Koko kisapäivä oli täysi floppi. Ensin Turkuun iski kamala lumimyräkkä, minkä vuoksi matka hallille kesti tavallista kauemmin. Olin kuitenkin vajaa tunti ennen ratisaikaa kisapaikalla. Ilmottautumisen jälkeen huomaan, että edellisen luokan koiria on kymmenen jäljellä... Tuli pienenpieni hoppu kun aikatauluista oltiin melkein puoli tuntia etuajassa. Starttasimme hienosti kolmantena, minkä vuoksi alkoi olla pientä paniikinpoikasta ilmassa... Riesa tuntui hyvin energiseltä mutta keskittyi hyvin virittelyyn, joten olin ihan positiivisin mielin. Ratakin oli meille ihan kiva.
Starttiin mentäessä positiivinen mieli alkoi pikkuhiljaa kadota... Riesa ei oikein malttanut keskittyä muhun, ja remmiä pois ottaessa meinasi koko piski painua radalle... Karjasin aika kovaa, mikä pysäytti ketun tehokkaasti :D Radalle kävellessäni Riesa oli noussut ja haisteli ihmeissään ajanottolaitteen painona ollutta putken painoa. Siinä vaiheessa mietin, että tää ei oikeasti ole mahdollista. Palautin lähtöön ja siitä hyl. Uusi yritys, koira vielä paikallaan... Kutsuin, ohjasin kakkonhyppyä ja koira juoki ohjauksen läpi suoraan hallin toisella seinustalla olevalle aalle. Itse kävelin pois. Riesa pomppi ympärillä miettien, miksi mentiin vain kolme estettä... Kyllä oli hyödyllisesti käytetyt 15e, suosittelen.
Radan jälkeen olin vielä optimistinen - koiralta energiat pois ja seuraavalla paremmin. Juoksutettiin Marian kanssa Riesaa ja käveltiin muutenkin. Sen jälkeen Riesa sai hengailla pitkään hallissa, mikä yleensä vie siltä suurimmat mehut pois, koska se on henkisesti niin raskasta. Nytpä ei vienyt. Rata alkoi takaakierrolla, minkä pikkukettu melkein teki, mutta ansaputki vei voiton. Jatkettiin, päästiin kolme estettä ja toinen ansaputki veti pikkukettua puoleensa... Sen jälkeen Riesa kävi ihan huvin ja urheilun vuoksi vielä yhdessä putkessa. Jatkettiin rataa kuitenkin, kun siitä pääsi helposti jatkamaan. Loppurata meni muistaakseni siedettävästi. Riesa lenkitti paljon, mutta teki kuitenkin mitä käskettiin.
Tässä vaiheessa olisi pitänyt lähteä kotiin. Ei muutenkaan ollut kovin mukava kisapäivä, lunta pyrytti vaakatasossa ja kenkiä ja takkia sai olla koko ajan vaihtamassa. Jäätiin silti, koska yleensä se viimeinen rata on meillä mennyt ihan hyvin. Päästiin rata puoleen väliin kauhealla väännöllä, mutta jätin kesken kun koira oli sitä mieltä ettei ohjauksiin voi tulla ilman että täytyy suunnilleen korvista raahata.
Riesa ei taaskaan ollut yhtään oma itsensä kentällä. En ole kamalasti jaksanut miettiä, miksi meni miten meni, mutta ehkä kaksi peräkkäistä kisaviikonloppua oli tauon jälkeen liikaa. Kuitenkin henkisesti aika raskasta hengailla monta tuntia kisapaikalla ja keskittyä aina vaan uudelleen. Lisäksi se oli maanantaina mukana hallilla ja tiistaina treenasi... Keskiviikkona ja torstaina käytiin lenkkeilemässä ja juoksemassa umpihangessa, mikä on meille ihan normaalia eikä pitäisi erityisesti väsyttää. Olisi varmaan kuitenkin pitänyt pitää jossain välissä lepopäivä ihan kevyellä liikunnalla ja ilman mitään henkistä rasitusta.
Huoh. Ei ole pikkuketun kisaamista tehty liian helpoksi. Siinä pitää olla energiatasot ja tähdet just eikä melkein oikeassa asennossa. Vaan eipä tässä auta kun jatkaa treenaamista. Riesasta löytyy aivan valtavasti poteantiaalia sekä taitoa, ja aion raahata ne ominaisuudet vaikka väkisin myös kisakentille useammin kuin joka viidennessä kisassa...
Tää ei varmasti ollut ykkös-kakkosissa näin kamalan vaikiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti