Keskiviikkona ylläolevat radat. Pidemmän pätkän mittasuhteen saattavat vähän heittää, mutta eiköhän tuostakin selvän saa. Tarkoituksena siis treenata poispäinkääntöjä hypyillä 6 ja 10.
Alku tehtiin pakkovalssilla, mikä sujuikin hyvin kunhan muistin liikkua enkä jäänyt odottelemaan. Kepit haki tosi hienosti, mikä yllätti! Taisi olla ensimmäinen kerta kun tehdään keppejä oikeasti keskellä rataa kunnon vauhdilla. Poispäinkääntökin sujui superhyvin, Riesan kanssa täytyy ehdottomasti käyttää näitä.
Kepit eivät sujuneet yhtä hyvin takaisin päin, kova vauhti vaikeutti melkoisesti. Ei oikein saatu näitä paremmiksi, koska Riesa jäi jostain syystä katsomaan minua toisessä välissä? Loppu meni kuitenkin hyvin, ei ongelmia.
Toisen radan välistävedot eivät meinanneet millään onnistua, huoh. Lopussa kokeilin eleettömänpää ohjausta ja johan lähti rullaamaan. En jäänyt liikaa jälkeen, mutta sain kuitenkin käännettyä hypyille. Tämän kun vielä jatkossa muistaisi.
Perjantain radan suunnittelin lennosta, mutta oikein mukava rata saatiin aikaiseksi. Putkien päät oikeasti vierekkäin, mutta ratapiirrustusohjelma ei tuntenut tälläistä mahdollisuutta.
Riesa oli ihan ihmeellisillä kierroksilla, pitäisi muistaa vähän tokoilla tms. sen kanssa ennen radalle menoa, ei ehkä kaahottaisi niin päättömästi.
Itse rata meni ihan kivasti. Aluksi R ei meinannut hakea kepeille ollenkaan, paineli vaan menemään. Aika monta yritystä vaadittiin ennen kuin saatiin ipana keskittymään. Oikea putken pää löytyi helposti, ja välistävedotkin sujuivat! Olipas hassu tunne ohjata välistävetoja niin että jää itse vähän jälkeen, ja heilauttaa vaan kättä. Hyvin se kuitenkin toimi. Kepeillekin hyvin, mutta sitten juoksin itse melkein putkeen.. Ei muuta kuin uudestaan ja loppuun hyvin.
Toinen kierros heti perään ja aina ysille asti ongelmitta. Riesa oli jotenkin hirveän epävarma kepeillä, sama juttu kuin viime ke. Jenni(kin) huomautti levottomista käsistäni ja ne rauhoittamalla saatiin parannettua. Tietysti itse mokasin pari kertaa lopussa, kun rupesin kaivamaan palloa taskusta liian aikaisin...
Lopussa mentiin vielä uudestaan ja varsinkin kepeillä tuli suuria oivalluksia! Jenni huomasi, että kun lähetän Riesan kepeille rupean helposti "sipsuttelemaan", jolloin koira jostain syystä menee tosi epävarmaksi ja kyselee hirveästi. Jos juoksin kutakuinkin normaalisti, Riesa meni todella hyvin eikä kysellyt lainkaan. Mistähän lie tämänkin keksinyt? Olenkohan kutsunut Riesan pois kepeiltä sen hakiessa väärään väliin, juuri jotenkin steppailemalla? Ilmeisesti. Nyt tiedetään kuitenkin miten kepit kannattaa ohjata, vaikka tietysti kepitkin täytyy opettaa niin varmaksi, että koira suorittaa ne vaikka minä tekisin kärrynpyöriä.
Viime aikoina olen katsellut tosi paljon Demin vanhoja aksavideoita ja koittanut selvittää milloin menetin käsieni hallinnan. Ilmeisesti tämä on ihan uusi juttu, koska Demin videoista ei löytynyt vastaavaa. Kumartelua olen harrastanut ennenkin, mukaan mahtuu myös mm. taputukset, liiallinen vastakkaisen käden käyttö, yleinen myöhässä oleminen - etenkin valsseissa sekä käden kattoon nostaminen. Olen päässyt näistä kaikista jo kertaalleen eroon (kopkop), joten uskon että levottomat kädetkin rauhoittuvat joskus. Tai ainakin paras olisi.
Ja koska tuli ihan mieletön ikävä Deekun ohjaamista, oli pakko heittää esille sen yksi viimeisistä kisastarteista viime kesältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti