Tollerileiriä vieteltiin viikonlopun yli Himoksella taippareihin treenaten. Riesa oli älyttömän hieno pieni, ja työskenteli treenimäärään nähden yllättävän hyvin. Ylivoimaisesti positiivisin juttu oli sen kyky työskennellä myös veden vieressä. Viime kesänä ei olisi tullut yhtään mitään, mutta näköjään vesipetokin joskus kyllästyy.
Vaakut nousi Riesaksi hyvin, treenaamattomuus kuitenkin näkyi aika selkeästi. Josko se treenaamalla paranisi. Lokki lähti vedestä hyvin mukaan, mutta jäi rannalle koska yäk painaa. Riittää mulle, toivottavasti taipparituomarillekin.
Pupun Riesa olisi hyvin mielellään vetäissyt kitusiinsa, pitäisiköhän sitäkin joskus treenata? Ihan pulassa me ei toivottavasti kaninkaan kanssa olla, se kuitenkin löytyi hyvin ja oli varsin kiinnostava.
Viime viikonloppuna lähdettiin perjantaina jo suht aikaseen aamulla samaan suuntaan. SM kisapaikka oli Tikkakostella ja majapaikka Jyväskylässä. Kesähotelli oli jo itsessään omanlaisensa elämys, huoneen ovella vastaan ryömi muutama toukka ja kalustuskin oli pidetty varsin minimaalisena. Neljän hengen huoneesta löytyi neljä sänkyä, kaksi pöytää ja kaksi tuolia. Vietä siinä nyt sitten aikaa.
Perjantaina oli kaksi rataa kolmosille, ja me aloitettiin meidän kuninkuusluokka-ura sieltä. Radoista ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Ensimmäisellä radalla Riesa oli jo heti alusta vähän omituinen, mutta lähti kuitenkin ihan hyvin mukaan. Suunnilleen puolessa välissä Riesa tiputti riman, ja siinä tuli muutenkin pientä hässäkkää. Sen jälkeen Riesa lopetti ihan tyystin tekemisen. Se vaan painui haistelemaan aata, ja oli aivan pilvissä. Olin jo tästä hyvin ihmeissäni, koska Riesa tekee kuitenkin aina täysillä töitä. Pistin kuitenkin kuumuuden ja pitkän matkan piikkiin.
Radan jälkeen Riesa pääsi lepäämään ja teltassa lämpötila oli jo hyvin siedettävä, vaikka muuten ulkona olikin tosi kuuma.
Hyppärille sain ajatukset nollattua ja oikein kunnon raivon päälle. Kontaktit oli kuitenkin kasattu lähdön viereen, ja Riesahan painui sinne... Hain sen takaisin ja totesin että nyt hei prkele töitä. Itse rata menikin oikeastaan tosi kivasti, Riesa tykitti tyypilliseen tapaansa ja pakkakin pysyi hyvin kasassa.
Aika paljon ihmetytti jo tuolloin, mutta ei sitten tullut mieleen, että se koira voikin olla oikeasti kipeä.
Lauantaina lähdettiin joukkueen ankkureina radalle. Joukkueella oli jo kaksi hyllyä, joten mitään hävittävää ei ollut. Rata oli itse asiassa tosi kiva, ja lähdin hyvillä fiiliksillä tutustumaan.
Itse suoritus oli sitten niin kamala, että mua ei ole ikinä koirajutuissa hävettänyt niin paljoa. Riesa lähti jo heti lähdössä kävelemään perään, ja nimenomaan kävelemään. Ei varastanut radalle, vaan tuli hypyn ohi. Sain heitettyä ensimmäiselle hypylle, ja sen jälkeen Riesa oli aivan kujalla. Juoksenteli radalla (kävi taas tsekkaamassa kontaktien alastulot) ja oli totaalisen pihalla. Sain sen nopeasti kyllä hanskaan, mutta tuomari kannusti jatkamaan ja yleisökin taputti mukana. Heitin Riesan kepeille ja sen jälkeen koko koira oli vielä enemmän ulkona. Meni hetki ennen kuin sain sen edes haltuun, ja sitten aivan törkeän nopeasti veks.
Tässä vaiheessa alkoi jo aikalailla huolettamaan, mutta järkeiltiin se kuitenkin vaiheessa olevan valeraskauden ja väsymyksen piikkiin.
Pois lähtiessä rupesin katselemaan, että mitähän helvettiä, koiralla loppui juoksu melkein kolme viikkoa sitten ja se vuotaa taas. Siinä vaiheessa pyöri mielessä ties mitkä kohtutulehdukset, ja meinasi ihan itku päästä, kun se on ollut ilmeisesti niin kipeä perjantain radoista ettei pystynyt lauantaina rataa tekemään ollenkaan.. Kiikutin sen pikaisesti kisapaikan eläinlääkärille, joka mittasi kuumeen ja tutki muutenkin. Kuumetta tai aristusta ei ollut, joten ohjeeksi vaan viedä maanantaina Hyvinkäällä tarkempiin tutkimuksiin.
Tänään sitten vietettiinkin puoli päivää asemalla. Verikokeessa arvot oli normaalin rajoissa, ja muutenkin tutkimuksissa kaikki kunnossa. Pyysin varmuuden vuoksi vielä ultran, eikä sielläkään näkynyt mitään epätavallista. Sen jälkeen jahtasin koiralta muutaman tunnin virtsanäytettä ja juotin Riesalle varmaan muutaman litran vettä.. Ostin nutrisalia, ja tuohan on aivan hulluna siihen eli hyvin meni alas. Ties mitä yliannostuksia se tuosta vielä sai, mutta ainakin sain siltä juuri ja juuri riittävän näytteen.
Virtsatietulehdushan sieltä paljastui, ja nyt saa pieni sitten napsia antibiotteja.
On huojentava tietää syy Riesan oudolle käytökselle, mutta harmittaa että olen kipeää koiraa roudannut pitkin Suomea.. Se oli kuitenkin muuten aivan samanlainen piripää mitä aina, joten mistä tuon kipuilut sitten huomaa.
Nyt on koira kuitenkin doupattu, ja se saa rauhassa parantua. Tauon jälkeen voidaankin aloittaa nollien keräily ensi vuodelle. Vaikka tämä aika lailla varjostikin tunnelmaa, oli reissu muuten aivan huippu ja sytytti kyllä kunnon kipinän ensi vuodelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti