Tiistaina oli tosiaan kauan odotettu Lotan ensimmäinen valkkakerta. Aloitettiin radan rakentaminen vähän liian myöhään, ja keskusteltiin paljon, minkä vuoksi itse treenaamiselle ei kovin paljon aikaa sitten jäänytkään.
Aluksi katsottiin vähän millä tasolla kukin on, eli tehtiin rata vain kerran kisanomaisesti. Sen jälkeen käytiin läpi ongelmakohtia, ja kaikilla neljällä ne oli aikalailla samat. Meillä kusi vähän koko rata. En ollut yhtään mukana. Onnistuin aamulla menemään kouluunkin puoli tuntia etuajassa, ja sama meininki jatkui näköjään illallakin. En tosin ollut ajoissa, muuten vain vähän pihalla!
Tällä kertaa keskityttiin vain alkuun, eli meidän kohdalla 1-11. Ensimmäisellä kerralla varmistin nelosen takaakiertoa ihan hölmösti vastakkaisella, ja sitten kierrätin vitosen vielä kolmosen puolelta (muuri oli muka niin lähellä!). Lisäksi kympin päällejuoksussa olin liian varovainen. Jälkeenpäin ajateltuna ihan idiootteja ohjausvalintoja!
Toisella kierroksella heitin paljon rohkeammin takaakiertoon koiran puoleisella kädellä, liikuin samalla kohti vitosta ja tein valssin ennen kutosta. Tämä tuntui todella paljon paremmalta! Olin koko ajan edellä kertomassa koiralle mihin mennään, joten kaarrokset pysyivät kasassa. Myös päällejuoksu oli parempi.
Aluksi katsottiin vähän millä tasolla kukin on, eli tehtiin rata vain kerran kisanomaisesti. Sen jälkeen käytiin läpi ongelmakohtia, ja kaikilla neljällä ne oli aikalailla samat. Meillä kusi vähän koko rata. En ollut yhtään mukana. Onnistuin aamulla menemään kouluunkin puoli tuntia etuajassa, ja sama meininki jatkui näköjään illallakin. En tosin ollut ajoissa, muuten vain vähän pihalla!
Tällä kertaa keskityttiin vain alkuun, eli meidän kohdalla 1-11. Ensimmäisellä kerralla varmistin nelosen takaakiertoa ihan hölmösti vastakkaisella, ja sitten kierrätin vitosen vielä kolmosen puolelta (muuri oli muka niin lähellä!). Lisäksi kympin päällejuoksussa olin liian varovainen. Jälkeenpäin ajateltuna ihan idiootteja ohjausvalintoja!
Toisella kierroksella heitin paljon rohkeammin takaakiertoon koiran puoleisella kädellä, liikuin samalla kohti vitosta ja tein valssin ennen kutosta. Tämä tuntui todella paljon paremmalta! Olin koko ajan edellä kertomassa koiralle mihin mennään, joten kaarrokset pysyivät kasassa. Myös päällejuoksu oli parempi.
Huomasin siis jälleen, että me osataan jos vain luotan koiraan ja omaan tekemiseen. Koitan nyt sunnuntain kisoissakin jättää turhat varmistelut pois ja keskittyä vain sujuvan ja nopean radan tekemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti