Eka teharileiri

En muista, olenko blogin puolella maininnutkaan siitä, että treenataan tällä kaudella Nauravan koiran tehoryhmässä, johon kuuluu aina yksi leiri kuukaudessa. Meidän ekasta leiristä on nyt jo melkein kuukausi aikaa, joten kai se on aikakin kirjoitella... Tämä oli teharin toinen leiri, mutta Riesan pattileikkauksen takia päästiin nyt vasta tositoimiin.
Kouluttajana meillä on Kim Kurkinen ja olen kyllä tykännyt treeneistä.

Treenipäivänä meillä on aina kaksi settiä, aamulla n. 20min ja iltapäivässä samanmoinen. Itse olin viime leirillä sopivasti kipeänä, joten oli todella raskas rupeama. Pitkät päivät ovat tosi hyvää harjoitusta esim. pitkiä arvokisapäiviä varten.
Me tehtiin alla olevaa  rataa aamun setti sekä iltapäivällä vielä parin toiston verran. Sen jälkeen tehtiin rataa peilikuvana. 

Radalla sinänsä ei ollut meille mitään varsinaisia ongelmakohtia, mutta keppikulmat molemmilla radoilla aika hankalat. Päivän aikana tuli itselle aika paljon ihan yksinkertaisia rytmitysviheitä sekä ihan vaan vääriä ohjausvalintoja.

Jäi silti tosi hyvä fiilis. Tosi paljon positiivisia asioita ja Riesa jaksoi jopa iltapäivän treenin tosi hyvin. Kun Riesa väsyy yhtään, sen kanssa täytyy olla rytmityksien kanssa ihan supertarkka, joten niitä rytmitysvirheitä tosiaan sattui vähän hassuissakin kohdissa. Itsekin olin kaikesta juoksemisesta ihan puhki, ei todellakaan mikään ihan iisi päivä.

Radan lempparikohta mulle oli 11-15. Päätin repiä kaikki vauhdit irti ja juosta pisintä reittiä. Se tuntui todella hasardilta, mutta pääasiassa toimi tosi hyvin :D
Kun treenit etenivät, alkoi jalka painamaan sen verran, että helpotettiin homma hiukan. Valssi 11 jälkeen ja persjättö 13-14 väliin. Tämä oli itselle paljon helpompi ehtimisen kannalta, mutta ajoituksen kanssa sai olla todella skarppina, sillä a-este veti koiraa hyvin puoleensa jos yhtään yritti keulia.
Kokeiltiin myös kahdella persjätöllä, mutta se ei oikein lähtenyt :D Tekisin silti edelleen ensimmäisen vaihtoehdon mukaan jos lähtisin uudestaan rataa tekemään.

Vauhti tuolla pätkällä kasvoi tosi kovaksi, joten tuli itselle tarpeellinen muikkari myös jarrun tarpeellisuudesta, kun Riesa lenkitti 15 ja 17 hyppyjen ohi. Kun ohjaaja rupesi taas ohjaamaan koiraa oikein, niin kohdissa ei ollut mitään ongelmaa.

Pakko vielä erikseen hehkuttaa Riesan putkijarrua. Vitosputkella Riesa kääntyi aivan sairaan hienosti koko ajan, on mennyt Jennan opit ainakin koiralle kalloon! Muutenkin pystyin tekemään paljon ohjauksia omalta epämukavuusalueeltani ja Riesa osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Näitä samoja fiilikisä jos saataisiin myös tulevan lauantain leiripäivältä.



Riesan viimeisinkin saikku on nyt ohi, eikä uutta ole ainakaan toistaiseksi ilmaantunut (kopkop). Fyssarille päästiin vihdoin viikko sitten ja Riesa oli yllättävän hyvässä kunnossa. Kipeä anaalirauhanen oli saanut sen vähän jumiin ja vinoon takaa, mutta muuten ei ihmeellisyyksiä ja kaikki saatiin hyvin auki. Treeneissä liikkuvuus ja vauhti oli mielestäni parantunut entisestään, sunnuntain omatoimitreeneissä vähän liikaakin... :D Mutta tiistaina Jennan treeneissä Riesa oli jälleen ihan superhyvä, joten tasapaino löytyi nopeasti!

Lisää saikkua

Treeniblogi alkaa pikkuhiljaa muuttua sairasblogiksi. Alkuviikosta saatiin lopettaa korvatipat ja toivoin, että tämän syksyn sairastelut olisivat tässä. Torstaina huomasin Riesalla tulehtuneen ja puhjenneen anaalirauhasen... Lääkäristä haettiin kipulääkettä ja antibiootit, maanantaina käydään rauhoituksessa puhdistamassa rauhaset.

Muuten Riesa ei ole ollut torstain jälkeen erityisen kipeä, mutta kauluri on tuottanut suuria ongelmia. Riesa ei pysty liikkumaan kaulurin kanssa mihinkään, vaan paineustuu siitä tosi pahasti. Se on myös mestari kaulurin irti repimisessä. Paniikkiratkaisuna laitoin riesalle valjaat päälle ja sidoin kaulurin pannan niihin. Jotenkin se kuitenkin pääsi myös tästä viritelmästä ihan hetkessä irti, kun äiti oli sitä vahtimassa.

Ärsyttää niin kovin, että korvakin nousi pystyyn.

 Pieni epätoivo meinasi iskeä, sillä tiistaina Riesan pitäisi olla työpäivän ajan yksin, eikä sitä muovikaulurin kanssa olisi millään voinut jättää vahtimatta. Kävin hakemassa puhallettavan kaulurin, mutta valitettavasti Riesan kaulanympärys on niin pieni, että oli otettava aika pieni kaulurikin. Riesa ylsi sen kanssa vähän nuolemaan haavaa. Vaan hätä ei ole tämän näköinen, askartelin kauluriin muutaman lisäsentin hiusten kihastamiseen tarkoitetuista pötkylöistä ja nyt on eläminen huomattavasti helpompaa. Tämä rakennelma ei haittaa Riesaa ollenkaan ja haavakin on jo todella hyvin parantunut. Riesa on myös tosi hienosti kestänyt haavan putsaamiset ja muut hoitotoimenpiteet, vaikka varmasti on ollut tosi kipeä.

Jos nyt tässä olisi tälle vuodelle riittävästi sairasteluja!

Fäijönii. Riesa ei arvosta.

Takaisin sairastuvalle

Ehdimme edellisen päivityksen jälkeen kisata yhdet kisat, ja nyt Riesalla on taas doping-karenssi. Riesa kehitti itsellensä jostain korvatulehduksen, joka on nyt onneksi mennyt ohitse. Korvatipatkin saadaan lopettaa huomenna. Valitettavasti korva oli alkuun niin kipeä, että Riesa sai parin päivän ajan kipulääkettä. Kipulääkkeistä tulee heti kuukauden karenssi.

Karenssi ei sinänsä harmittaisi, mutta treeneissä on mennyt nyt niin mielettömän hyvin, että kovasti haluaisi päästä testaamaan osaamista myös kisakentille. Jennan treeniradat ovat sopineet meille tosi hyvin. Paljon vauhtia mutta kuitenkin tekniikkaa sopivassa suhteessa. Onnistumiset ovat kasvattaneet niin omaa kuin koirankin itseluottamusta. Riesakin esittää jatkuvasti parastaan. On edelleen todella outo fiilis, kun radan vaikeimmat kohdat sujuvat ihan helposti ilman mitään vääntöä. Ei Riesan kanssa ole ihan hirveästi tottunut siihen, että se on niitä harvoja koiria jotka onnistuvat heti ensimmäisellä yrityksellä!

Riesan kanssa harrastaessa on oppinut kyllä aivan älyttömän nöyräksi, eikä pidä onnistumisia itsestäänselvyytenä. Melko suuri kontrasti siihen, kun joskus aloitettiin Riesan kanssa harrastaminen :D

Viime viikon treeneistä saatiin ihan videotakin Jennan kuvaamana. Mulla oli pari viikkoa sitten omille ryhmäläisille samantyyppinen puomin leijeröinti, oli hauska päästä Riesankin kanssa kokeilemaan. Puomi alkoi olla jo tässä vaiheessa melko hidas, mutta ihan ok siihen nähden, että puomille ei hirveästi päässyt keräämään vauhtia.
Tämän radan lisäksi tehtiin vähän kääntymistäkin, kun radalla oli niin paljon baanaa. Nämä meni myös hyvin.



Pari viikkoa sitten käytiin tosiaan kisaamassa. Tuomisina yksi hasardi nolla. Tavallaan olen tosi tyytyväinen ja tavallaan jäi vähän hampaankoloon. Riesa oli ihan ylikierroksilla radalla ja silloinhan sitä on äärimmäisen hankala pitää lapsessa. Kumilanka venyi tälläkin kertaa, mutta ei katkennut. Koskaan aikaisemmin en ole saanut Riesaa pidettyä niin hyvin hanskassa noilla kierroksilla, vaikka nytkin meinasi useammankin kerran lähteä ansaesteille vaikka oma liike oli jo menossa eri suuntaan. Yhdessä kohtaa Riesa lähti hakemaan putken väärää päätä putken takaa, mihin tuhrautui ihan älyttömästi aikaa. Tuli se kuitenkin takaisin, kun tarpeeksi kovaa huusi :D Hyppyserti ja valioituminen meni sitten siihen, mutta arvokisanolla kuitenkin. Kahdelta muulta radalta pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta superhyvät kontaktit!

Nyt lauantaina meillä oli teharin leiripäivä, mutta kirjoittelen siitä kun vaan saan videot editoitua.