Tripla

Triplahyllyllä jatkettiin lauantaina Purinalla. Me mitään tuplanollia oteta, kun on erilaisia triplojakin tarjolla.

Ensimmäisellä radalla oli aivan killeri keppi-putki ansa, ei hirveästi nollilla juhlittu missään luokassa. Mä olin ennen rataa vielä melko positiivisilla fiiliksillä, mutta putkeenhan se meni. Tuskin Riesa edes huomasi keppejä, ihmekös tuo. Rintama oli luonnollisesti kepeille, eli myös putkelle. Pakkovalssia mietin ja monet maksiohjaajatkin ehtivät siihen, mutta Riesa oli niin liukkaalla tuulella, että todennäköisesti olisin kompuroinut pakkovalssiin siihen malliin, että Riesa olisi jo lähellä olevalla hypyllä... :D

 

Tällä radalla oli kuitenkin jo yritystä. Lähdettiin hakemaan onnistumisia, ei suoraan nollaa. Tuloksia saadaan ilmeisesti tovi odotella, mutta ohjaajan pääkopalle hyvää treeniä.
Tämän radan lopussa Riesa tiputti hassusti riman ja pelästyi kun se lähti hiekkaa pitkin pyörimään. Meni herkkiksen loppusuora aivan sekaisin, huoh.

Toinen hyppäri oli oikeastaan todella kiva! Sai juosta ja pyöriä pienessä tilassa, sehän me osataan. Tällä radalla taisin itse tehdä Riesat, ei pysynyt ajatus enää vauhdin huumassa mukana.

Ykkösputki on ihan hassusti tuossa aseteltu, mutta se osoitti suunnilleen 2 & 6 esteille. Mun tosiaan piti kääntää kroppa ihan kunnolla koiraan ja ottaa se mukaan, koska Riesa hakee putkia niin hyvin. Tossua toisen eteen pistellessäni tajusin unohtaneeni jotain ja käänsin kroppaa juuri niin, että pikkukettu joutui arvauspuuhiin. Näin, kuinka se matkalla vaihtoi valintaa muutamaan otteeseen mutten ehtinyt itse tekemään mitään. Oli melkoisen ärsyyntyneen oloinen olemus pienellä putkeen sujahtaessaan.

Jatkettiin putkesta kepeille ja loppurata meni oikein kivasti. Yhden riman sössin alas idioottimaisella rytmityksellä juoksusuoran päässä, se ajatus mukaan...
Vähän jännitin 6-7 välissä leijeröintiä, putken jälkeen piti ehtiä vielä persjättöönkin. Eihän siinä ollut mitään ongelmia, vaikkei koskaan noita olla treenatukaan. Hieno pieni.

Tältä radalta jäi tosi hyvä fiilis. Pientä tarkkuutta vaan, niin eiköhän muutkin palaset loksahtele paikalleen.

Kolmannella aksaradalla Riesalla oli ihan hiton hauskaa, mä en ole vielä päättänyt mitä mieltä olen... Riesa juoksi pari ylimääräistä putkea ja oli muutenkin nätisti sanottuna vallaton. Kontaktit se kyllä teki kivasti, plussaa siitä. Lopussa Riesa lähti aivan totaalisesti lapasesta ja paineli etuajassa maaliin palkintopöydän luo... No, en minä kolmea viimeistä estettä olisi halunnutkaan suorittaa.

Vähän alkoi näköjään pitkä kisapäivä ja varmaan viime viikonlopun kisatkin painamaan pienellä jaloissa... :D Ainakin sillä oli hauskaa, ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Muutaman viikon päähän voisi repäistä vielä pari starttia, alan vasta saada omaa päätä kuntoon. Jouluussa otus pääsee todennäköisesti veitsen alle, jolloin tulee pitkä tauko. Mun alkuperäisen suunnitelman mukaan Riesalla on siinä vaiheessa vähintään puolet arvokisanollista kasassa ja todennäköisesti pari sertiäkin, mutta tämän hetkisen tilanteen valossa olisi parikin nollaa ihan positiivinen juttu. Vähän alkaa liikaa kuumottaa, jos kaikki nollat jää ensi vuodelle.