18. lokakuuta 2013

Demsi sairastaa

"Demi oli juonut ja pissannut runsaasti, lisäksi vointi ollut väsynyt ja koira laihtunut, vaikka söi hyvin.

Verinäytteessä todettiin voimakas anemia, muuten tutkimuksissa (kattavat verinäytteet, vatsaontelon ultraäänitutkimus, röntgenkuvat) ei todettu anemialle syytä. Todennäköisesti taustalla on ongelmia verisolujen tuotannossa, joskus myös autoimmuunisairaudet voivat hajottaa punasoluja. Koiran korkean iän takia kasvainsairauksiakaan ei täysin voi poissulkea, mutta varsinaisesti niihin viittaavaakaan ei todettu.


Oireenmukaisena hoitona kortisoni ohjeen mukaisesti, lisäksi toissijaiseen korva- ja virtsatietulehdukseen antibiootti ja korvatipat. Jos virtsaviljelyn perusteella tulee muita antibiootteja lisäksi, otamme teihin yhteyttä loppuviikosta, muussa tapauksessa jatketaan lääkkeet loppuun. Tarvittaessa lääkkeitä voidaan jatkaa jatkuvina lääkityksinä. Jos koiran vointi heikkenee lääkkeistä huolimatta, on ennuste valitettavasti huono."
Tähän on vaikea kirjoittaa mitään.


Demsin veriarvot oli anemian osalta todella huonot :( Muuten koirasta ei juuri vikaa löytynyt, vaikka jossain joku vika kuitenkin on. Deeku on taas laihtunut ja ulkona yrittää kiskoa multaa ja hiekkaa päivätyökseen. Lekuri epäili, että joku ei jossain imeydy, minkä vuoksi koira sitten laihtuu ja tosiaan syö kaikkea mahdollista. Veriarvot oli kuitenkin muilta osilta normaalit, röntgenissä ei näkynyt mitään muuta outoa kuin kasa kiviä mahassa ja ultrallakin todettiin sisäelimet terveiksi. Kaksi eri eläinlääkäriä tutki Demin tulokset, eikä mitään tietoa varsinaisesta syystä saatu.


Nyt Demi syö sitten kortisonia, vajaan kolmen viikon päästä on kontrollikäynti. Toivon, että kortisoni auttaisi asiaan jotenkin... Toisaalta tässä ollaan taas vaikeiden kysymysten äärellä. Jossain on vikaa, vaikka kortisoni poistaisikin osan oireista. Toisaalta, vaikka kortisoni ei tehoaisikaan, ei Demsi vielä missään nimessä ole huonossa kunnossa. Pitkiä lenkkejä se nyt ei ymmärrettävästi jaksa, mutta noin muuten mummo on pirteä eikä ole millään tavalla tuskainen tai kipeä.

En missään nimessä halua kuulua siihen koiranomistajajoukkoon, joita löysin läjäpäin netissä surffaillessani, jotka kannattelevat väkisin koiraa, vaikka koiran olisi pitänyt jo ajat sitten heittää lusikka nurkkaan. Ei toki tahtoisi päästää irti tarpeettoman aikaisinkaan...
Mutta miten helvetissä sitä kykenee päättämään toisen elämästä, kun on itse hädintuskin aloittanut omaansa?

Mutta. Pohditaan näitä sitten kun ollaan saatu jotain vastauksia.
Huoli on suuri. Kovasti toivon, että Demin kanssa olisi vielä monta yhteistä hetkeä jäjellä.

2 kommenttia:

  1. Toi on se kaikkein vaikein aika, kun itse saa päättää. Kun ajattelee juuri koiraa, joka elää hetkessä. Pikku hiljaa sitä myös tottuu siihen, kun koira on vain sairaampi ja sairaampi. Eikä muista eroa siihen mitä se oli aiemmin.

    On se niin vanhan näköinen mummokoira. <3 Toivotaan, että oikea lääke tai syy löytyy!

    VastaaPoista
  2. Voi mummokoira<3 isot rapsut Demille!

    VastaaPoista