hienosti. Ei sij.

Märsäripaikalla bongattiin muutama muukin tolleripenikka. Meinasin kuolla nauruun kun eräs nainen kysyi onko Riesa ihan puhdas tolleri, kun on niin kovin pieni. Naisella oli itsellään vajaa viisikuinen tollerinarttu, joka oli isompi kuin Riesa.. Säkää niillä oli suurinpirtein saman verran, mutta toisella oli enemmän massaa.

Kyllä mä olen tiennyt, ettei Riesa mikään iso ole, mutta että noin pieni! Noh, siitä voisi tosiaan jäädä se medi.
Naureskellen mennään 8.8. pentukehään. Jos sitä ei edes meinaa tolleriksi tunnistaa, niin tuskin kovin suurta menestystä on odotettavissa. Eipä tuo mitään, ihan söppänä se on. Meidän tavoitteet on muutenkin alusta asti olleet ihan jossain muaalla kuin näyttelykehissä.

Muuten me ollaan treenailtu pääasiassa noutojuttuja, ja meidän palautukset alkaa leviimään käsiin.. Sisällä Riesa tuo tosi kivasti lähes poikkeuksetta käteen asti, mutta ulkona se saattaa pudottaa damin, tai sitten tehdä kamalan kunniakierroksen ennen palauttamista.
Nyt me tehdäänkin ihan lyhyitä noutoja, pääteemana palauttaminen. Jotenkin tylsää vaan tehdä juttuja, jotka koira periaatteessa osaa. Mä pelkään että tuo kyllästyy, kun vaikeusaste pysyy samana, ja sitten palautukset leviää entistä enemmän.  Toivotaan nyt, että toi olisi vaan jotain pikaisesti ohi menevää.

Riistaa ei olla nyt näillä heltellä otettu sulamaan, kun mut tuntien se unohtuu ja lähtee sitten hetken kuluttua kävelemään.. Siiven voisi kyllä ottaa.
Jos Riesasta jää noin kääpiö, niin mä en tajua miten se ikinä pystyy suorittamaan taippareita.. Viimeksi kun näytin lokkia, niin lintu oli suurinpirtein koiran kokoinen.. Toi ei yksinkertaisesti saa siitä kunnon otetta. Viimeksi se sai siitä jonkinlaisen otteen, mutta koska lintu oli niin iso, Riesa tuntui välillä enemmänkin raahaavan kuin kantavan sitä.

Ollakko vai eikö olla

Talvitreenien ilmottautumiset aukes. Mä en vieläkään tiedä mitä mä teen ton mummon kanssa. Demi täyttää joulukuussa 10v, ja se on VANHA.
Nythän se on tosi hyvässä kunnossa, alittaa helposti 3lk ihanneajat jne. mutta onko näin vielä parin kuukauden päästä? Mielummin lopetan aikaisin, kuin liian myöhään.
Toisaalta, voisihan sen kanssa tehdä mini/medirimoilla, teemana vain yhteinen hauskanpito..
Kisaurahan me lopetetaan nyt junnu cupin finaaliin. 65cm rimat ei varmaankaan ole kovin terveelliset, vaikka ei tuolla niiden kanssa mitään ongelmia ole. Jossain epiksissähän sen kanssa voisi toisinaan käväistä.

Eläköitysmipäätös on vaikea! Mummo on opettanut mulle ihan valtavasti, enkä varmasti osaisi ohjata tätäkään vähää, jos mulla olisi joku helpompi agilitykoira.
Demi on kuitenkin hyväkuntoinen koira, eikä ollenkaan huvittaisi jättää sitä lähinnä kotikoiraksi. Se rakastaa agilityä ihan valtavasti.
Nyt ei auta kun pohtia, ehkä tähänkin joku tolkku saadaan.

Sata faktaa

Maria tunki meille 100 faktaa haasteen, ja mehän tottakai tartuttiin haasteeseen.
Joten tässäpä olis, sata asiaa meistä.

1. Demi haettiin 11vko'n ikäisenä
2. En edes tahtonut koiraa.
3. Mä taisin silloin olla jossain eskarissa.
4. Äiti keksi Demin nimen.
5. Idioottimaisen nimen keksikin..
6. En vieläkään tajua, miksi meille muutti tolleri.
7. Se ei ihan vastaa mun näkemystä mukavasta ja leppoisesta kotikoirasta.
8. Demin kanssa tie on ollut pitkä ja kivinen
9. Sen nätin ulkokuoren alla piilii uskomattoman kiero eläin, joka on samanaikaisesti tajuttoman herkkä, tulinen ja kova kusipääelukka.
10. Ei siis mikään ihanteellinen lapsiperheen lenkkikaveri.
11. Demin olleessa neljän, eksyttiin koirakentälle.
12. Keksin jostain kummasta lajin agility, ja sitähän piti sitten päästä harrastamaan.
13. Muistan pääsykokeesta vaan sen, kuinka onnistuin astumaan koiran tassun päälle heti alkuunsa..
14. Jotenkin me onnistuttiin pääsemään kurssille.
15. Meidän yhteistyö oli kyllä kaukana hyvästä.
16. Demi olisi varmasti ollut ihan tykki harrastuskoira, jos se vaan olisi päätynyt jollekkin pätevälle koiraihmiselle.
17. Miedän treenit alkuaikoina meni lähinnä siihen, kun koira hyppii vasten ja koittaa saada selvää mun säälittävästä ohjauksesta.
18. Monta kertaa meinasin jättää leikin kesken.
19. Tässä sitä silti ollaan, 5½ vuotta myöhemmin.
20. Jotenkin kamalan surullista jättää mummo eläkkeelle syksyllä, kun me ollaan noustu kirjaimellisesti pohjalta aina kolmosiin asti.
21. Se on myös opettanut mulle ihan valtavasti.

 22. Riesa on monen vuoden haaveilun tulos.
23. Taisin kinua toista koiraa suunnilleen siitä asti, kun Demin kanssa aloitettiin harrastaminen.
24. Jos siihen olisi suostuttu, mulla makoilisi täällä sheltti, westie, berni, flatti, pyrtsi, holsku tai bordercollie.
25. Kun lupa irtosi, päädyin kuitenkin tolleriin.
26. Se vaati kuitenkin paljon miettimistä.
27. Demin kanssa oli aikoinaan niin paljon ongelmia, enkä halunnut toista samanmoista.
28. Lopulta päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että hallitsen toisenkin tollerin.
29. Sainhan mä Demistäkin lopulta ihan yhteiskuntakelpoisen elukan.
30. Takaraivossa tykyttää kuitenkin pelko epäonnistumisesta.
31. Riesan kanssa on kuitenkin toistaiseksi sujunut hyvin.
32. Huomasin etten olekkaan ihan käsi sen kanssa, ei se koiranpennun kanssa eläminen mitään salatiedettä ole.
33. Riesan nimi päätettiin pari vuotta ennen sen tuloa.
34. Nimi sopii ipanalle kun nenä päähän.
35. Parin vuoden päästä voidaan sitten sanoa, oliko järkevää nimetä koira Riesaksi, kun se virallinenkin nimi on Too hot to handle.
36. Toisaalta, sitten kun me ollaan kisattu pari vuotta ykkösissä, voin vain todeta sen olevan Too hot to handle.
37. Demi on koiratyttöjen keskuudessa simpanssi.
38. Mä olen räkä.
39. En edes jaksa valoittaa nimen alkuperää, se ei kuitenkaan liity mitenkään räkään.
40. Parissa vuodessa sitä on tottunut olemaan räkä, sen kummempia ajattelematta. 

41. Mä uskon ettei koirankoulutus ole mitään salatiedettä.
42. Sitä saa mitä vahvistaa.
43. Joskus useita vuosia takaperin, kun päätin saada Demin ruotuun, tulin lukeneeksi Peetsan kirjan.
44. Siinähän sitä mentiin, suoraan metsään nimittäin.
45. Mä olin tulla hulluksi, kun näin sen jälkeen joka puolella koiran vallankaappausyrityksiä.
46. Sen jälkeen päätin, että on aivan sama missä kohdassa tuo kulkee lenkillä, miten se kantaa häntänsä tai koska se saa ruokaa.
47. Mulla on vaatimaton tavoite koiraharrastuksessa: tahdon olla paras.
48. Se on melkoisen mahdoton tavoite, joten ensialkuun olisi ihan mukava olla loistava ohjaaja, kouluttaja, koulutusohjaaja ja koiranomistaja.
49. Tekemistä siis riittää!
50. Tulevaisuudessa olisi ihan kiva tehdä töitä eläinten parissa.
51. Ala on vielä avoin.
52. Päätin kesäkuussa peruskouluni.
53. En kovin kummoisin arvosanoin.
54. Viimeisenä vuonna homma lähti vähän lapasesta, jonka takia ehdin jo pelätä sitä, pääsenkö lukioon.
55. Pääsin kuitenkin kevyesti sisään, keskiarvoraja oli 5,75.
56. Lopetin koirailun takia muut harrastukseni.
57. No okei, tanssimisen lopetin aikoinaan futiksen takia.
58. Futis taas söi lopussa mun ajasta suunnilleen viisi päivää viikosta, jonka takia sitä saikin heittää hyvästit muullee elämälle.
59. Molemmista harrastuksista on kuitenkin ollut suuri hyöty, ajatellen agilityn ohjausta.

60. Mulla on täällä nyt kaksi väsynyttä tolleria.
61. Kahden tunnin lenkki, kamalassa helteessä ei ollut ihan kuningasidea.
62. Mutta pitäähän koirien nyt juoksemaan päästä..
63. Riesa on varmaan iloisin koiraeläin ikinä.
64. Narulelut on jee, pehmolelut on jee, vinkulelut on jee, patukka on jee, pallot on jee, ruoka on jee, juokseminen on jee, kaikki on jee.
65. Riesa on musta ihan fiksu elikko.
66. Se on myös varustettu ihan kivalla moottorilla.
67. Siitä siis toivottavasti tulee ihan mukava harrastuskoira.
68. Kunhan terveys sallii..
69. Mä en kuitenkaan jaksa stressata luustokuvia vielä.
70. Demi on epätyypillinen noutaja.
71. Se ei mikään syöppö, eikä aina edes koske ruokaansa.
72. Se ei myöskään juurikaan pidä vedestä.
73. Se tippui pentuja laiturilta, ja ui sen jälkeen vasta joskus viisivuotiaana.
74. Nykyään se ui, jos sille heitetään jotain.
75. Aina se ei edes hae heitettyjä tavaroita..
76. Vuosi 2008 oli mun ja Demin huippuvuosi.
77. Sinä vuonna voitettiin nuorten suomen mestaruus, noutajamestaruus sekä seuramestaruus. Oltiin myös seuran agilityharrastajia.
78. 09 noustiin kolmosiin, mutta kummoisempaa menestystä ei saatu aikaan.
79. Tänä vuonna ollaan kisattu vaan vähän, ja tehty ihan kivaa tulosta. Hallimestaruus, juoniori cupin finaalipaikka ja nuorten avo sm kultaa.
80. Ihan mukava eläköitymisvuosi siis mummolla.
81. Riesan kanssa toivottavasti jatketaan siitä mihin Demin kanssa jäätiin.
82. Vaikka olenkin jo henkisesti valmistautunut siihen että me tahkotaan ykkösissä pari vuotta, ja siihen perään kakkosissa toinen samanlainen.
83. Ja siihen että taipparit saadaan läpi joskus kun koira on kymmenen.
84. Vaikka ei niillä tuloksilla niin väliä, kunhan molemmilla on kivaa.
85. Demi rrakastaa mummolaa.
86. Musta se on aivan tajuttoman raivostuttavaa. 
87. Koira piippaa ja kävelee remmissä juuri niin ettei vedä.
88. Se luultavasti johtuu siitä, että koira on pienestä pitäen saanut siellä jotain herkkuja, eikä mummi juuri komenna.
89. Toivon ettei Riesa ota mallia.

