Working hard is important, but there's something that matters even more. Believing in yourself.

Keskiviikkona juostiin viimeset treenit ennen taukoa. Itsellä olisi ihan mieleton into treenata vaikka seitsemänä päivänä viikossa, mutta varmasti tauko tekee itsellekin hyvää. Saattaa tosin olla, että tehdään kontaktien alastulojen alkeistreenejä, kun niitä on viime kisoissa melkoisen lennokkaasti vapauteltu. Ratatreenejä ei kuitenkaan tehdä!

 2on/2off treenejä voi tehdä kaikkialla :D

Treeneissä Riesa päätti esittää parastaan, mistään päällejuoksuongelmasta oltu koskaan kuultukaan! Mä olen päättänyt olla ottamatta päällejuoksuista enää ressiä, ei ne varmistelemalla ikinä ala tätäkään vähää toimimaan. Jos ei toimi niin sitten ei toimi, mutta nyt niistä on tullut mun pääni sisällä vähän turhan iso mörkö, mikä ei varsinaisesti ruoki onnistumisia. 

En oikein osannut viedä koiraa kepeille, hupsista. Muutenhan kepit oli ihan mielettömän hyvät. Vielä vähän aikaa sitten Riesa otti lähellä olevista seinistä aika paljon painetta, eikä kestänyt sivuirtomisia kovin hyvin seinien lähellä. Nyt pikkukettu pujotteli lunkisti seinää päin vaikka itse otin ihan reilusti sivuetäisyyttä. Pätevä eläin. 

Lopuksi kokeiltiin hasardia takaaleikkauskuviota kepeille vientiin. Siinä oltiin todella kaukana mukavuusalueelta, en koskaan takaaleikkaa jos vaan voin välttää sen jotenkin. Riesa totesi vaan että joojoo on tässä ennenkin takaaleikkailtu, ja haki vielä kepitkin tosi hienosti seinien vierestä! Viimeiseksi vielä lopun putkeenlähetys takaaleikkauksella, joka sekin meni vaivattomasti. Pitäisikö tästä päätellä, että niitä takaaleikkauksia kannattaisi vaikka joskus käyttääkin...

En tiedä koska agilitystä tuli näin kivaa, nyt on kova luotto osaamiseen! Mahdollisesti pikkuketun päässä majailevat kaksi hernettä ovat viimeinkin kohdanneen nanosekuntia pidemmäksi ajaksi?