Tokokoira luonnetestissä

Viime viikkoina koirien arki on ollut hyvin tylsää. Riesa ei ole päässyt edes aksaamaan, kun muutamia viikkoja takaperin lähdin Lotan treeneihin, vaikka olikin vähän huono olo. Treenit meni kyllä ihan tajuttoman hyvin, mutta kotona vähän huono olo oli vaihtunut melkein neljänkymmenen asteen kuumeeseen... Sen jälkeen olinkin vähän useamman viikon kipeänä, enkä enää erehtynyt hallille...

Suurin syy koirien tylsyyteen ei kuitenkaan ole mun sairastelut, vaan ihanat pääsykoekirjat, joiden äärellä vierähtää päivässä tovi jos toinenkin. Tällä hetkellä ollaan Turussa, alkupäivä menee kirjojen parissa ja ilta valmennuskurssilla. Jossain siinä välissä koirille on aikataulutettu lenkki- ja treeniaikaa. Demi nyt ei treenaa, mutta Riesan (ja omistajan...) mielenterveyden vuoksi ollaan tokoiltu tosi paljon. Toko on oikeastaan ihan hauskaa, kai tätä voisi harrastaa useamminkin... Meidän kompastuskivi, eli luoksarin stoppi on tällä hetkellä todella hyvällä mallilla, muissa ei sen suurempia ongelmia ole ollutkaan. Paikkis kun saadaan varmaksi, ollaan koevalmiita. Pääsykokeen jälkeen siis.

Tänään on kuitenkin taukopäivä lukemisesta. Aamulla pakkasin Riesan autoon, hain Marian & Zenan kyytiin ja käännettiin Avensiksen nokka kohti Karkkilaa ja luonnetestiä.

Tämän päiväinen pisterivi on hyvin paljon Riesan näköinen, joskin yllätyksiäkin tuli.

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu + 2 suuri, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti -1a häiritsevän vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - laukausaltis

Yht. + 111

Muuten pisterivi oli hyvinkin arvattavissa, mutta puolustushalu oli yllättävä. Riesahan tukeutuu muhun yleensä todella vahvasti, enkä todellakaan uskonut sen puolustavan mua millään tavalla. Niin vaan pikkukettu oli hyvinkin tosissaan, eikä poistunut minun ja tuomarin välistä vaikka tuomari tuli hyvin lähelle.

Riesa leikki tuomarin kanssa hyvin, mikä oli periaatteessa yllättävää, koska Riesa on aina vähän vieraskorea. Toisaalta Riesa on kyllä sen verran lelujen perään, että eipä se niin yllättävää ollutkaan.
Kelkan kanssa Riesa piti ihan tajutonta mekkalaa. Sen jälkeen se meni kyllä hyvinkin nopeasti tarkastelemaan kelkkaa, mutta Riesalla jäi vähän levy päälle. Vaikka kelkka oli jo tutuksi todettu, eikä Riesa selkeästi sitä enää pelännytkään, sille piti muuten vain vähän haukahdella myöhemminkin. Niin tyypillistä...

Mörkö + tynnyri ei ollut Riesan mielestä sen ihmeellisempi. Ei jäänyt sen kummemmin muistelemaan, ja kävi omatoimisesti tsekkaamassa tynnyrin jne. Sen sijaan pimeä huone taisi olla Riesan osalta jonkinlainen käännekohta. Huoneessa Riesa löysi minut kahden kuiskauksen jälkeen, mutta sillä oli hyvin kiire pois huoneesta. Osion jälkeen huomasin, että Riesa alkoi hieman kuormittumaan testistä. Ei mitenkään näkyvästi, mutta se ei mm. hakenut kontaktia samalla tavalla kuin normaalisti eikä missään nimessä enää ollut ns. oma itsensä.

Pohdin testin jälkeen, miksi kuormittuminen ilmeni vasta pimeän huoneen jälkeen, vaikka sitä ennen olleet osiot oli kuitenkin ennakkokäsitykseni mukaan Riesalle vaikeampia. Saatan olla todella hakoteillä, mutta tulin vähän siihen tulokseen, että mun poissaolo johti siihen, ettei Riesa pystynyt enää pitämään pakettiaan täysin kasassa. Riesa on kuitenkin vähän sellainen koira, jonka elämä perustuu siihen, että joku muu pitää seinät pystyssä ja taivaan taivaalla. Vaikka sillä onkin kerrostalon kokoinen ego, niin Riesa kuitenkin tukeutuu hyvin paljon muhun. (Tämän vuoksi Riesa on mm. hyvin helppo vapaanapidettävä, se ei yksinkertaisesti lähde vieraiden luokse, jollen minä osoita että nämä vieraat on ok) Ilman mua odotellessaan ja yksinään huoneessa Riesalla taisi ne seinät kaatua päälle ja taivas tippua niskaan. Varsinkin kun takana oli kuormittavia tehtäviä.
Voin toki olla hyvinkin väärässä, mutta joka tapauksessa ero ennen ja jälkeen huoneen oli huomattavissa.

Pimeän huoneen jälkeen koira jätettiin vielä seinään ja tuomari "hyökkäsi" sen luokse. Jotain Riesa kurnutteli hyvin loppuvaiheessa, mutta melko rauhakseen oli. Tämäkin oli hieman yllättävä, sillä Riesa yleensä yllättävissä tilanteissa edes haukkuu. Mutta ehkä tähänkin vaikutti se, että Riesa oli yksin?

Pisteet on muuten mun mielestä tosi normaalit, mikä osoittaa että ne palikat on siellä pääkopassa edes jossain määrin oikeassa järjestyksessä, mutta tempperamentti toki rumentaa listaa aika huomattavasti.
Noh, Riesa on mikä on, eikä häiritsevän vilkas missään nimessä ole millään tavalla väärä arvio. Joku koepaikalla mietti, miten Riesa keskittyy harrastuksissa, enkä millään tavalla koe Riesan vilkkautta ongelmalliseksi harrastuskentillä. Selkeän tehtävän saadessaan Riesa kyllä keskittyy olennaiseen. Muuten elämässä vilkkaus näkyy ihan vaan niin, että Riesa huomioi ympäristöään huomattavasti ns. normaalia koiraa enemmän. Toki se myös reagoi joihinkin yllättäviin tilanteisiin huomattavasti nopeammin kun vaikkapa Demi, koska Riesa ei koe ajatustyötä millään tavalla tarpeelliseksi... Jos kaikki reagointi ei aina tulisi niin selkärangasta, niin ehkäpä Riesakin huomaisi, ettei ihan kaikkeen tarvitsisi reagoida...
Koepaikalla sen tempperamentti tuli tietysti myös eritavalla esiin, koska jatkuvasti tapahtuu kaikenlaista, mutta mitään tehtävää ei kuitenkaan ole. Voi siis rauhassa huomioida ympäristöä...

Loppuun vielä ne laukaukset. Riesalle ammuttiin kolmesti, koska en itsekään tiennyt, oliko reagointi pelkoa vai sitä, että Riesa on varmasti jollakin tavalla yhdistänyt paukut noutotreeneihin. Kaksi ensimmäistä se siis jollain tavalla kesti, mutta kolmas oli sille liikaa. Häntä oli alhaalla, eikä se lähtenyt kunnolla leikkimäänkään.

Tästä saa varmaan kuulla joltain suunnalta, sillä eihän noutaja saa olla paukkuarka. Olen kyllä samaa mieltä, mutta näin vain on. Eipä tuosta kovin uskottavaa metsäkoiraa olisi tullutkaan, hah!
Tavoitteenamme on kuitenkin jossakin välissä mennä sinne taipumuskokeeseen, vaikka onhan tässä nyt aikamoinen ristiriita. Riesa on kuitenkin joskus kestänyt paukkuja hyvinkin, jossain välissä vain on tapahtunut jotain. Silloin kun sitä junnuna totutettiin kivääriin noutotreenien ohessa, ei ongelmaa ollut, eikä sillä ollut mitään ongelmia rakettienkaan kanssa. Joskus viime vuoden lopuilla se kuitenkin yllättäen reagoi paukkuihin, vaikka palautuikin suhteellisen nopeasti. Uutena vuotena se oli sisällä ihan normaali, ulkonä käydessään se ei reagoinut kauempana kuuluviin ääniin, mutta yksi lähellä räjähtänyt raketti sai sen taas reagoimaan.
Meidän piti ennen testiä katsoa miten on paukkujen laita nyt, mutta aika vain loppui kesken. Tässä on vähän se ongelma, että keskellä omakotitaloaluetta on hieman huono kaivaa kivääriä esiin. Hieman epäilen, että naapurin paikalle kutsuma poliisi ei arvostaisi, vaikka kuinka kertoisi treenaavansa koiraa...

Riesa siis yritetään siedättää laukauksiin, sillä haluaisin kovasti ne taipparit käydä läpäisemässä. Voi olla, että Riesa sietää paukkuja parin kuukauden päästä, voi olla, että siinä kestää vuosi ja voi myös käydä niin, ettei se niitä enää missään välissä siedä. Sen vuoksi halusin viedä Riesan testiin nyt paikan irrotessa, enkä odotella sitä hetkeä, kun se taas sietää paukkuja. Sitä hetkeä kun ei välttämättä tule. Mulle itselle ei ole kovin suurta merkitystä luonnetestin tuloksella, ja viimeistään taippareista muutkin näkevät, jos se joskus niihin paukkuihin siedättyy.

Kokonaisuutena kuitenkin varsinkin Riesan näköinen testi. Olin tyytyväinen, että tuomaritkin tulkitsivat Riesaa hyvin samalla tavalla, kuin mitä itsekin sen reagoinnista mietin. Riesakin käyttäytyi hyvin riesamaisesti, joten testituloskin on ns. oikein.