Pikkuhiljaa oli vain kohdattava tosiasiat ja todettava, että pyssäriin palaaminen on paras ratkaisu. Arvokisat lähestyy kovaa vauhtia ja ratarutiinia sinnekin on pakko alkaa luomaan. Lisäksi en (koiran fysiikan takia) ole valmis treenaamaan niin paljon, mitä juoksari Riesan kohdalla olisi mahdollisesti vaatinut. Voihan myös olla, ettei se isommallakaan treenimäärällä olisi päässyt pyssäristä eroon. Koiran terveys ja fysiikka kuitenkin etusijalla. Riesa ravasi kyllä jatkuvasti ostaopaatilla ja hierojalla ja pysyi onneksi hyvässä kunnossa.
Kuva: RL-Photography
Pyssärin palauttaminen oli onneksi lähes yhden treenin projekti. Se kertonee riittävästi siitä, miten hyvin juoksari oikeastaan menikään koiralle perille... Mutta Riesalle on tehty niin älyttömän hyvät pohjat ja niin monta vuotta toistettu samaa suoritusmallia, että tässä on tulos. Uskoin kyllä vahvasti, että Riesalta olisi saanut pyssärin helpostikin pois, mutta eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun Riesa toimii täysin päinvastoin mitä minä ajattelen :D Jos posin kautta lähdetään, niin ainakin olen osannut rakentaa ja opettaa Riesalle kontaktisuorituksen pirun hyvin!
Pyssäriä on käyty tekemässä parissa epiksissä ja yhdet kisatkin käytiin juoksemassa, kun oli jo ilmo sisällä juoksareita ajatellen. Voitto sieltä yhdeltä agiradalta ok pysähdyksellä. Toisen aan palautin, mutta ajatus pyssäristä siellä kuitenkin oli. Ensimmäisissä epiksissä ensimmäinen suoritus aalla meni rytinällä läpi, mutta toiset ok. Seuraavissa epiksissä oli treeniäkin vähän enemmän alla ja kaikki kontaktisuoritukset oikein hyviä.
Juoksarista luopuminen toi itsellekin jotenkin seesteisemmän olon tekemiseen. Kummasti tuollainen iso epävarmuustekijä syö itseluottamusta, vaikka se ei millään tavalla muuhun radan tekemiseen vaikutakaan. Myös Riesalla on erilainen ilme aan suorittamisessa, kun on saanut palata tuttuun toimintamalliin. Harmittaa tietysti luopua tästä projektista, etenkin kun projektiin on laitettu aika paljon ajallisia ja rahallisia resursseja, mutta no can do. Ehkä tämä projekti auttaa minua sitten seuraavan koiran kanssa.
Pääsiäisenä juostiin juoksarin kanssa kamala määrä startteja. Tuloksilla ei juhlittu, vain yksi (huono) hyppärinolla, pari kontaktifemmaa ja muutama hylly. Videoitakin lötyy, joten heitetään nekin vielä tähän:
Viikonlopun ainoa nolla. Alku oli ihan peruskivaa, mutta renkaan jälkeisessä kuviossa kontakti katkesi ja loppu oli ihan kamalaa lenkittämistä ja koirakin vain lönköttelee. Höh.
Kontaktifemma.
Kontaktifemma.
Ekat epikset pyssärin comebackin jälkeen. Vähän haki, mutta tuosta se lähti parantumaan.
Tämän viikon Jennan treenien vika veto.
Tässä välissä ehdittiin hetki ottaa vähän rennommin, mutta nyt pitäisi jo ihan täysillä lähteä valmistautumaan kesän arvokisoihin. Meillä se pitää tällä kertaa sisällään ratarutiinia ja vielä kerran ratarutiinia. Mitään tuloksia mihinkään me ei onneksi enää tarvita, joten sen puolesta voidaan mennä ihan omat tavoitteet edellä. Eikä se ratarutiinikaan sieltä varmasti ole mihinkään hävinnyt, vähän itseluottamusta ja keskittymistä niin hyvä tulee.
Esteosaaminen on keppien osalta ottanut vähän takapakkia. Riesa on tehnyt viime aikoina ihan käsittömiä keppien aloitusvirheitä. Vaikeat kulmat menee kyllä hyvin, mutta kovasta vauhdista helpoissa kulmissa hakee herkästi kakkosväliä, jos en itse ihan ohjaamalla ohjaa. Ihan tosi rasittavaa, että tuon tason oikeasti osaava koira tekee tuollaisia virheitä. Tällä viikolla käytiinkin vahvistamassa 90-asteen kulmia molemmilta puolilta ohjaten niin, että lähetin kaukaa ja oma liike oli pientä. Näissä ei mitään ongelmaa. Seuraavaksi pitää varmaan virittää joku hervoton putkibaana ennen keppejä, saisi kunnon vauhdit ja koiran pitäisi oikeasti keskittyä oman vauhdin hallintaan.
