Eilen treenattiin, ja loppuun otettiin vielä videokuvaa todisteeksi mun osaamattomuudesta. On se kumma kun ei kuudessa vuodessa opi ohjaamaan. Kyllähän sitä Demiä ohjaisi, mutta kun pistetään radalle medikokoinen sähikäinen jonka estevarmuus on täysin eri tasolla...
Treenien loppupuolella valjastin tosiaan Sannan kameran taakse, ja videolla Riesa näyttää medikokoiselta laiskiaiselta jos vertaa siihen nopeuteen mikä siitä lähtee irti... (Tämä on tietysti vain osa projektia jossa on tarkoitus luoda vääränläinen mielikuva kanssakilpailijoille. Tai sitten ei.)
Inhottaa tuo sen puomin kontakti. Pysähtyy tosi hienosti kovemmassakin vauhdissa, mutta voisi toki useammin käyttää sitä kovempaakin vauhtia. Hirveän vähän meillä on toistoja kokonaisella puomilla, joten on kai ihan ymmärrettävää että menee varovaisemmin. Eli varmuutta, kakarahan se on.
Toinen pätkä meni ok. Tehtiin neljän suoraa ym. helppoja juttuja.
Koutsaamani ryhmän jälkeen jäi vielä hetki aikaa, joten me otettiin vielä alun neljän suoraa (hypyt kaaressa) niin että olin toisella puolella kuin edellisellä kerralla. No eipä onnistunut, meni aina jostain ohi tai en ehtinyt. "Hieman" masensi kun ei saatu edes noin alkeellista juttua vietyä läpi, vaikka ihan varmasti me osataan se ja paljon enemmänkin!
Onneksi nämä tuli videolle, ja näinkin mikä mättää. Liike. Riesalla ei luonnollisesti ole vielä taitoa suorittaa jokaista estettä mikä nokan eteen tai edes lähelle osuu (kuten Demillä), vaan se suorittaa esteet mitkä sille selvästi näytetään ja sen jälkeen se tulee luo kysymään lisäohjeita tai palkkaa.
Kutsin siis jossain kakkos- ja kolmosesteen välissä - ja jäin tönöttämään paikalleni. Vasta kun Riesa hyppää kakkoshyppyä, lähden liikkelle. Ja sehän ei riitä. Jos olisin lähtenyt liikkeelle samaan aikaan Riesan kanssa ja ehkä jossain kohtaa heittänyt vastakkaista kättä peliin, olisin saanut pätkän tehtyä helposti, ja ehtinyt vielä heittämään koiran sille neljännellekkin hypylle. Riesa osaisi, en vaan luota. Huoh.
Älyttömyydet minun osalta jatkuu. Kun viimein päästiin sille neljännelle esteelle ja koiran olisi sen pitkän välimatkan vuoksi pitänyt irrota aika tavalla, huusin täällä. Siis mitä hittoa? Ei näin.
Loppuun saatiin kuitenkin onnistumisia, ja videoiden analysoimisen jälkeen sitä on itsekkin viisaampi.
Riesa ei ole Demi, eikä sitä niin pidä edes ohjata. Se osaa lukea rataa ja irrotta, joten mun täytyy ruveta luottamaan siihen.Hyvä tästä tulee. Ehkä. (kuinka monessa postauksessa olenkaan hokenut tätä....) Demin kanssa olin alussa vielä huonompi, ja siitäkin tuli ihan hyvä.
Riesaa ei onneksi mun epäonnistumiset paljoa hetkauta. Se saa aina palkan ja tulee voittajana maaliin, olin mä tyrinyt kuinka pahasti tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti