Lisää saikkua

Treeniblogi alkaa pikkuhiljaa muuttua sairasblogiksi. Alkuviikosta saatiin lopettaa korvatipat ja toivoin, että tämän syksyn sairastelut olisivat tässä. Torstaina huomasin Riesalla tulehtuneen ja puhjenneen anaalirauhasen... Lääkäristä haettiin kipulääkettä ja antibiootit, maanantaina käydään rauhoituksessa puhdistamassa rauhaset.

Muuten Riesa ei ole ollut torstain jälkeen erityisen kipeä, mutta kauluri on tuottanut suuria ongelmia. Riesa ei pysty liikkumaan kaulurin kanssa mihinkään, vaan paineustuu siitä tosi pahasti. Se on myös mestari kaulurin irti repimisessä. Paniikkiratkaisuna laitoin riesalle valjaat päälle ja sidoin kaulurin pannan niihin. Jotenkin se kuitenkin pääsi myös tästä viritelmästä ihan hetkessä irti, kun äiti oli sitä vahtimassa.

Ärsyttää niin kovin, että korvakin nousi pystyyn.

 Pieni epätoivo meinasi iskeä, sillä tiistaina Riesan pitäisi olla työpäivän ajan yksin, eikä sitä muovikaulurin kanssa olisi millään voinut jättää vahtimatta. Kävin hakemassa puhallettavan kaulurin, mutta valitettavasti Riesan kaulanympärys on niin pieni, että oli otettava aika pieni kaulurikin. Riesa ylsi sen kanssa vähän nuolemaan haavaa. Vaan hätä ei ole tämän näköinen, askartelin kauluriin muutaman lisäsentin hiusten kihastamiseen tarkoitetuista pötkylöistä ja nyt on eläminen huomattavasti helpompaa. Tämä rakennelma ei haittaa Riesaa ollenkaan ja haavakin on jo todella hyvin parantunut. Riesa on myös tosi hienosti kestänyt haavan putsaamiset ja muut hoitotoimenpiteet, vaikka varmasti on ollut tosi kipeä.

Jos nyt tässä olisi tälle vuodelle riittävästi sairasteluja!

Fäijönii. Riesa ei arvosta.