YES WE CAN

Aaltoja meille, kaiken vuodatetun veren, hien ja kyynelien jälkeen ollaan viimein kuninkuusluokassa! Ja tästä se matka vasta alkaa, joten edellämainittujen vuodattaminen ei valitettavasti loppunut.

Pitkästä aikaa kisakentällä oltiin samalla radalla ja vielä samaan aikaan. Huippufiilis!
Ensimmäinen rata oli profiililtaan todella kiva, kaksi meille vaikeampaa kohtaa ja molempiin kosahdettiin... Ei varmaan tarvitse miettiä mitä jatkossa reenataan, kun toistellaan samoja virheitä radalta toiselle.. Fiilis oli kuitenkin hyvä, eikä hylly sekoittanut pakkaa. Aalla halusin ottaa varman päälle, ja pysähtyihän se, kun ei läpikään voi mennä... Veikkaan, että vähempikin olisi riittänyt.



Toisen radan rataantutustuminen alkoi melkein heti edellisen radan jälkeen. Ei yhtään kiva, kun ei ehtinyt kunnon jäähkää tekemään. Lisäksi rata oli aivan kamala, ja lähdinkin radalle suuren vitutuksen vallassa. Tuntui, että jokainen este oli vaikeassa kulmassa, eikä itselle jäänyt kunnolla tilaa ohjata.

Alku olikin meiltä erittäin tönkkö, mutta keppien jälkeen alkoi rullata paremmin. Putkijarru toimi erittäin hyvin, ja jotenkin onnistuin heittelemään Riesaa oikeille esteille. Viimeinen nollavoitto kakkosista, ja kolmosluokkaan!



Rataprofiili oli niin ärsyttävä, etten edes tiedä, olenko tyytyväinen rataan! :D Riesa kulki hyvin, ja tulkitsi loistavasti mun epätoivoisia viittomia. Vauhtiin en ole ollenkaan tyytyväinen, oltaisiin päästy huomattavasti lujempaa. Mutta siinäkin pitää vain katsoa peiliin, koiran on paha juosta mihinkään ilman ohjeita... Muuten tuntui kyllä oikein kivalta, aletaan viimein löytää sitä alkutalven meininkiä uudestaan!