Kisapäivä alkoi piristävässä -24 pakkasasteessa, ei ihan kamalasti ollut porukkaa lämppälenkillä. Riesa sai päällensä villapaidan sekä pompan ja tarkeni hyvin reippaat lämpät ja jäähkät. Omankaan naaman tunnottomuutta ei siinä lenkin puolivälin paikkeilla enää juuri huomaa.
Pakkasasteiden takia oli tuotava Riesan häkki halliin sisälle. Lisäksi halli oli pakkasen takia muutenkin ihan tupaten täynnä, kun valtaosa päätyi lämppäämään ja jäähkäämään sisätiloissa. Ei ihan ideaalit olosuhteet kuumuvalle Riesalle. Kierrokset olivatkin läpi kisojen tapissa ja Riesa päätti kiroilla jokaiselle joka viitsi katsoa päin hetkeä pidempään. Lihapullan voimalla siitäkin selvittiin, vaikka ikävän huolettomasti jengi päästää koiria ahtailla kisapaikoilla iholle.
Ensimmäisenä oli aksarata, jossa oli muutama ikävä ansapaikka. Riesalla oli sokka irtoamispisteessä, mutta hienosti kokosi itsensä radalle. Vähän yritti tuhmailla kontakteilla ja parissa kohtaa joutui turvautumaan huuto-ohjaamiseen, mutta ihan näppärä rata. Nolla sijalla 3./45 ja Riesa sai palkintojen joukosta synttärilahjansa. Rankkaa, kun täytyy omat lahjatkin ansaita.
Toiselle radalle valmistautuminen meni yllättävän helposti. Kävin kiivasta päänsisäistä keskustelua itseni kanssa siitä, pitääkö tässä nyt panikoida tuplan mahdollisuudesta vai ei. Jonkunlaiseen kompromissiratkaisuun pääsin, sillä paniikki iski vasta radan loppupuolella. Pienesti rata levahti neljän viimeisen esteen aikana ja taisi siellä joku rimakin kolahtaa, mutta nollalla maaliin! Kauden eka tupla juostu ja SM-kisoihin vaadittavat tulokset ovat nyt kasassa! Vielä ei tosin huokaista nollahelpotuksesta, sillä karsintoja varten tarvitaan vielä yksi tupla.
Radalta extrapisteet Riesalle, sillä se kääntyi siedettävästi sille vaikeassa kohdassa. Suoran putken jälkeen piti tehdä samointein ukari ja palata putken suun vieressä olevalle renkaalle. Vaikka Riesalla onkin hyvä putkijarru, se on aivan tajuttoman huono tulemaan mua kohti, jos oma liike ei jatku. Usein sillä valuu kaarros niit pitkäksi, että lenkittää esteen ohi. Se saattaa siis itse putkelta kääntyä terävästi, mutta käännös valuu sitten sivuttaissuunnassa... Voimakkalla äänenkäytöllä saatiin koira kuitenkin oikealle esteelle. Vähän hitaasti, mutta nolla oli tässä kohdin pääasia.
Viimeisellä radalla ei sitten ollutkaan enää mitään väliä. Liiallinen tyytyväisyys vie näköjään hirveästi energiaa. Hyvä rata siitä huolimatta, mutta kolmanneksi viimeisellä hypyllä ei riittänyt taistelutahto runtata koiraa oikealle puolelle hyppyä. Jälkikäteen vähän toki harmittaa, ei sitä joka päivä triplaa olisi tehnyt!
Hirveän hyvä kisapäivä! Minulla oli tosi varma olo koko päivän ajan, usko meidän tekemiseen on korkealla edelleen. Toivotaan, että sama fiilis kantaa aina kesään asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti