12. kesäkuuta 2011

Juha Oreniuksen koulutus


Huh, mikä helle! Onneksi oltiin ensimmäisessä ryhmässä, niin lämpötila pysyi suht siedettävällä tasolla. Riesalle vain paljon vettä, märkä pyyhe häkkiin ja kastelua tasaisin väliajoin, niin sekin pärjäsi helteessä. Rata tehtiin kahdessa n. 10min pätkässä, joiden välissä oli n. 40min.

Alkuun suunnitelin kaksi niistoa. Hyvä suunnitelma, toteutus ei. Ensimmäisellä kerralla koira oli puomilla ja itse tyrkkäsin kolmosen nurin... Seuraavilla kerroilla parempaa sijoittumista ja liikkumista, niin johan lähti sujumaan. Päästiin kasille asti hyvin, mutta ysille vein hieman huolimattomasti ja seiskallehan Riesa sujahti. 

Koska Riesa tuppasi lenkittämään melkoisesti kutosella, opetettiin sille pikaisesti koottu hyppy. Pallo hypyn taakse ja suhinalla merkki siitä, että käännytään tiukasti. En uskonut Riesan oppivan tuota kovin nopeasti, mutta niin se vain hyppäsi hyvin ilman palloakin. Pitää vain muistaa suhista tarpeeksi ajoissa. Näitä täytyy treenata paljon erilaisissa kohdissa.

Aloitettiin uudestaan kutoselta, kasilta puolivalssilla ysille ja siitä valssilla kepeille. Oli vähän kehno, mutta haki kuitenkin. 13 putkelle en heittänyt kunnolla, ja Riesa hyppäsi putken yli, ehhehe.. Alkoi varmasti väsy iskeä, ja jätettiin siihen koska aika oli mennyt jo yli.

 

Toisella kerralla otettiin ihan alusta. Ensin taisi niisto mennä ihan päin puuta, mutta sitten onnistuttiin. Suhinalla kääntyi hyvin, mutta kasin jälkeen oltiin taas seiskalla. Kokeiltiin seiskalle vastakäännöstä, jonka avulla jäisi enemmän aikaa liikkua takaperin kohti ysiä. Aluksi en meinannut tajuta vastakäännöstä millään, vaikka lopulta se olikin ehkä maailman yksinkertaisin ohjausliike.. Helle pehmensi aivot. Kun viimein tajusin, se sujuikin ihan törkeän hyvin! Taas uusi ohjausliike Riesan kanssa käytettäväksi.

Tällä kertaa heitin 13 putkeenkin onnistuneesti, ja päästiin keinulle asti. Koitin heittää valssin ennen keinua, mutta en ehtinyt. Kokeiltiin tätä pariin otteeseen, enkä millään ehinyt kunnolla. Otettiin siis keinun jälkeen päällejuoksuna, mikä sujuikin hyvin. Tässä vaiheessa loppui aika ja aloin itsekin olla täysin kuollut helteessä juoksemisen jälkeen. Juha kuitenkin halusi nähdä meiltä koko radan uudestaan. Alusta. Ei muuta kuin lähtöön vaan, ja toivomaan että pysyn vielä hengissä.

Ensimmäinen niisto valui taas, plaah. Toinen hyvä. Kutosella kääntyi taas suhinalla hyvin, ja vastakäännös toimi seiskalla. 13 putkenkin haki ilman mitään ongelmaa. Juoksusuoralla meinasi jalat lähteä alta, mutta jotenkin selviydyttiin putkelle 20 asti. Sen jälkeen Riesa haki viereisen putken ties kuinka monta kertaa. Veikkaan että sekin alkoi olla niin veto pois, ettei keskittyminen enää pelannut. Lopulta hain Riesan ihan putken suulta, enkä varmaan ole ollut koskaan iloisempi maaliin pääsystä. Ei olisi irronnut enää yhtään enenpää.

Riesa sai ihan hirveästi kehuja, ja minustakin se oli oikein hieno! Se on kuulema paras Juhan näkemä meditolleri, ja sen vauhdilla voi yltää vaikka maajoukkueeseen. Milloinkohan saadaan ohjaaja samalle tasolle..? Mutta jäi kyllä todella hyvä fiilis treenistä, vaikka aika tappotreenit olivatkin. Estehakuisuus ja radanluku on lisääntynyt Riesalla hurjasti, itsekin alan viimein ymmärtää miten Riesaa pitää ohjata. Ihan mahtava huomata kuinka palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

3 kommenttia:

  1. Olettepa saaneet upeita kommentteja! Ihan mahtava homma! :)

    VastaaPoista
  2. Joo onhan se aina kiva kuulla positiivisia kommentteja omasta koirasta. Tietysti ehkä vähän luo "paineita", kun tietää että käsissä on hyvä koira :D
    Itse en "voi" mitään sen vauhdille, rakenteelle ja moottorille, mutta kaikki muu riippuukin sitten ihan mun taidoista..

    VastaaPoista
  3. WAU! En ihmettele Juhan kommenttia, kyllähän Riesa on ihan pirun ketterä ja siihen vielä se vauhti...!!! Ei kannata sen suurempia paineita ottaa, olla vain ylpeä että omistaa niin hienon koiran kuin Riesa on ja antaa asioiden mennä omalla painollaan! :)

    VastaaPoista