21. maaliskuuta 2010

Turussa

Perjantaina pakattiin koirat autoon, ja painuttiin iskälle Turkuun. Riesa matkusti samassa laatikossa kuin Oulun reissulla, koska häkkiä ei olla vielä laitettu autoon. Kukaan ei vaan tajunnut sitä, että ipana on hieman kasvanut edellisestä autoreissusta. Kyllä se sinne mahtui, mutta pääsi myös melko vaivattomasti pois halutessaan. Pikkukettu yllätti, ja nukkui hienosti koko parituntisen automatkan. Kotimatkalle saadaan onneksi jo häkki autoon..

Turussa olikin sitten vastassa kolme labbista. Etukäteen hieman mietin, kuinka elämä viiden koiran kanssa lähtee rullaamaan.. Riesa oli aivan uskomattoman hieno. Labbikset tulivat hieman ryminällä päälle, mutta ipana vaan katseli että mitäs kavereita nämä ovat. Ei siis pelännyt, mutta ei oikein tiennyt miten niiden kanssa pitäisi käyttäytyä. Demihän tekee hyvin selväksi koska saa tulla lähelle, ja koska ei. Nämä kolme suorastaan kerjäsivät naskalihampaita korviin..
Reippaasti ipana tutki myös kämpän läpi, ei sitä näyttänyt juuri hätkäyttävän uudet asiat. Loistavaa.

Tänään käytiin ensimmäisen kerran lenkillä metsässä niin, että ipana kulki vapaana. Aikaisemmin on ollut vapaana vain omassa pihassa. Tässä on vieressa pieni metsä, ja tottakai me käytetään maastoja hyväksi.
Ajattelin alusta asti lähteä niin, että koira seuraa missä minä menen, eikä toisin päin. Nopeasti kakara tajusi, että jos jää tai lähtee liian kauas, kadottaa minut. Koira oli kyllä kokoajan näkökentässä, jos ipana ei olisikaan välittänyt mun menosuunnasta. Palkkailin lähelle tulemisesta, ja koitin muutenkin olla kiinnostava.

Kotona ollaan tällä viikolla tehty jotain pientä. Torstaina käytiin ekaa kertaa kunnolla keskustassa ja juna-asemalla. Riesa pelkäsi hieman autoja, mutta nappulan voimalla selvittiin siitäkin. Juna oli myös hieman pelottava. Ruokakaan ei meinannut maistua, kun jännitti niin kovasti. Rupattelin siinä sitten iloisesti ipanalle, ja heiluttelin namikättä, jolloin koko juna unohtui. Ihmisetkin olisivat niiin ihania, mutta ohitukset sujuvat koko ajan paremmin.
Illalla tehtiin vielä pikavierailu mummille. Sielläkin Riesa oli aivan uskomattoman reipas. Sinänsä oli jännä huomata, että uusi paikka oli sille paljon kiinnostavampi kuin uudet ihmiset. Se tutki ensin talon läpi, jonka hälkeen vasta moikkasi ihmisiä.
Leluksi sille annettiin Riesan kokoinen pehmolelu. Pikkukettu innostui siitä niin paljon, että juoksu pari kertaa pöydänjalkaa ja seinää päin..
Autossa se matkusti jalkatilassa. Hienosti osasi rauhoittua nukkumaan, vaikka alussa hieman jännää olikin.

Perjantaina käytiin Riesan saattamassa yhtä kaveria keskustaan. Autot olivat vieläkin jänniä, mutta huomattavasti rennompi se oli edelliseen kertaan verrattuna. Pitää nyt käydä useasti viikossa keskustassa, jotta ipana tottuisi autoihin ja ihmisvilinään.
Muutama koira on tullut vastaan lenkeillä, ja ne olisivat ipanan mielestä niin kiinnostavia. Toistaiseksi minä nameineni olen ollut kiinnostavampi, mutta ohitustreeniä pitää tehdä paljon.

Demin kanssa jäävien treenailu jatkuu.. Me ollaan varmaan liiaksi hinkattu yhtä jäävää, jonka takia se ei välttämättä ole skarppina, vaan tarjoaa käskyn kuultuaan sitä mitä ollaan eniten treenattu? Tänään lähti maahanmenokin rullaamaan paremmin, ilman vartaloapuja toimii taas. Pitää nyt ottaa samoihin treeneihin molemmat jäävät, jottei tule hinkattua vaan toista. On tää treenaaminen vaikeaa.
Oikeen muita liikkeitä me ei olla sitten treenattukaan. Mun tokoinnostus on jälleen kerran häipynyt jonnekkin, joten ei sitä nyt tule oikein treenattuakaan.. Kunhan lumet nyt sulaisi, niin olisi paljon helpompi treenattakkin.

Agikisoihin tekisi mieli nyt parin kuukauden tauon jälkeen.. Hieman on agin sarallakin ollut turhautumista, kun musta tuntuu ettei me oikein olla edistytty. Lisäksi pähkäilen Demin eläköitymisen kanssa.. Se tekee radalla hienosti, ja menisi helposti pari vuotta nuoremmasta. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että Demi on jo vanha. Alustavasti ollaan suunniteltu niin, että tämä kesä vielä treenataan ja kisaillaan. Katsellaan millaisessa kunnossa se pysyy. Tarkoitus olisi kuitenkin, että Demi nimenomaan jää eläkkeelle, ei joudu.
Riesan tulo hieman helpottaa Demin eläkkeelle jättämistä, mutta jos me ei enää ensi talvena treenata, ei mulla ole puoleen vuoteen agikoiraa. Pitää ilmeisesti etsiä jostain lainakoira.

2 kommenttia:

  1. Ihanan määrätietoisesti kasvatat Riesaa! Ja voi kun niiiin ymmärrän että lainakoiranhan sä tarviit taukoa paikkaamaan :D! Mutta jos Demi tykkää, ja fysiikka kestää, niin miksette jatkaisi? Eikös siellä SM-kisoissa viime vuonna olut 12 vuotias borderterrieri kisaamassa?

    VastaaPoista
  2. Ai Demi täyttääkin jo 10vuotta. Olen luullut sitä paljon nuoremmaksi, ulkonäössä ja menossa ikä ei ainakaan näy. Niin ja olihan se Ava belgikin kai 10v vielä jossain isommissa kisoissa.. Mutta jos treenailet tämän vuoden niin loppuvuodestahan voit alkaa jo Riesalle opettamaan agia.

    VastaaPoista