30. syyskuuta 2013

se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu

Vapaa-aikaani nähden treenimäärä on ollut aivan naurettavan vähäinen. Jotenkin päivä ei lähde kunnolla käyntiin, kun ei yksinkertaisesti täydy tehdä mitään. Ensi viikolle on onneksi jo buukattu vähän jotain tekemistä, jos saisi edes jotain aikaiseksi.

Noutojuttuja ollaan treenattu peräti kolmesti. Yhteensä ollaan tehty kaksi helppoa vesinoutoa, jotka menivät tottakai hyvin ja yksi hankala vesinouto, jossa Riesalta meinasi itseluottamus loppua kesken. Tirppa saatiin kuitenkin rannalle ja itseluottamuskin kasvoi sen verran, että rannalle oli pakko nousta umpikaislikon läpi... Tovi siinä kesti, mutta lokki tuli perille asti.
Myös kaksi hakuruutua on väännetty. Ensimmäinen oli pitkään heinikkoon tehty vähän taipparikokoa pienempi ruutu, joka meni aivan superhyvin. Toinen taas oli aivan pohjanoteeraus. Riesa olisi mielellään jättänyt vaakut paikoilleen, toi vasta kun totesin ettei tuollainen peli vetele. Se ruutu jäi siis puolitiehen.

Huoh, Riesa. On kyllä sanottava, että vaakut oli ehkä jo ylittäneet parasta ennen - päiväyksen, mutta ei muilla koirilla ollut niiden kanssa suurempaa ongelmaa. Ehkä tässä nyt taas todettiin, ettei Riesa toimi kuten labradori, vaikka aika usein siltä tuntuukin.

Riesan takia me ei kuitenkaan olla treenattu, vaan se on päässyt treenaamaan koska olen itse treenannut yhden labradorin kanssa viikon päästä oleviin taippareihin. On aika terapeuttista ohjata koiraa, joka tyhjentää täyden hakuruudun neljässä minuutissa - joka kerta. Mä en myöskään tunne Muikun työskentelyä oikeastaan yhtään, eli en voi oikein muuta kuin luottaa sen työskentelyyn ja kyllähän se sitten tekeekin. Iskä saattaa välillä selän takaa huudella, ettei varmasti tuo tai tämä onnistu (kannustava ilmapiiri meillä treeneissä ;), mutta toistaiseksi luulot on osoittautuneet vääriksi. Ehkä tässä on syy, miksi Muikku ei iskän kanssa toimikaan... ;)
Voisi joskus kokeilla Riesan kanssa samaa taktiikkaa, eli edes yrittää luottaa siihen oman koiran tekemiseen...


Tokoa ollaan väännetty ehkä kahdesti. Nyt ollaan panostettu seuruukaavion pidentämiseen ja pitkätkin kaaviot sujuvat jo tosi hyvin. Juoksuosuudessa on vielä treenattavaa, mutta eiköhän sekin pian suju.
Jäävät, kaket ja nouto on ennallaan. En ole viitsinyt ehjiä liikkeittä suuremmin hinkata, ennen kokeita pitäisi vaan jonkun verran päästä treenaamaan näitäkin liikkuroituna.

Luoksari sujuu entiseen malliin. Hitain askelin eteenpäin... Eilen jätin ensimmäistä kertaa takapalkan niin, ettei Riesa nähnyt sitä, enkä todellakaan tiennyt, mitä tapahtuu. Riesa kuitenkin pysähtyi tosi nätisti ja lähti vapautuksesta hyvin hakemaan palkkaa takaa, hieno pieni!

 Sävyt särkee silmiä, en tiedä mitä tälle kuvalle oikein tapahtui... Siinä se nyt kuitenkin on.

Lisäksi olemme viimein aloittaneet tunnarin alkeita. Kapula tulee heinikosta hyvin, mutta haluaisin Riesan käyttävän vielä paremmin nenäänsä. Nyt se säntää etsimään vähän "8DDDD yeee" - mielentilassa, mutta rauhoittuu onneksi lähes heti työskentelemään tehokkaasti. Eiköhän tästä treenillä hyvä saada.

Riesa on kyllä niin mahtava tokokoira(kin), melkein harmittaa että oma innostus laski niin pahasti ekan kokeen jälkeen. Sehän olisi ihan huippu, jos vain oltaisiin nämä pari vuotta treenattu tehokkaasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti