26. kesäkuuta 2011

treenintäyteinen juhannus

Mitäpä muutakaan sitä juhannuksena tekisi, kuin viettäisi aikaa mökillä kera damien, lokkien, vaakkujen ja pupun? Niinpä.

Olen tosi huono kirjoittamaan noutotreeneistä, mutta jos nyt tämän kerran. Perjantaina tehtiin suht pientä ruutua dameilla. Tässä ei ongelmia, ja saatiin likka käyttämään nenäänsäkin paremmin, kun se ei vain törmäillyt dameihin ruudussa. Palautukset ovat edelleen huippuluokkaa, loistavaa. Muutenkin ipana työskentelee damien kanssa tosi kivasti, eikä niiden poimiminen kaukaakaan ole ongelma.

Lauantaiaamuna tehtiin vesinoutoja lokin kanssa. Vesi on Riesan kanssa vähän vaikea elementti, koska se nostaa kierrokset kattoon ja kuulon minimiin. Itse noudoissa ei kuitenkaan mitään ongelmaa, mutta ensimmäinen palautus oli ihan luokaton. Kyllä tuollaisillakin taippareissa pärjää, mutta kun meillä tuodaan kaikki käteen asti. Loput oli parempia, jatkossa tähän täytyy ottaa joku ihan superpalkka jotta linnut todellakin tulevat suoraan minulle asti.

Päivällä vaakkuiltiin. Vaakku nousee jo varsin mallikkaasti, varsinkin kun Riesa huomaa että vaakun nostaminen on superhyvä juttu ja minulta saa paljon ruokaa. Vaakku nousi jo vähän kauempanakin kivasti mukaan, mutta sitten ahnedin ja tein vähän liikaa.. Miten olisi se treenien suunnittelu? Jatkossa pitää vahvistaa vieläkin enemmän sitä, että vaakun todellakin voi poimia mukaan myös kaukana minusta. Tajusin myös, että joka kerta kun Riesa nostaa vaakun maasta, pistän pileet pystyyn. Kun Riesa on kaukana, en tietenkään näe, ja kehujen puuttuminen saattaa saada sen epävarmaksi. Tähän täytyy kiinnittää huomiota. Riesan itsevarmuus vaakuilla on kuitenkin parantunut hurjasti, minkä vuoksi jopa elättelen toiveita syksyn taippareista.

Illalla käytiin vielä tekemässä Riesan ensimmäinen kanijälki. Tässäkään ei suurempia ongelmia, pienen ihmettelyn jälkeen pupu tuli takaisin, mutta ei ihan käteen asti, murr. Tulevaisuudessa tähänkin superpalkka.

Sunnuntaina käytiin ajamassa vielä yksi verijälki, mitäs sitä vapaapäiviä pitämään..
Alussa oli pieniä lähtövaikeuksia, mutta sen jälkeen Riesa kulki varsin mallikkaasti. Nenää se osaa käyttää, mutta vähän hakusessa se, miksi tätä ylipäätään tehdään. Jäljen päässä oleva sorkkakaan ei kiinnostanut, joten ensi kerralla kunnon palkka jäljen päähän.. Itse en ole lajista niin innoissani, mutta ainakin sillä saa pikkukoiran väsytettyä varsin tehokkaasti.

1 kommentti:

  1. Ilman muuta taippareihin vaan, jos homma pelittää. :) Pikku hiljaa kehuja vähemmäksi ja kehut oikeasta luovutuksesta, niin alkaa tulla tirpat kauempaakin vauhdilla (kun ne kehut saa vasta lähellä..) Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista