Lääkärikäyntejä ja aksaa

Pari viikkoa sitten Riesan kanssa meni Lotan treenit todella huonosti. Koira ei tullut mihinkään ohjauksiin ja huiteli vaan menemään. Treenien jälkeen se liikkui epäpuhtaasti, joten jätettiin viime viikon treenit välistä. Onneksi olin varannut fyssarin torstaille, niin päästiin heti tsekkaamaan mikä on vialla.

Koko takaosa oli ihan kierossa, ilmankos ei oikein aksa maistunut... Muutama viikko takaperin se törmäsi renkaaseen, ja meni todennäköisesti siitä solmuun. Se saatiin kuitenkin hyvin auki ja Riesa jopa rauhoittui todella hyvin käsittelyyn. Etukäteen hieman pelkäsin, että mitähän koko touhusta oikein tulee.

 

Eilen oli Deekun vuoro käydä lääkärissä. Se on viime aikoina laihtunut, vaikka syö ja liikkuu kuitenkin paljon. Halusin siis käydä tsekkaamassa, onko kaikki kunnossa. Samalla kuunneltiin sydän, koska sieltä pari vuotta sitten se sivuääni löytyi. 

Päälisin puolin kaikki oli kunnossa. Hampaat, silmät ja korvat ok, ei aristanut raajojen taivutuksia jne. Sydänkin oli ok kunnossa, asteikolla 1-6 sivuääni oli kakkosen luokkaa. Ei vaadi toimenpiteitä, kun se ei sitä oireile. 

Lopuksi otettiin vielä verikoe, joka lähetetään Saksaan (?) ja siitä pitäisi selvitä jos jotain vikaa esim. maksassa tai munuaisissa löytyy. Verikokeen otto oli varsinainen projekti, kun Deekusta ei meinannut irrota verta ollenkaan. Jouduttiin kertaalleen vaihtamaan jalkaa, mutta heti kun tajusin antaa sille ruokaa, alkoi verikin virrata. Perjantaina saadaan tietää tulokset, toivottavasti ei mitään löydy.

Eilen myös aksattiin Riesan kanssa Lotan treeneissä, ja hienosti aksattiinkin! En muista, koska olisi näin hyvillä fiiliksillä lähdetty kotiin.

Alkua saatiin hinkata pariinkin otteeseen, ne kädet, ne kädet... Pienen keskittymisen jälkeen lähti homma sujumaan, suurin ongelma meille oli putkijarru esteelle 21 ja siitä jatkaminen. Palkkauksen jälkeen jarru toimi hyvin, jopa niinkin hyvin, etten enää ehtinyt ohjaamaan..!

Pienen hinkkauksen jälkeen saatiin loppukin toimimaan, mutta ensi viikon itsenäisissä treeneissä täytyy muistuttaa putkijarrua! Tässä on hirveän vaikea löytää tasapaino, kun ilman jarrua koiran pitäisi painella täysiä eteen. Mutta jos vahvistan liikaa jarrua, hajoaa putkelta irtoaminen. Ja jos vahvistan liikaa irtoamista, hajoaa jarru. No, ei auta. Tasapainoa etsimässä...

Erityisen tyytyväinen olin putki-puomi erotteluun, toimivat joka kerta! Mulla vaan meinasi mennä sanat sekaisin, mutta "onneksi" tuo ei ihan hirveästi ääntä kuuntele. Kaikkiin ohjauksiin se tuli tosi hyvin, kääntyi hyvin ja oli muutenkin varsin loistavasti kuulolla.

Puhuttiin taas sitä, kuinka Riesa ei anna yhtään mitään ilmaiseksi. Jos mä yhtään löysäilen, löysäilee koira vielä pahemmin. Mutta heti kun minä teen, tekee koirakin. Ja hyvin tekeekin.
Fyssari selvästi auttoi muutenkin, tuntui paljon nopeammalta. Onneksi meillä on seuraava aika marraskuun alkuun, ei toivottavasti tässä ajassa ehdi mennä solmuun. Mutta minkäs sille mahtaa, kun pieni törmäilee viikottain oviin tai seiniin...