SERT-A

Itsenäisyyspäivänä juostiin Ojangossa yksi ihan superhyvä rata ja kaksi vähän vähemmän hyvää rataa. Medit kisasi viimeisenä, oli outoa mennä kisapaikalle vasta iltapäivällä.

Kisaurakka aloitettiin huonolla vedolla. Heti alussa päätin kutsua koiran kakkoshypyn yli, mitä me ei olla tehty oikeastaan ikinä, Riesa kun hyppää niin huonosti päin. Siitä heti kolmannelle esteelle piti vielä heittää niisto, aika hyvä kuvio pään sekoittamiseksi! Jollain ihmeen kaupalla tästä selvittiin virheittä, vaikka menikin pyörimiseksi. En päässyt missään vaiheessa ollenkaan mukaan ohjaukseen, oli aivan kertakaikkisen kamala rata! En muista siitä paljoakaan, eikä kyse ollut todellakaan mistään flowsta, vaan siitä ettei päässä liikkunut juuri mitään.
Jotain tapahtui ja Riesa päätyi oikeille esteille, vaikka jokaisessa mahdollisessa kohdassa lenkitettiin sekä pyörittiin, ohjauskin kulki koko ajan noin kolme metriä jäljessä. Vauhtikin oli korkeintaan jotain nelosella huruttelua, mutta eipä siinä. Nollalla maaliin, kolmas sija, kaksi sekuntia kärjestä ja serti kouraan. Valiokello siis tikittää...

Hieman oli omituiset fiilikset kisan jälkeen. Ei pidä liikoja lähteä valittamaan nollasta ja sertistä, vaikkei se mitenkään nätiltä näyttänyt, saatika tuntunut. Olin aika varma, että ihanneajan kanssa tekisi tuon räpeltämisen kanssa tiukkaa, mutta hyvin ehdittiin. Tiedän, että ajassa on tosi paljon ylimääräistä kaiken sähläämisen ansiosta, joten ehkä tuo ihan vikkelä otus on, jos sertin vetäisee tuolla suorituksella noinkin isossa (51kpl) kisassa. Hyvät fiilikset siis kuitenkin, taistelunolla!

Toinen rata ei mennyt ns. putkeen. Rataprofiili oli vähintäänkin mielenkiintoinen, radalla oli yhteensä yhdeksän putkea! Tämä olisi ollut meille tosi kiva rata, ja mulla oli hyvät fiilikset tästä. Noh, Riesahan sitten päätti oikein huolella varastaa. Olisi pitänyt pistää jarrut pohjaan heti siinä vaiheessa, mutta kun olin jo puoliksi kutsumassa koiraa ja liikkeessä, niin vähän turha se on viedä koiraa pois enää neljän esteen jälkeen.
Alussa olisi pitänyt suoran putken jälkeen kääntyä viereiselle hypylle, mutta kun en ehtinyt edes putkijarrua tekemään, niin Riesa baanatti heti seuraavaan putkeen. Tälläkin radalla oli hyviä pätkiä, mutta aikalailla pakka oli levällään.

Viimeisellä radalla oli sitten jo toinenkin nolla ihan tarjottimella. Radalla oli meille tosi hankala kohta, jossa piti heittää kolme valssia peräkkäin. Riesa tuppaa tuontyylisissä valsseissa valahtamaan tosi pahasti selän taakse, ja sitä noukkiessa yleensä jää pahasti jälkeen. Ehdin jo tuskastella kyseisen kohdan takia etukäteen, mutta päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja onnistua. Ja onnistuttiin! Tuntui tosi helpolta eikä Riesa valahtanut kertaakaan!
Hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla sitten baanatettiin rataa loppuun, mutta neljänneksi viimeisellä esteellä en enää halunnutkaan nollaa, ja ohjasin niiston aivan käsittämättömän huonosti. Pysähdyin hypyn eteen ja mietin, että mihinkäs tästä. Riesa lähti jotenkin ihan kummasti lukemaan estettä täysin eri suunnasta, veti matkalla pari ympyrääkin. Siitä olisi vielä saanut pelastettua, mutta Riesa ajautui niin sivuun, että tuli hypystä ohi. Femma siitä, loppuun mentiin puhtaasti.

Ei nyt oikein osaa edes harmittaa vaikka ei toista nollaa tullutkaan, jäi aivan mahtava fiilis tuosta valssihässäkän onnistumisesta. Viime aikoina on muutenkin tullut tosi paljon onnistumisia, joiden myötä paremmin uskaltaa luottaa niihin ohjauksiin. Tästä se toivottavasti lähtee, toivon ettei seuraavaa nollaa odotella ihan näin kauaa.