Radassa ei suurempia ongelmia, aalla valui pari kertaa, ja korjaaminen tuottaa nyt vähän päänvaivaa. Likka tykkää aasta ihan hirmusti, joten sen uudestaan ottaminen ei välttämättä ole mitenkään kannattavaa. Ylipäätään kaikki tekeminen on ihan superhauskaa, joten siis radalta poistuminen voisi olla yksi vaihtoehto.. Mä en kuitenkaan ihan niin natsi haluaisi Demin kanssa olla, kun pääpaino syksyllä eläköityvällä mummolla on kuitenkin hauskan pitämisessä. Kontaktivirheitä likka ei kuitenkaan pariin vuoteen ole tehnyt, joten ehkä me jatketaan vanhalla linjalla. Ehkä.
Muuten taidettiin vetästä molemmilla kerroilla nollalla läpi. Jotenkin uskomattomasti onnistuin ohjaamaan koiran joka kerta esteelle 13, vaikka olin satavarma että koira on putkessa ennen kun mä ehdin edes kääntyä.
Seiskaputken jälkeinen elämä tuotti myös rataantutustumisessa hankaluuksia, koska Deekuhan tykittää suorat putket siihen malliin että kartturia hirvittää. Leikkasin seiskaputkea ennen kuitenkin takaa (vaikka jälkeenpäin ajateltuna valssi keinun jälkeen olisi ollut myös ihan käypä vaihtoehto), ja likka irtosi makeesti kasi- ja ysihypyille.
17 putken jälkeen tungin valssia, vaikka koira valui ihan törkeesti. Persjätöllä me oltais kuitenkin törmätty, joten taas jälkiviisaana olisi voinut leikata takaa vasta 19 putkella, jolloin mä olisin ehkä estänyt sen kamalan valumisen.
Toisella pikkupätkällä tehtiin poispäinkääntöjä (okei, se oli oikeasti takaaleikkaustreeni, mutta mitäpä sitä helppoja juttuja vääntämään..), eikä ne meinanneet onnistua sitten millään. Vasta myöhemmin tajusin että mun kroppa on ihan vikasuuntaan. Jos se osoittaa suoraan eteen, ja suu vaan käy, niin tottakai se suorittaa sen niin kun mun kroppa osoittaa. Joopajoo, treeniä ohjaajalle, koira kyllä osaa.
Kokonaisuutena tosi kiva treeni, voisi taas vaihteeksi kattoa muutamat kisat.
Riesa oli mulla myös mukana. Hyvä odottelu häkissä, jota talvella nähtiin, taisi häipyä lumien mukana. Sen huutaminen kuului lähimetsäänkin, jossa olin lämppäämässä Demiä... Mähän siis treenaan yhden tunnin, ja heti perään koulutan yhden tunnin. Toisella tunnilla Riesa oli ihan rauhallinen, eikä juurikaan huutanut. En tiedä oliko erona juuri se, että mulla oli Demi mukana, vai se että loppua kohden alkoi väsymys painamaan. Toisaalta se huusi kyllä myös rataantutustumisen aikana.. Pitää kuitenkin katsoa, ettei huutamisesta tule tapaa. Mikään ei ole yhtä rasittava, kun tuolla tavalla huutava koira treeni- tai kisapaikoillla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti