hetkittäin piinaa

Pakkaslukemat ovat viime aikoina pysytelleet niin korkealla, että treenaaminen on jäänyt ihan minimiin. Lämmin halli onneksi mahdollistaa aksaamisen, vaikka lämmitellessä tuntui ettei tästä tule yhtään mitään. Ylläoleva rata kuitenkin maanantain reeneissä, toisella radalla vain eteenmenotreeniä.

Kokoajan lisääntyy se tunne, että koira on ihan oikeasti hanskassa ja me osataan. Nyt me jo tehdään rataa yhdessä, enkä mä keskity vain pitämään Riesaa jotenkuten hallussa ja tyrkkämään oikealle esteelle ;p

Kolmosen takaakierto tehtiin ensin "etupuolelta", eli samalta puolelta missä kakkoshyppykin on. Kuvittelin sen olevan sujuvampi, mutta samalla koiran vauhti ehkä vähän hidastui vaikka sainkin sen hyvin putkeen jne. Kokeiltiin siis toiselta (eli puomin) puolelta, joka olikin paljon sujuvampi. Itse pystyin lähettämään koiran hypylle ilman vauhdin tökkimistä ja muutenkin oli oikein näppärä. Ajallisesti ehkä aika samoissa lukemissa, mutta sujuvuuden kannalta jälkimmäinen oli selvästi parempi.

Puomin kontakti oikein hyvä, ja putkeen lähettäminen onnistui hyvin. Aan kontakti ahdistaa kovin, menee vähän hiippailuksi. Maanantain (luustokuvien) jälkeen mietin mitä tälle tehdään, voi se toki korjaantua ihan itsekseen.
Kasihypyn kierrätin ensin puomin puolelta takaisin, ja kontaktihulluna Riesa olikin siellä puomilla.. Kierrätin toiselta puolelta, ja paljon parempi. Ohjaus oli vähän liiankin varovaista, "pelkään" liikaa kontakteille karkaamista.
Keinu oli tosi hieno, ensimmäisellä kerralla ei koskaan juuri himmaille. Huomasin ettei kestä kontaktilla ohijuoksua, vaikka muilla kontakteilla kestää. Pöytäkin ok, vaikka sitä ollaan treenattu hirmu vähän. Mun liike pysäyttää sen tosi tehokkasti.

© Maria

Keppejä tehtiin hetki, alkaa olla jo ihan sujuvat vaikka vielä tarvitsee malttia. Olen jo nyt alkanut vahvistaa itsenäistä aloitusta, eli annan hakea kepit itse ja menen sitten mukaan. Sivussa tehtiin vielä kahdeksan kepin sarjaa.

Loppu otettiin takaaleikkaamalla 15 takana. Ensin Riesa ei lukenut muuria ollenkaan hypyksi, mutta parin toiston jälkeen Riesa haki senkin oikein hyvin. Eteni tosi hienosti itsenäisesti, eikä kysellyt yhtään.

Eteenmenoradalla (hyppy-pituus-hyppy) laitoin hypyt 45cm ja pituuden medimittaan. Namialustalle tuli ensin niin kiire, että ensimmäinen rima tuli alas, muissa ei ongelmaa. Toisella kerralla malttoi paremmin, ja hypytkin oli varsin sujuvia vaikka korkeus oli uusi. Pitkällä radalla tehtiin tuuttuun tapaan minirimoilla.

Ensi maanantai olisi vähän niin kuin tuomiopäivä, toivottavasti koira on terve ja harrastuksia saadaan jatkaa entiseen malliin.