90. Koiraharrastus on siitä kiehtova, ettei kukaan voi koskaan tietää kaikkea.
91. Mä olen kuitenkin utelias ihminen, ja tahdon oppia mahdollisimman paljon.
92. Koulutusohjaajakurssi oli oikein mielenkiintoinen.
93. Mun vieressä sattui istumaan silloinen kaksinkertainen (nykyään kolminkertainen) suomenmestari ja maailmanmestari, joka on aloittanut lajin harrastamisen ennen kun mä olin edes syntynyt.
94. Siinä vaiheessa sitä mietti miksi mä olen siellä.
95. Läpi kuitenkin päästiin, ja kotiin lähdettiin pää täynnä uusia ajatuksia.
96. Mä elättelen yhä toivoa siitä, että Riesa jäisi mediksi.
97. Se on nyt vajaa 7kk ja korkeutta yhä vajaa 40cm.
98. Siitä tulis niiin makee.
99. Sitten harmittaa, jos siitä jää joku 44cm.
100. Tärkeintä on kuitenkin yhteinen hauskanpito, oli se minkä kokoinen tahansa.

No siinä olis. Viimenen kymppi otti vähän koville. Toivottavasti en kamalasti toistanut itseäni, kirjoitin aika monessa pätkässä, enkä muista mitä olin aiemmin kirjoittanut.

Haastan Verpun ja Saaran !

Hallilla

Käytiin porukalla hallilla, ja tehtiin tuon näköistä radan pätkää. Jotkut kulmat saattaa vähän heittää.
Demi kävi vähän turhankin kierroksilla, ja se sitten purkautui haukkumisena.

Menin numero kakkosen kohtaan kutsumaan, selkä hyppyyn päin ja käänsin koiran siitä pakkovalssilla. Ekalla kerralla lähti keinulta ihan suoraan aa'lle, kun otin uudestaan ja vähän vahvemmin, niin sain vitoselle. Siihen saksalainen.
Keppien jälkeen persjättö, ekalla kerralla jätti kesken kun jyräsin ihan totaalisesti.. Rupesin itekkin miettimään että mitä helv mä olen tekemässä. Toisella kerralla hyvin.
Putkeen haki ok, pitää vaan ite muistaa kääntää kunnolla ja olla kiirehtimättä. Jos ite kiirehdin, niin Demi lukee sen heti. Kymppiputkeen sain sen hyvin, vaikka puomi oli ansana.
Kepeille takaaleikkaus, joka meni hyvin. Putki-aa kohta sujui ihan ongelmitta, kun tuo on niin kontaktihakuinen.. Otin sen myös pari kertaa hypyltä putkeen, ekalla painui aalle, mutta muilla kerroilla sain hyvin molempiin päihin.

Riesan kanssa tehtiin suoraa namikuppipalkalla, rimat matalimmalla ja vinoina. Ensin sen oli vaikea hahmottaa sitä, ettei nyt juostakkaan suoraan. Se ei kuitenkaan osunut rimoihin, vaikka eihän sen noin matalia tarvitse edes hypätä. Kauhulla odottelen rimojen nostoa, rupeeko se tiputtelemaan kun on tottunut tykittämään suoraan, tai sitten tollasiin yli astuttaviin 10cm rimoihin.. Noh, se on sen ajan murhe sitten.

Putkea tehtiin taas namikuppipalkalla, haki hyvin. Laitettiin myös vähän mutkaa, eikä siinäkään mitään ongelmia. Kokeilin myös lelupalkkaa, mutta liikkumaton lelu ei ollut tarpeeksi hyvä palkka. Joten siis namikupilla jatketaan.

Kokeiltiin myös puomin alastuloa. Laitettiin alastulo pöydälle, ja ensin otettiin alusta asti vaan namin perässä. Riesa on niin honkelo, että aluksi oli vaikeuksia kropan hallitsemisessa. Se ei silti pelännyt yhtään. Alastulolle pysäytin sen namilla ilman mitään käskyä, ja Sanna piteli takakroppaa paikoillaan.. Toisella kerralla nostin sen vaan puoleen väliin, ja vedätin siitä alas. Nyt käveleminen oli jo helpompaa, mutta jalat vielä meinasi lipsua alastulolla. Parin toiston jälkeen sen liikkuminen parani huimasti, ja se pysyi 2on/2off asenossa ihan hyvin. Lopetettiin yhteen tosi hyvään.

Demin kanssa otettiin vielä kontakteja, aa'lla pysähtyy hyvin, puomilla meinasi jäädä liian ylös.

Järvenpää

Lähdettiin eilen moikkaamaan Mariaa ja Remua Järvenpäähän. Oli oikein mielenkiintoinen reissu.

Riesahan on käynyt suunnilleen 10 viikkoisena ensimmäisen kerran asemalla, ja sen jälkeen suht usein. Ensimmäisiä kertoja lukuunottamatta se on ollut siellä ihan lunkisti.
Eilen laiturilla kävellessä meni juna ohi. Riesa säikähti sitä, eikä sitten palautunutkaan totuttuun tapaan. Se luimuili häntä koipien välissä, eikä sille aluksi kelvannut edes namit. Hetken päästä se rauhoittui vähän, ja söi nameja ihan iloisesti, vaikkei vieläkään ollut kokonaan normaali.

Junassa ipana vaikutti aikalailla normaalilta, makoili lunkisti penkin alla. Ohi menevä juna kuitenkin säikäytti sen verran että se syöksyi mun jalkoihin. Riesa palautui tästä kuitenkin suht nopeesti.

Junasta poistuessa se vaikutti ihan normaalilta, mutta heti junan lähdettyä pois tuo sai taas jonkun sätkyn.. Se veti hulluna joka suuntaan. Ipana rupesi rauhottumaan vasta siinä vaiheessa kun oltiin kävelty jo hetki.
Päädyttiin johokin pellolle, ja tuo oli jo suht normaali. Vapaana ollessa pysytteli ihan hyvin lähellä, eikä se näyttänyt välittävän Remustakaan.

Pyörittiin pari tuntia metsässä, ja palailtiin takaisin asemalle. Riesa oli siellä ihan rauhallinen, eikä juuri panikoinut ohi menevästä junasta.
Junassa se oli ihan okei, mutta Hyvinkään asemalla taas panikoi.. Ipana sinkoili vaan matalana joka suuntaan, eikä siihen ensin meinannut saada mitään kontaktia. Käveltiin lyhyt matka kotiin, ja se oli koko matkan ihan outo.  Kotona kuitenkin ihan normaali.

Illalla oltiin lenkillä, Riesa vapaana. Leikittiin siinä jotain lelulla, kun jostain vierestä kuului koiran haukuntaa. Riesa säikähti sitä ihan tajuttomasti, ja lähti pomppimaan äänen suuntaan haukkuen. Pelkäsi kuitenkin sen verran ettei uskaltanut lähteä kauas.
Se ei tullut ensin kutsusta luo, mutta kun sanoin napakasti että mennään, ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan, se tuli jalkoihin. Kytkin sen, ja lähdettiin kävelemään.

Se oli kokoajan vähän omituinen, mutta se kuitenkin söi nameja eikä ollut lukossa kuten asemalla.
Rappuun päästyämme leikitin sitä vähän, ja se oli jo oma itsensä.

Tänään suunnattiin asemalle kattelemaan mitä tuo tällä kertaa tuumaa junista. Se oli jo asemalla ihan paniikissa, ja mun teki mieli hakata päätä seinään.
Mentiin vähän kauemmas jossa annoin Riesan ensin vaan katella ympärilleen. Kun se vähän rauhoittui käskin sen istumaan ja syöttelin sille nameja. Ipana oli melkein normaali, ja ajattelin lähteä pois. Harmi vain, että juuri silloin tuli juna.. Tuo säikähti taas, ja siinä sitten hetki syöteltiin nameja ja siliteltiin. Riesa palautui ihan suht nopeasti, mutta sitten siitä meni taas juna.. Koitin itse olla ihan "hohoijaa tylsäää", ja se selvästi vaikutti Riesaankin koska se palautui nopeasti.
Siinä vaiheessa ajattelin lähteä pois. Riesa koitti vähän sinkoilla remmissä, mutta nopeasti muistuteltiin remmikulkemisen säännöt. Juuri kun ehdittiin pois vieville rappusille, tuli taas juna... Riesa palautui kuitenkin ihan jees kun päästin pois laiturilta, ja matka kotiin sujui paremmin kuin eilen.

Mä en tajua mistä se on tuollaisen pelon itselleen kehittänyt. Kavereiden mukaan suurentelen koko asiaa, ja se on tuo ikä.. Mutta musta on kamala nähdä se tuollaisena, kun ollaan kuitenkin käyty monissa eri paikoissa, eikä se ennen ole reagoinut noin. Se on myös palautunut nopeasti tilanteista.
Nyt ainakin tiedetään mihin meidän lenkit lähitulevaisuudessa suuntautuu..

Videoita

Alkuun Demin agirotuvideo.

Tänään kuvasin myös Riesan kontaktitreenejä. Veljet lähti inttiin, joten käytettiin törkeästi niiden huonetta..

Silmät kiinni seinän läpi vaan

27vko 39,5cm 10,3kg

Kamala helle! Ollaan koirien kanssa tätä nykyä enemminkin yöeläjiä, kun päivisin ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Lenkit on ihan säälittävän lyhyitä, kun ulkona viihtyy maksimissaan puoli tuntia kerrallaan.. Iltaisin ollaan sitten vähän reenailtu, ja viihdytty kauemmin ulkona. 

Demin kanssa tokot on ihan retuperällä.. Sen kanssa on tosi kiva tehdä, mutta perusasioissa on vaan niin paljon virheitä että mua rupee vaan ärsyttämään oma saamattomuus. Koita siinä nyt muokata jostain perusasennostakin suorempaa, kun koira on alusta asti opetettu vinoon.

Jäävät on yhtä huonossa kunnossa kun aina ennenkin. Mä luulen että ongelma on vaan siinä ettei koira kuuntele. Mä olen pitänyt treenit liian yksipuolisina, ja koira on oppinut että maahanmenon jälkeen tulee liik. seisominen..
Ilman palkkaa Demin vire tippuu nopeasti nollaan, mikä ei tietenkään yllätä kun palkkamattomuustreenit taitaa ajoittua jonnekkin tämän vuoden alkuun.. Että se niistä nuorten sm toko suunnitelmista.
Paikkamakuu ollaan saatu hyvään treeniin, kun teen jotain pientä Riesan kanssa. Demihän on ihan superskarppina, ja jos mä vapautan Riesan niin tasan nousee tämä toinenkin.. Hassu elikko.

Riesaa ottaa Demin treenit päähän. Yleensä se juoksentelee vapaana sillä aikaa kun treenaan Demiä, ja tänään se päätti napata Demiän häntäkarvoista kiinni kesken seuraamisen.. Ipana tajusi kyllä nopeasti itsekkin, että nyt tuli tehtyä virhearvio, ja pinkoi karkuun. Ihme kyllä, Demi ei tästä välikohtauksesta juurikaan häiriintynyt.

Riesaa tuntuu motivoivan kivasti se, että teen ensin Demin kanssa. Se on tosi hyvin mukana, kun viimein suodaan huomiota sillekkin. Mitään ihmeellistä ei olla tehty, lähinnä paikallaolotreeniä ja muutamia puun kiertoja.
Sisällä ollaan treenailtu damin kanssa, ja nyt junnataan vähän paikallaan. Mun pitäisi varmaan tehdä joku etenemissuunnitelma. Dami tulee yleensä hyvin käteen niin lyhyeltä kuin pidemmältäkin matkalta. Ulkona ei olla juurikaan treenattu, joten se voisi olla seuraava treenattava.

Perusasento on tosi kivassa jamassa, mutta kun se viimeinen käsiapu.. Se ei tosiaan ole kuin ihan minimaalinen kädenheilautus, mutta.. Mä jään niin helposti kiinni kaikkiin pieniin käsiapuihin, että tätä voidaankin jauhaa aika kauan.
Mutta eiköhän se tästä, Riesa on fiksu pikkupiski, ja ehkä mäkin opin luottamaan siihen että kyllä se osaa ilman apujakin. 

2on/2off asentoa tehtiin patjan kanssa. Hyvin se tajuaa mistä on kyse, mutta tyypi päättää välillä lisätä vauhdin kolminkertaiseksi ja liukuu sitten pois.. Sinänsä se ei haittaa, koska mulla ei ole siinä vielä mitään käskysanaa, vaan ollaan edetty lähinnä tarjoamisen kautta.
Nyt olisi tarkoitus vaan vahvistaa paikkaa, ja itsenäistä suoritusta. Jälkimmäistä ei voi edes korostaa tarpeeksi, yksi kontakteilla epävarma koira riittää mulle.
Tähän asti palkka on tullut kädestä tai maasta. Nyt ajattelin siirtää sen lähes kokonaan maahan.
Riesa on tajunnut pikaisesti sen, ettei paikasta poistuta ilman lupaa, ja mä vaadin nimenomaan katsekontaktia.
Ihan hirvittää miten pahasti näiden kanssa voikaan vielä mokailla, mutta nyt ainakin näyttää hyvältä!

Mä ilmotin ipanan jossain suuressa mielenhäiriössä pentunäyttelyyn... Ylläoleva kuva varmaan kuvastaa Riesan tuntemuksia.
Mutta, 8.8 me suunnataan Rune Fagerströmin arvosteltavaksi. Seisominen ja ravaaminen voisi olla ihan hyödyllisiä taitoja silloin..

Helteiset treenit

Ollaan laiskoteltu koko viikko, joten lähdettiin tänään vapaatreeneihin. Oltiin kentällä Sannan kanssa kahdestaan, joten ei tehty kun pientä pätkää.

Kasiputkessa oli oikeasti suut ihan suoraan eteen päin, mutta flexitrack ei suostunut laittamaan niitä oikein. Lisäksi kasi- ja kolmosputken välissä oli oikeasti tilaa.
Eipä tässä mitään ongelmia, menttin medihypyillä ja joka kerta puhtaasti.
Kolmosputken jälkeen tein persjätön, heitin koiran takaakiertoon ja siitä vitoselle, jonka jälkeen kutoselle jollain pakkovalssin tapaisella. Kasiputkeen haki hyvin, vaikka siinä olikin ansaputkia ihan tarpeeksi.

Tehtiin rata vielä toiste päin, eikä siinäkään mitään erityistä. Hypyllä, jossa on piirrustuksessa numero 5 takaakierto oli vähän hankala, kun koira tuli vauhdilla. En uskonut valssin sopivan siihen väliin, eikä me poispäinkääntöäkään osata... Joten ei muuta kun töppöstä toisen eteen, ja koira takaakiertoon. Se oli yllättävän sujuva, kun vaan pinkoi.

Riesan kanssa tehtiin vähän takaakiertoja, välistävetoja ja sylkkäri. Pääajatuksena oli kuitenkin tehdä suoria namikippopalkalla.
Laitettiin kolme hyppyä peräkkäin, ja lähetin ensin ekan takaa ja siitä aina kolmannelle asti. Ipana oli ihan liekeissä ja pinkoi minkä jaksoi.
Otettiin myös ihan muutama toisto suoraa putkea, namikippopalkalla tämäkin. Pikkunen oli aika super.

Pohdin vaan tuota palkkaa, pelkkä lelu ei luo tarpeeksi vetoa palkalle, mutta luoko nami sitten liikaakin? Rupeaako se räiskimään kun ruvetaan lisäämään rimoja mukaan? Kaipa sille voisi laittaa rimat jo alimpaan 20cm? Ja jos räiskii niin apuohjaaja ottaa palkan pois lopusta.

Riea täyttikin tuossa viime keskiviikkona 6kk. Painoa tasan 10kg, ja säkää n. 39cm.

Supermummo

Olipa ihan mahtava kisapäivä agirodussa Ylöjärjvellä! Seura oli loistavaa, koira oli ihan mahtava, ja ylipäätään fiilis tekemiseen hyvä.

Meillä oli vain yksi startti, ja se oli nuorten avo SM.
Kisapaikalla oli ihan tajuttoman kuuma, mutta onneksi saatiin häkit varjopaikkaan. Illalla vielä tarkistelin aikatauluja, ja huomasin että kisakirjeessä lukee täysin eri aika kuin lähtöluettelossa. Saavuttiin siis tarpeeksi aikasin kisapaikalle, ja infopisteessä todettiin että rataantutustuminen on kaikilla samaan aikaan. Kuitenkin minien tutustuessa kerrottiin että kaikilla olisi eri aikaan.
Katselin minit johokin puoleen väliin, ja lähdin lämppäämään koiraa. Me oltiin ihan toisella puolella ravirataa, kun kaveri soittelee että tutustuminen alkoi.. Ei muuta kun juoksuksi, koira pikaisesti kaverille ja tutustumaan.

Tututstuminen oli vaikeaa, kun en yhtään tiennyt paljonko aikaa oli jäljellä. Sain kuitenkin jonkinmoiset kuviot katsottua, vaikken niitä tutustumisen jälkeen juurikaan muistanut.

Medien ajan koitin ajatella suunnitelmat selväksi, ja rauhoittaa koiran ja ennen kaikkea koitin saada itseni rauhalliseksi.. :D

Radalle kuitenkin päästiin ihan hyvissä fiiliksissä, vaikka paniikkia olikin ilmassa. Kaverit katsomossa pelkäsi rimojen puolesta, kun mulla on panikoidessa tapana ohjata pikkasen liian jämäkästi..
Pikkuhiljaa sekin paniikki katosi, ja radalla oli itseasiassa tosi mukava mennä. Kontakteilla sähläsin taas, mutta Demi otti ne kuitenkin.

Loppuun päästiin nollalla, ja olihan se ihan mukava tulla maaliin, kun kaverit huutaa siihen malliin että puoli Ylöjärveä kuulee. :D
Meidän tulos riitti voittoon, Demi oli jopa 5s nopeampi kuin toiseksi tullut! Voitettiin siis nuorten avo SM kultaa !
Hieno Demi. Rata tuntui kokonaisuudessaan sujuvalta ja mukavalta. Videon saan vasta ensi viikolla, toivottavasti se ei ihan murskaa näitä käsityksiä.

Ensiviikolla toivottavasti saan videon, kuvia ja ratapiirrustuksen lisättyä.
Kiitokset kaikille seurasta, ja onnea vielä Verpulle ja Pipsalle minien hopeasta!