are we still having fun?

Toimii, toimii, toimii! Aa nimittäin. Niinkin hyvin, että ilmoittauduin migreenihuuruissa kisoihin! Heitän nyt romukoppaan meidän teemakisa-ajattelun, ja lähden hakemaan sitä viimeistä nollaa. Alkaa pikkuhiljaa tympiä tämä ns. turhissa luokissa jauhaminen.

Viime viikolla (?) tsekattiin Lotan kanssa vähän miten lähdetään aan kanssa etenemään, ja saatiinkiin ihan pätevää suunnitelmaa kasaan. Suunnitelma piti sisällään kontaktileikkiä, remmillä muistuttamista ja ihan laatikon vahvistamista kotona. Ajatuksena vaan saada aivot mukaan, mikään muuhan tässä ei ole ollut ongelmana. Remmiä piti ihan tosissaan miettiä - Riesa on kovin herkkis tuollaisille, enkä halua kontakteja enenpää rikki. Lopulta remmi oli kuitenkin hyvä apuväline, vaikka alussa Riesa sitä vähän vierastikin. Yhtään pienemmässä vireessä en kyllä uskaltaisi käyttää.

Viikon aikana vahvistelin kotona laatikkoreeniä, ja maanantaina saatiin paljon onnistuneita suorituksia! Tiistaina aa toimi hyvin myös radan osana, joten ehkä pikkupikku pääkopassa on jonkinlaista aivotoimintaa tapahtunut.

Tiistaina tehtiin ylläolevaa rataa, ja oli pitkästä aikaa ihan huippukivat treenit! Ennen radalle menoa pelailtiin ryhmäläisten kesken, tarkoituksena saada virettä ylös ja keskittyminen päälle. Toimii!

Ihan hirveitä ongelmia ei missään kohdassa ollut. Kovassa vauhdissa pitää vaan muistaa ohjata jämäkästi, muuten pikkukettua saa taas kalastella selän takaa. Varsinkin 3. ja 5. esteillä ensimmäisellä kerralla lenkitti, mutta nämä hoitui ihan asenteen muutoksella..

Suurin ongelma oli 10-12, mikä - yllättäen - sujui heti "anna mä kokeilen vielä kerran" - jälkeen...
Kymppihypylle oli hankala kulma, varsinkin kun koira tuli vauhdilla putkesta. Tiedän, että Riesa osaa hakea takaakierrot vaikka en ihan vieressä olisikaan, mutta kummasti aina unohtuu. Heti kun vähän luotin koiraan ja otin etäisyyttä, onnistui ihan vaivattomasti.

Asennelaji. Kun vaan lähtisi joka kerta onnistumaan, olisi jo pitkällä.