Sunnuntaina kello soi klo 05.55 ja siinä vaiheessa kieltämättä mietin, miksi ihmeessä olen koskaan erehtynyt harrastamaan jotain hiton koirahyppelyä. Pääsin kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia ajoissa auton rattiin ja siitä huristeltiin sitten Lempäälään.
Olen viime aikoina hehkuttanut Riesaa niin paljon, että ehkä sain taas ansioni mukaan, kun meni aivan päin honkia kaikki startit. Riesan mielestä oli taas vaihteeksi tosi oksettavaa hypätä päin. Pitää varmaan ensi kerralla panostaa oman naaman maalaamiseen vähän enemmän, josko silloin Riesakin kehtaisi hypätä päin ;p
Täytyy kyllä myöntää, että oma asenne oli joka startissa aivan hukassa. Riesahan ei tee, jos en sano että nyt prkele muuten teet ja se kyllä näillä kaikilla radoilla näkyy.
Ekalla radalla heti alkuun säädettiin päällejuoksun kanssa, josta ei tullut yhtään mitään. Mää en enää kestä, mitä vaikeaa tossa nyt ihan oikeasti on... Tämän jälkeen meni yksi pätkä tosi hyvin, annoin Riesalle paljon tilaa ( = laiskoettelin...) ja Ärrähän jopa poimi esteet varsin hyvin matkan varrella. Lopussa Riesa ilmeisesti unohti tekevänsä agilityä, kun ei sitten kepeistäkään meinannut tulla mitään. Loppuun vielä yksi epäonnistunut kohti hyppääminen, niin eipä kovin hyvät fiilikset jäänyt.
Tämä rata olisi ollut meille aivan täysin mentävissä, ei tämmösiä ratoja vaan saisi tulla. Jos koiraa ei suuremmin hotsita ohjauksiin tuleminen, niin siinä on sitten ohjaajan laitettava koira tekemään töitä tai painuttava pois. Tämän näköisestä löysäilystä iskee vaan kaikille myötähäpeä.
Toiseen rataan ohjaajan meno ei parantunut, vaikka yritin ihan tosissani tsempata. Riesa oli taas tosi raskas vietävä, mutta parempi kuin ekalla. Hylly tuli heti alkuun, kun EN EDES OHJANNUT!? Siis nyt ihan oikeasti... Tämän jälkeen tehtiin aivan silmiä särkevä keinu (pakko nyt ottaa treenin alle koko este...) ja sitten Riesa päätti kääntyä mustasta putkesta ympäri ja sen jälkeen painua oma-aloitteisesti puomille... :D Mutta tehtiin nyt ainakin se yksi kunnolla pysäytetty puomi! Totesin tässä vaiheessa että joo morjens ja juostiin pois. Radasta ei tosin olisi ollut jäljelläkään kun tuo loppu"suora".
Viimeisellä oli jo kaukaista yritystä. Alku oli meille hankala, mutta tuo olisi ollut täysin taisteltavissa! Tämän jälkeen hyvä aan kontakti ja hienosti vältimme myös putkiansan keppien vieressä. Sitten lopetinkin ohjaamisen ja Riesa ohitti pituuden. Sain siitä kuitenkin sujuvasta jatkettua. Keinu oli taas ihan hilkulla, siis mitä tämä nyt on... En ole viime aikoina antanut Riesalle mitään jarrukäskyä ennen keinua, näköjään pitäisi... Nyt tiedämme taas yhden treenattavan asian lisää!
Loppurata meni kuitenkin puhtaasti, vaikka radalla nähtiinkin ehkä kaikkien aikojen laiskin vastakäännös.
Joo'o, ei tässä paljoa juhlita. Lempäälässä on kuitenkin se hyvä puoli, että siellä on paljon tollereita. En tiedä pitäisikö piristyä vai masentua, kun parikin ihmistä tuli kertomaan, miten niiden ja monen muunkin tollerit on ruvenneet tekemään nollia siinä 6-7v. iässä. Tästä voi tulla pirun pitkät kaksi-kolme vuotta. En tosin tiedä, missä vaiheessa itse ajattelin tehdä niitä nollia, voi olla ettei ihan Riesan elinikä riitä. Olisi toki ihan ok saada edes pientä apua sieltä koirankin puolelta, joukkuelajiksikin joku tätä on erehtynyt kutsumaan.
Kisapaikka oli kyllä meille ihan älyttömän huono. Meteli oli hirveä ja yleinen hengailutila tosi pieni. Positiivista kuitenkin, että Riesa ei noinkaan vaikeassa paikassa pistänyt hommaa ihan juoksenteluksi, vaan edes yritti esittää joitan kaukaisesti agilityä muistuttavaa.
Maksien ratoja katsoessa huomasin myös, että tosi monet koirat meni ihan nurin etenkin putkissa. Toivotaan, että Riesa ei liukastellut. En kuitenkaan taida enää lähteä tuohon halliin.
Nooh, näillä korteilla mennään, nyt vaan treenataan taas vaihteeksi hieman lisää. Lauantaina kisataan Janakkalassa, kun näitä viikonloppuvapaita on tähän kertynyt. En vielä tiedä, pitäisikö nyt samalla sykkeellä ilmota myös 26pv Ojankoon. Tarjolla olisi vain kaksi rataa, joten sinäsä kevyempi kisapäivä. Riesa kun on muutenkin tehnyt Ojangossa aina tosi hyvin...
Kisaamista ei opi kuin kisaamalla, joten siksi meillä on ollut pidempi kisaputki tässä. Toki osasyynä on myös lähestyvät pääsykoelukemiset, jolloin ei kisaamaan ehdi. Selkeästi jossain mieleni perukoilla haaveilen edelleen SM-nollista, mutta tytöllä pitää olla unelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti