Mut nyt mä tahdon kaiken ja teen kaiken et mä saan sen

Päivitykset raahaa pahasti jäljessä, mutta noin muuten ollaan oltu aivan tajuttoman ahkeria. Aksaa on treenattu sellasia määriä, että oksat pois. Tokoa ei sitten niinkään, mutta ehkä taas pian... Ensi viikosta lähtien onkin sitten ihan kaikki maailman aika treenata aivan mitä tahansa, kun kesätyö asuntomessuilla loppuu ja ensimmäistä kertaa ikinä syksy on täysin hämärän peitossa. Työnhaku ei ole vielä tuottanut tulosta, joten treenataan sitten koiraa.

Agilitytreeneissä olen vasta tänä kesänä oppinut, että lyhyt treeni on yleensä parempi kuin pidempi hinkkaaminen. Tai sitten olen vain laiskistunut sen verran, että viisi minuuttia esteillä on enemmän kuin tarpeeksi...
Tekniikkaa ollaan treenattu paljon. Välistävetoja, niistoja, takaakiertoja, saksalaisia, sylkkäreitä, pakkovalsseja... Lisäksi ollaan tehty ihan tajuton määrä keppihäiriötreeniä sekä poispäinkääntöjä kepeiltä putkeen sekä putkesta hypylle. Pikkukettu on ollut todella pätevä, tekniikkatreenaaminen on tuonut minullekin paljon varmuutta ohjaamiseen.

Tiistaina treenattiin Lotan treeneissäkin taas tauon jälkeen. Mulla oli ollut pitkä päivä töissä ja Riesalla ihan liikaa energiaa, lähtökohdat eivät siis olleet mitenkään kovin kaksiset. Yleensä Riesa toimii pirun huonosti liian energisenä, nyt se teki kuitenkin varsin kivasti töitä!
Heti radan alussa oli keppien takana putkiansa, nämä menevät treenilistalle! Sain paljon uutta ajateltavaa, heti kun koitin hirveästi suoristaa koiran linjaa, koira luki putken. Kun vain keskityin olemaan pois edestä, haki Riesa kepit varsin näppärästi välittämättä putkesta.

Tällä hetkellä agility rullaa todella kivasti eteenpäin, johan tässä ehdittiinkin hyvä tovi suossa tarpoakin! Olen varmaan vuoden verran tehnyt ahkeraa ajatustyötä, pitkät on piuhat kun vasta nyt alkaa hommat selkeytymään... Kaikki kisatavoitteet on kuitenkin heitetty romukoppaan, en selkeästikään pysty tällä hetkellä luomaan itselleni mitään tulostavoitteita. Tuloskeskeisestä ajattelusta en ole vieläkään päässyt täysin eroon, mutta edetään kisa kerrallaan. Olen kuitenkin huomannut, että homma toimii sitä paremmin, mitä vähemmän mietin Riesan potentiaalia ja tulevaisuudessa mahdollisesti saavutettavissa olevia asioita.
Tällä hetkellä tavoitteet ovat teknisen osaamisen puolella, töitä on tehty ja tullaan tekemään syksyn aikana. Nälkä kasvaa syödessä, on mahtavaa huomata, että treenaaminen tuottaa oikeasti tuloksia. Olen tehnyt aika kunnianhimoisia treenisuunnitelmia, katsellaan miten käy toteutuksen...

Rodunomaisuus on yliarvostettua. Riesa on viime aikoina viihtynyt toinen korva pystyssä...