24. huhtikuuta 2011

I really need a sunny day

Varsin täynnä toimintaa tämä viikko. 
Maanantaina agitettiin ihan hienosti. Kepit ja rengas edistyy hurjaa vauhtia, hieno pieni! Kepeillä pitää vähän kasvattaa malttia kun kierrokset nousee ja sen jälkeen päästäänkin treenaamaan ihan kunnolla kulmia jne. Luulen, että Riesalle kepit on lopulta hyvin helppo este, kunhan ensin hahmottaa aloituskohdan satavarmaksi ja malttaa pujoitella oikomatta. Tekniikka kuitenkin kohdillaan. 

Itse radoista en muista enää mitää, toisella taisi tulla rimoja jotenkin tosi paljon alas, äh. Sillä radalla ei tietenkään ollut koutsia, joten ei mitään hajua mistä nyt kiikasti. Epäilen että asialla oli kuitenkin jotain tekemistä levottomien käsien kanssa.. En vaan saa tehtyä asialle mitään, vaikka muka joka kerta ajattelen, että rauhoita kädet..! Kesällä on kuitenkin otettava joku käsiprojekti, eihän tästä muuten tule yhtään mitään.

Tokot on sujuneet vähän vaihtelevasti. Ollaan keskitytty avon liikkeisiin, mietin että oltaisiin joskus kesä-heinäkuussa koevalmiita. TK2 voisi olla ihan kiva kerätä, kun kuitenkin tulee elokuussa todennäköisesti pyörähdettyä nuorten sm'issä eikä  kisakokemus ole koskaan pahitteeksi. Katsellaan.

Nouto alkaa olla ihan ok kunnossa. Puunouto siis, sen jälkeen kun metsku putosi mun varpaille totesin, että se meni nyt jäihin..
Palautuksessa tarvitaan vähän käsiapuja, mutta aika pätevä kettu alkaa jo olla!

Paikkamakuussa palattiin hetkeksi ihan alkuun, jäin tosi lähelle ja palkkailin tiheästi. Haluan siltä ehdottomasti sen istumaan nousemisen pois. Nyt ollaan pidennetty aikaa ja matkaa, olen käynyt auton takana piilossa eikä mitään ongelmia. Toisinaan tylsyyden iskiessä Riesa on koittanut haistella maata, mistä olen vaan kieltänyt. Pitkä matka tässä on vielä edessä, mutta eiköhän tuolle ihan kelvollinen makuu saada aikaan.

Luoksarin stoppia ollaan tehty vähän liiankin monella tavalla.. Palloilin vielä käsimerkin ja suullisen käskyn välillä, mutta kallistuin käsimerkkiin. Tehtiin ihan lyhyellä matkalla ja heitin aina namin taakse palkaksi. Kerran tehtiin myös yksi pidempi, ja pysähtyi tosi hienosti! Hyvä tästä tulee. Tai sitten ei, mutta ei se mitään. Pitää vaan laittaa tekniikka kuntoon lyhyillä matkoilla, ennen kuin rupeaa ottamaan pidempää matkaa. Treenien suunnittelu ei myöskään olisi pahitteeksi. 

Eilen käytiin talven jälkeen muistuttelemassa vähän noutojuttuja. Tekisi mieli todeta vain no comments, mutta kai nämäkin täytyy rustata ylös. Ehkä jollain olisi vaikka jotain vinkkejä meille, olettaen siis että joku on jaksanut lukea tänne asti.. :D

Tehtiin siis ehkä kuuden linnun ruutu, variksia ja lokkeja. 
Ennen ruutuun lähettämistä otettiin pari ihan perusnoutoa, ensin vaakku ei meinannut nousta lainkaan, mutta hetken päästä lähti sujumaan. Ei muuta kuin koira ruutuun. 
Rupesin siinä sitten miettimään että ei helv, eihän tuo ole koskaan tehnyt ruutua linnuilla.. No markkeerausheitto tuli hyvin ruudusta, ja sen jälkeen löysi lokin. Eihän Riesalla riittänyt itsevarmuus sen nostamiseen, plaah. Menin lähemmäs jonka jälkeen nousi ja toi hyvin. Lähetin uudestaan siinä toivossa että alkuvaikeuksien jälkeen linnut kyllä nousevat. En muista mahtoiko tässä välissä tulla varis ruudusta, mutta lopussa ipana löysi taas lokin. Ja sama homma, höh. Lähdin taas vähän auttamaan, nosti kun olin ehkä 10m-15m päässä. Jätettiin siihen, koira autoon ja seuraava koira ruutuun.

Ajattelin että ihan lopussa teen pienen ja helpohkon ruudun pelkillä variksilla, jotta saataisiin kunnon onnistuminen loppuun. No eihän siitä mitään tullut, Riesa hengailee ruudussa eikä viitsi etsiä tai noukkia lintuja talteen. Possu. Kutsuin pois, mutta eei. Ipana sikailee minkä ehtii, eikä meinaa tulla luo. Karjuin astetta kovempaa ja johan tuli. Koira autoon. Teki mieli viskata koko otus kuuta kiertävälle radalle, mutta ei kai tässä(kään) auta muu kuin katsoa peiliin. Mitäs heitin talven jälkeen noin keskeneräisen koiran ruutuun. 
En silti ymmärrä mistä se keksi tuon ruudussa hengailun. Osaisin kuvitella sen käyttäytymisen olevan ihan toisestä ääripäästä, en tosiaan tätä.

No ei muuta kun ruudun treenausta dameilla ja itseluottamuksen kasvattamista riistoilla. ..Ja niiden treenien suunnittelu ei tosiaan olisi pahitteeksi..

Kaikki kuvat Porvoon kokeesta, © Maria S

2 kommenttia:

  1. Noutovinkkejä: Unohtakaa koko ruutu. Muistinoutoja hommaa vaikeuttaen, kahta, neljää, kuutta jne. Riistalla homma seis niin pitkäksi aikaa, että se nousee spontaanisti käteen. Eli kanto- ja pitotreeniä.

    Ruutua voi aloittaa sitten uudestaan esim. yhden damin ruudulla. Koira näkee, että avustaja/ohjaaja kulkee damin kanssa, hajustaa ison ruudun, mutta lopulta jättää sinne vain yhden (piiloon). Pikkupossu ei pääse laskemaan dameja, vaan motivoituu etsimiseen.

    Hyvä noutaja siitä tullee! :)

    VastaaPoista
  2. Okei, kiitos!
    Ruutua me tosiaan tehtiin muutama kerta viime syksynä (dameilla) jolloin mun mielestä teki tosi hyvin. Tosin silloin kyllä tehtiin tosi paljon kaikkea muutakin noutojuttuja.

    Mutta joo, muistutellaan niitä vanhoja juttuja mieleen, oli tyhmää olettaa että ipana muistaisi talven jälkeen enää mitään!

    VastaaPoista