Esimerkkitapaus siit ku joku vähän satsaa, usko vaan niin joku päivä natsaa

Ai meillä oli joku blogikin? Ei sillä, että meillä ihan hirveästi päivitettävää olisi. Sairaslomat eivät päättyneet jumien aukaisemiseen, vaan sairaslomalla ollaan oltu milloin mistäkin syystä. Nyt pitäisi molempien olla taas treenikunnossa, toivottavasti pystytään nyt treenaamaan aktiivisesti hieman kauemmin kuin viikko-pari...

Syyskuun alussa kävimme juoksemassa kisat Tuusulassa. Tuloksina kieltofemma, nolla ja hylly. Femma ja hylly olivat ihan pienestä kiinni, kiva juosta kolme ehjää rataa saman päivän aikana! Nollarata meni vähän hallituksi kaaokseksi, mutta tyylipisteitähän ei tässä lajissa jaeta.

Viime sunnuntaille olin ilmoittautunut Purinalle kolmelle radalle, mutta myöhästyin ensimmäiseltä radalta... Olin katsonut aikataulut aivan väärin, ja saavuin paikalle tuntia liian myöhään! Toiselle radalle sitten jo ehdinkin... ;) Tältä radalta ensin rimafemma ja toiseksi viimeisellä esteellä se perinteinen huolimattomuushylly. Riesa tiputtelee tosi harvoin rimoja, mutta niin järkyttävällä ohjauksella häiriintyisi varmasti mikä tahansa koira... Jo rataantutustumisessa kirosin, kun en vaan saanut askelia sopimaan yhteen valssikohtaan. Niinhän siinä sitten kävi, että valssasin valovuoden myöhässä ja valssi pyöri paikallaan ihan mihin sattuu. Minulle on aivan täysi mysteeri, miten monet muut tekivät siihen täysin kelvollisia valsseja! :D

Viimeinen rata oli Purinalla sisällä, en muistanutkaan sen pohjan olevan niin kammottava. Mulla on lisäksi vanhoista inoveista napit kuluneet tosi sileiksi (uusia ei luonnollisesti voi käyttää muualla kuin tekonurmella... ;), joten juoksufiilis oli aika raskas. Onneksi Riesakaan ei kulje tuolla kovin lujaa, niin pysyin edes jotenkin perässä. Rata kulki tosi hyvin ja Riesa oli oikein kiltillä päällä. Tuli ihan ilman kikkailuja päällejuoksuun ja saksalaiseen. Kahta peräkkäistä valssia ei taaskaan osattu, jälkimmäinen levisi tosi pahasti mutta sain pelastettua. Nolla tältä radalta.

Outoa tehdä nollia näinkin "usein"! Pitkälle on tultu. Riesasta on nyt vajaan vuoden aikana tullut jo ihan mukiinmenevä agilitykoira. Luotan sen osaamiseen nykyään enemmän kuin aikaisemmin ja agility tuntuu toisinaan jopa helpolta. Onhan Riesa edelleen tosi raskas vietävä, mutta parempaan suuntaan koko ajan.

Tänä talvena treenilistalla on päälimmäisenä peräkkäiset valssit ja käännökset ylipäätään. Riesa ei millään osaa/viitsi koota hyppyä kahta kertaa peräkkäin ja lähes poikkeuksetta aina jälkimmäinen käännös leviää ja koiraa saa poimia selän takaa.
Riesa lenkittääkin noissa tilanteissa ihan luvattoman hitaasti. Mummot rollaattoreilla menee kovempaa kuin Riesa valahtaneissa käännöksissä, treenivinkkejä kellään? :D Tämä on ollut aina ihan täysi mysteeri, miten tuolla tempperamentilla ja sata lasissa- asenteella varustettu koira voikin pudottaa vauhtia tuolla tavoin. Tämä vielä korostuu esim. Purinan kaltaisilla raskailla alustoilla.

Nyt on aika hyvä fiilis tehdä agilityä. Hieman vielä työstetään ihan vaan peruskuntoa kaiken levon ja saikkuilun jälkeen ja sitten ollaan toivottavasti tikissä! Pikkuisen alkaa nolla-ahdistus jo nyt nostaa päätään, vaikka keräilyaikaa on vielä vaikka kuinka! Jälleen kerran olisi ohjaajan tehtävä hieman ajatustyötä...