Tasaista tulostahtia

Lauantaina kolmen hyllyn päivä Janakkalassa. Agiradat oli meille tässä vaiheessa uraa vielä ihan liian vaikeita kahden suoran putken ja hankalien kulmien kanssa. Radoilta jäi kuitenkin ihan positiivinen fiilis, mitä lähdettiinkin SM-kisojen jälkeen hakemaan.

Kahella ekalla radalla oli sama kuvio, joka ei meille tällä hetkellä ole oikein mentävissä.

 

Ensimmäinen rata alkoi noin, ja jatkui siitä sitten aan alla olevaan putkeen. 4-6 oli sarja. Muuri oli aseteltu kätevästi niin, että yli kutsuminen ei missään kohin onnistunut, ellei ihan kunnolla kurkannut muurin yli. Reunapalat blokkasi näkyvyyttä sen verran tehokaasti. Etumatkan ollessa olematon ja etäisyyksien pitkiä, oli ihan tuhoon tuomittu ajatus ehtiä koiran kanssa edes samaa aikaa putken loppuun. Mutta koska valssiin olisi ehtiny vielä huonommin ja poispäinkääntö ei meillä tuollaisesta kulmasta suju, oli edes yritettävä juoksemista. 

Kisaradalla Boltin lailla pinkoessani ymmärsin kyllä yliarvioineeni juoksunopeuteni överisti yläkanttiin. Sain vielä jollain kymmenen vuotta myöhässä olevalla valssilla käännettyä hypylle oikein päin, mutta kaiken sählingin jälkeen Riesa paineli takaisin putkeen.

Ihan liian vaikeaa meille, mutta meni reenilistalle! Hyviäkin juttuja mahtui mukaan radalle, aa mentiin kaksi kertaa ja kontaktit oli hyvät molemmilla. Muutenkin tehtiin yhdessä rataa, vaikka SM-kisojen jälkeen mulle itelle olikin jäänyt pieni epävarmuus. 

Toinen rata loppui samaan kuvioon peilikuvana. 6 & 5 mentiin samoin päin kun edellisellä radalla. Me oltiin hyllytetty väärään päähän putkea jo aikaisemmin, mutta tässä sössin sitten huonolla ratasuunnittelulla koiran aalle putken sijasta. Tätä(kin) pitää kokeilla reeneissä, reenilista vaan kasvaa kasvamistaan..

Tälläkin radalla aa mentiin piirroksen kahdesti, me otettiin vielä se yksi ylimääräinen kerta... Kontaktit joka kerta hyvät, jee! Muutenkin oli tosi hyvä fiilis radalla, uskalsin vähän kokeilla uusiakin juttuja.

Hyppäri olisikin sitten kannattanut jättää väliin.. Kolme rataa ja +30 ei ole mikään fiksu idea. Rata oli helpompi kuin edelliset, mutta Riesa oli aivan törkeän vaisu ja Jenni sanoikin että hyppää vähän epäpuhtaasti. Samantien kisapaikalla tekstaria Sannalle, joka tuleekin huomenna tsekkaamaan Riesan.
Tällä radalla Riesa taisi lenkittää yhden hypyn ohi, en korjannut ja siitä hylly.

Kisojen suurin opetus oli niinkin yksinkertainen, kuin ratasuunnittelun tärkeys. Medit aloitti koko kisapäivän ja me startattin numerolla kaksi, eli koko suunnitelma piti oikeasti tehdä ihan itse. Yleensä olen kätevästi hyödyntänyt edellisen luokkien koirien linjoja jne. Radan rakennusvaiheessa olin jo suunnitellut suurimman osan, mutta itse tutustumisessa menin tähän perinteiseen "no muutkin tekee noin!"- ansaan. Radan jälkeen miettiessäni tajusin, että eihän noissa linjoissa ollut päätä eikä häntää. Pitäisi vaan pitäytyä siinä omassa alkuperäisessä suunnitelmassa. Syyllistyn vaan turhan usein tutustumisessa siihen, että koitan vain päästä seuraavalle esteelle, enkä ajattele kokonaisuutta. Nytkin jos olisi ohjannut muutaman kohdan vähän ns. vaikeammin, olisi itse loppurata sujunut huomattavasti helpommin.

Näitä on nyt melkein vuosi tahkottu Lotan treeneissä, eikä vieläkään mene jakeluun. Positiivista kuitenkin, että tajusin huonot linjat edes ratojen jälkeen. Muutama vuosi takaperin olisin vain miettinyt, että mitenkäs nyt noin kävi. Tällä kehitystahdilla osaan n. viiden vuoden kuluttua suunnitella radat fiksusti. Sitä odotellessa.