17. maaliskuuta 2011

turhautumista

Etukäteisvaroitus; luvassa erittäin sekavaa treenijorinaa ja angstailua.

Jos ikinä on sellainen fiilis että voisi vaihtaa koiraharrastuksen kultakaloihin, niin nyt.

Lotta Vuorela koulutti meitä maanantaina hallilla, rata oli meille kyllä niin vääränlainen kuin ikinä voi olla. Hienosti samaan rataan ympätty kaikki ne jutut mitä me ei osata.
Loppua muutettiin sen verran että 26 oli numeroimaton hyppy, ja rata loppui siihen.

Alku meni hyvin, eli siis 1-2. Siihen se sitten jäikin. Välistävedot on meidän suurin heikkous, Riesa lähtee takaakiertoon tosi hyvin, mutta hyppääminen sitten yleensä vähän jää.. Luulen että tämä on seurausta siitä että pentuna mentiin ilman rimaa, ja nyt pitää siis kääntää melko voimakkaasti. Sen jälkeen en vaan millään ehtinyt neloselle. En antanut tilaa, rupesi jo ärsyttämään ja hutiloin. Mulla on Lotan mukaan tosi levottomat kädet, mikä on ihan tottakin, ja se tuli varsinkin tässä esille.

Lotta meni nelosen taakse palkkaamaan Riesaa, jolloin saatiin tuo välistäveto onnistumaan sen pari kertaa. Ei olisi kyllä onnistunut ilman valmiina olevaa palkkaa, sen verran tukea tarvitsee siinä takaakierrossa että jään vaan jälkeen. Ohjaus oli niin huonoa että pallo oli ainoa mikä Riesaa veti hypyn yli..

4-6 hyvin kun ei tuossa kohdassa oikein mitään pieleen mentävää ole. Muuria ei lukenu kunnolla plaah. Toinen meidän ongelmakohta - suorien putkien jälkeen pitää näyttää tosi selvästi kaikki muut paitsi tavalliset hypyt ja kontaktit. Lotta neuvoi katsomaan vaan kokoajan koiraan, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tämä ei toimi näissä Riesalle. Riesa katsoo näissä tilanteissa tosi paljon mun katsetta, ja jos mä katson koiraan, se tulee luo. Tästä pitää kyllä päästä eroon, koska jonkinlainen katseyhteys koiraan on välttämätön. 

Palkkasin pallolla muurin yli, ja sen jälkeen Riesa luki senkin kohdan hyvin. Väänsin sen jälkeen valssia, ja Riesa tuli vähän kehnosti mukaan. Pitää kuulema palkkailla sitä vaan paljon noihin ohjauksiin mukaan tulemisesta. Keppejä ei otettu lainkaan, kun ne on niin kesken.

Sitten saatiinkiin vähän pidempi pätkä onnistumaan, 12-16 hyvin. 17 jälkeen valssi ja takaakierroilla 18 & 19, poispäin käännöllä putkeen. Valssi 20 jälkeen ja siitä putkeen, muurilta kääntyi hyvin mutta sitten mulla loppu kunto... Eli kaksi vikaa meni ohi kun lopetin ohjaamisen jotenkin ihan kokonaan, ei haittaa. Olin kyllä niin kuollut tuon jälkeen etten ikinä, hinkattiin noita kohtia niin paljon, ja huhhu sai vaan pinkoa kokoajan sen minkä kintuista pääsi. 

Loppu antoi ehkä vähän uskoa siihen että edes jotain osataan, mutta pääasiassa treeneistä jäi vaan turhautunut olo. Lotta kyllä kannusti ja kehui Riesaa, siitä tulee kuulema vielä kunnon menijä. Ei vaan paljoa auta kun itse on niin kehno. En ymmärrä miten mä en vaan osaa. Kyllä nää kaikki jutut Demin kanssa menee, mutta Riesan kanssa ei ole toivoakaan. Mulle sanottiin, että pitää vaan tehdä tosi paljon noita ohjausjuttuja ilman koiraa jotta oppii hallitsemaan ne kädet jne.. Siinä vaiheessa teki mieli juosta huutaen ulos, kyllä mä nyt oikeasti kuuden vuoden jälkeen nämä jo pikkuhiljaa hallitsen (toivossa on hyvä elää..). Ei se vaan Riesan kanssa missään näy, joten näytän siltä kuin olisin harrastanut kuusi viikkoa vuosien sijaan. 

Alle sitten jotain muistiinpanoja joihin voidaan palata aina kun tuntuu siltä että homma muka sujuu.
  • Kädet, niiden ei tarvitse käydä koko ajan.. Koiralle paljon selvempi kun liike on rauhallinen koko ajan. 
  • Palkka ohjaukseen mukaan tulemisesta, valssit hankalissa paikoissa varsinkin. Pitää varmasti ottaa tähän ihan kaikki muutkin ohjausjutut niin saadaan niitä vahvistettua vaikka toimiikin ihan ok. Palkka aina siihen suuntaan mihin liike jatkuisi.
  • Välistävedot no tarviiko tätä erikseen eritelläkään.. Treenaa treenaa treenaa. Estevarmuutta sen verran vaan lisää että voin itse irrota ja antaa tilaa jolloin ehdinkin paremmin. Palkka avustajalta.
  • Takaakierrot varmoiksi ilman vahvaa kääntämistä. Kääntökäden (vastakkainen) kunnollinen opettaminen.
  • Selkä suoraksi, tää tuli nyt takasin.. Pari vuotta sitten pääsin siitä eroon, ja nyt se tekee tuloaan. Ei vielä ole yhtä paha kuin ennen, ja täytyy pitää huoli että enää ei kyykistellä.
  • Putkijarrustukset, ei tullut tällä radalla esille, mutta suora putki muistutti silti siitä että nekin voisi olla ihan kätevät. 
  • Putken jälkeinen elämä, kenties jonkinnäköistä targettia esteiden taakse tms..? Tätä on hirmu vaikea lähteä työstämään, kun koira toimii tosi erilailla riippuen vähän päivästä jne.
Turhauttaa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin, eikä ylöspäin mennä ilman suunnitelmallista ja raakaa treeniä.

Riesaan olen kuitenkin tyytyväinen, se ei hyytynyt mun lukuisista mokista huolimatta, ja jaksoi loppuun asti hyvällä vireellä vaikkei ikinä olla näin pitkäkestoista treeniä tehty.

2 kommenttia:

  1. Kultakalatkin voi olla tosi vaivalloisia, eikä niillä voi etes harrastaa agilitya.

    VastaaPoista
  2. Voi niitä ainakin opettaa menemään renkaiden läpi! Mutta ehkä postimerkkeily voisi olla vähemmän harmaita hiuksia aiheuttavaa. Tosin sekin on kallista.

    Ei siis auta, kai sitä täytyy pitäytyä koiraharrastuksessa. Onneksi on tuollainen huippu harrastuskoira, ei ainakaan liian helpoksi käy tämä harrastaminen :D

    VastaaPoista