4. kesäkuuta 2016

Kesätukka

Joka kevät ja kesä sosiaalinen media täyttyy koiran turkin ajelua koskevista ketjuista. Osalla asiaa kovasti vastustavilla tuntuu olevan kovinkin kiihkeä suhtautuminen aiheeseen, eikä vastapuolen argumentteja juuri kuunnella. Joku ehkä arvaakin, mihin tähä postaus on jatkumassa, mutta pohjustetaan nyt hieman.

Riesa on aina ollut tosi herkkä kuumalle. Ihan lenkeilläkin se tuntuu yhtään kuumalla kelillä nopeasti nuutuneelta ja treenaaminen kiihdyttää koiraa jo itsessään niin paljon, että aurinkoa ei tarvittaisi enää koiraa lämmittämään. Omalta kentältä löytyy vesiletku, jolla koiran alaosan ja kaulan on voinut katsella ennen ja jälkeen suorituksen, jolloin treenaaminen onnistuu hyvin. Joka paikassa ei vaan ole tätä mahdollisuutta ja viilentämisestä tulee heti paljon hankalampaa.
Riesan pohjavilla on vain vuosien saatossa koko ajan paksuuntunut, ja siitä on ihan mahdoton saada vettä iholle asti jostain pullosta valuttamalla. Viilennysloimen kanssa on sama homma, vaikutus ei mene perille asti. Pahin pelko on se, että koira saa joskus lämpöhalvauksen, koska en saa sitä yrityksistä huolimatta viilennettyä riittävän hyvin. Toinen vaihtoehto on toki olla tekemättä mitään koko kesänä, mutta jotenkin se ei tunnu hyvältä idealta aktiivisen koiran kanssa.

Torstaina Turun suunnalla lämpötila näytti 31 astetta ja olin koko edellisyön heräillyt Riesan läähätykseen. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen. Marialta löytyi trimmeri ja yhdessä saatiin Riesa helposti klipattua. Turkki jäi alle 2mm pituiseksi ja on kyllä niin törkeän näköinen, että melkein hävettää tuon kanssa liikkua yhtään missään. Mutta se ei haittaa, jos tämän myötä Riesan elämä helpottuu ja sen viilentäminen käy kätevästi.
Turkkia lähti yllättävän paljon, en itsekään ihan ymmärtänyt, että Riesalla oikeasti on niin paljon pohjavillaa. Jäljelle jäänyt sänkikin on niin tiheää, että iho on varmasti turvassa auringon polttamilta.


Aivan järkyttävän ruma, mutta koiran olo tuntuu heti paremmalta. Yöllisiä läähätyksiä ei tarvinnut enää kuunnella ja jaksaminen parantui.

No, turkkijutut sikseen ja aiheeseen. Viime viikolle ostin paikkauskerran Juhalle. Rata oli suht haastava ja me jumitettiin kolmannen esteen pakkovalssissa... Pakkovalssi olisi pitänyt tehdä kauempana esteestä ja lähteä nopeasti liikkelle. Vieressä oli vielä ansahyppy. Riesa fokusoi aina lähdössä tosi vahvasti minuun ja sen onkin haastava vaihtaa ohjaajafokuksesta estefokukseen. Tämä on varmaan sellainen asia, mihin yritän keskittyä isosti ensi kaudella.
Pakkovalssia lukuunottamatta rata meni hyvin. Kontaktit oli hyviä, puomin tyhmäilystä ei ollut tietoakaan. Riesa haki tosi hyvin myös takaakierrot, vaikka niissä on aina välillä ollut ongelmia. Myös vaikea poispäinkäännös meni ongelmitta. Ihan positiiviset treenit siis kuitenkin.

Itsenäisesti kävin vielä treenamassa tätä samaista pakkovalssia... Valmiin palkan kanssa onnistui, muuten suoritukset oli vähän kehnoja. Pakkovalssin lisäksi tehtiin kaksi putkijarrua sekä yksi putkelta suoraan irtoaminen sekä pari vaikeaa keppikulmaa.

Tällekin viikolle ostin Juhalle treenivuoron, siitä ei jäänyt ihan hirveästi käteen. Hallissa ilma ei liikkunut ollenkaan, eikä ulkonakaan mikään viileä ollut. Helle taisi pehmittää pään, sillä Riesa ei yht'äkkiä osannutkaan hakea keppejä ulkokautta. Kepit oli nurkassa, joten ehkäpä se hieman hämäsi. Itsekin aloin olla tosi nuutunut ja muutamia ryhmitysvirheitä sattui matkalle. Kaikki kontaktit kuitenkin hyviä, niistä yritän jotain positiivista repiä.

Torstaina olikin vuorossa kisat Turussa. Kaksi starttia ulkona, teemana meillä kontrollissa pysyvät kontaktit. Etukäteen vähän pelkästin, että lähteekö Riesa uuden turkkinsa kanssa ihan lentoon, mutta eipä se uudesta lookistaan välittänyt.

Itse häiriinnyin ensimmäisellä radalla tosi paljon lähdön vieressä kovaa haukkuvasta koirasta, pelkäsin että Riesa reagoi siihen. Jotenkin en saanut koko radalla pakkaa kasaan ja rytmitys meni ihan penkin alle, tästä kaksi kieltoa. Hyvin näkee, miten yhtään väärin rytmittäessä Riesa ei sitten teekään mitään :D Kontaktit oli kuitenkin kaikki tosi hyviä. Keinu nyt oli vähän hidas, mutta parempi näin päin.



Toiselta radalta oli tehtävä nolla oman kisapääni kannalta. Vaikka välissä oli vain yhdet kisat, joissa ei tehty yhtään nollaa, alkoi pieni epävarmuus hakata takaraivossa.
No, nolla tehtiin sijalla 3. Aa oli tällä radalla rumempi kuin ikinä, en tiedä mistä se keksi noin hidastella?! Käskytin aika kovasti ja ajoissa, en tiedä olisiko se voinut olla vähän epävarma sen takia? Toisen teoriani mukaan Riesa oli radan alussa vaan niin kovilla kierroksilla, ettei olisi muuten kuin hidastelemalla kyennyt pysähtymään :D No, näitä voi tulla, toivotaan ettei tule toiste.
Puomilla Riesa sai selkeästi jonkun hajun (juuri edellä oli mennyt juoksukoira), mutta pysähtyi kuitenkin kiltisti eikä jäänyt hajuun kiinni.



Vähän jäi laimea fiilis kisoista, mutta mukavaa, että kontrolli toimi kontakteilla, eikä omin lupineen poistumista nähty. Ensimmäisellä radalla oli myös vähän hankala keppikulma, vaikka videolta näyttääkin suoralta. Oli tärkeä saada se onnistumaan viime treenien keppihinkkaamisen jälkeen.

Edelleen tuntuu, että olisi ehkä ollut hyvä ottaa joku isompi kisarupeama tähän alle. Olisi rutiinit kunnossa niin koiralla kuin ohjaajallakin. Tässä vaiheessa on enää turha murehtia, mutta ensiavuksi ilmoitin Riesan vielä maanantaille kahteen starttiin. Sieltä toivottavasti hyvät viimeistelyt SM-kisoja varten. Kisojen lisäksi ajattelin ensi viikolla käydä kerran halilla ainakin tekemässä kaikki kontaktit ja vahvistamassa paria eniten ahdistavaa asiaa. Siihen saakin jäädä meidän treenit, SM viikolla ei enää treenailla. Edeltävänä tiistaina Riesa pääsee osteopaatille ja perjantaista lähtien sitten vaan kaikki peliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti