Keskiviikkona treenit veti Kurkisen Kim, joka koutsaa meitä aina yhden kerran kuukaudessa. Riesa oli totuttuun tapaan hieno rotta, itse en tosin käynyt täysillä noissa treeneissä.
Viime viikollahan treeneissä kävi niin, että Riesa veti jostain syystä itsensä ihan lukkoon, eikä meinannut palautua millään. Teki kyllä kun käskettiin, mutta heti kun homma pysähtyi hetkeksi niin lähti läähättäen raavaamaan kontakteille. Loppua kohden se rentoutui vähän, mutta ajatukset oli edelleen vähän karkuteillä. Erityisemmin ei siis niissä treeneissä mitään tehty.
Toisaalta ihan hyvä, että pääsi nyt purkamaan sen kanssa tuota paineistumista, kun SM-kisoissahan se on yleisöstä paineistunut samalla tavalla ja suunnannut kontakteille. Ilmeisesti kontaktit on sillä niin vahvat ja selkeät, että se tuollaisissa tilanteissa kokee jotenkin turvalliseksi niille hakeutumisen.
Lauantaina käytiin ennen kisoja tekemässä pikatreeni, jolloin teki ihan normaalisti. Myös tiistain treeneissä, joista löytyy postaus alempana, teki normaalisti. Keskiviikkona tosiaan oli myös ihan normaali. Outo eläin.
Oli tosi kiva taas treenata uuden kouluttajan kanssa, sillä jokainen kuitenkin kiinnittää treeneissä aina niin eri asioihin huomioita ja tulee uusia näkemyksiä.
Näissä treeneissä Riesa väsähti normaalia nopeammin, lopussa on jo oikeasti tosi hidas Riesaksi. Varmaan tiivis treenitahti tuli tuossa sitten esiin.
Ennen puomia yritettiin tehdä viskileikkausta, mutta Riesaa vähän ahdisti vieressä oleva seinä joten kierrätin toista kautta. Riesa suurimmassa osassa kokosi itsenä ihan tajuttoman hyvin, joten ei varmasti ollut noinkaan yhtään hitaampi. Osa tosin oli huonoja, mutta varsinkin viimeinen toisto on ihan älyttämän hieno. Melkein tekisi mieli itkeä, kun tuo koira on vaan edistynyt niin älyttömän hienosti! Puoli vuotta sitten Riesa ei hypännyt mihinkään, mikä edes etäisesti viittasi niistoon! Jos vahingossa hyppäsi, niin teki sen sitten mahdollisimman huonosti ja hitaasti.
Keinut oli näissä kaikki ok, hitaita mutta ei kuitenkaan ihan silmiä satu enää. Kepeille vienti taas... No, itse ohjasin hutiloiden ja huidoin, mutta tuo on taas niiin tyypillistä Riesaa: "no tässä olis nää kepit ihan tossa nokan edessä, mutta ohjasit huonosti että tota tee keskenäs vaan."
Takaakierroissa olin jälleen ihan tosi huono. Etukäteen kerroin, että Riesa tulee huonosti kohti vähän päivästä riippuen, joskus tekee hyvin ja joskus tosi huonosti. Nooh, mun oma ohjaaminen ei nyt kyllä mitään kehuja ainakaan tämän osalta saanut... :D
Mulla on jäänyt selkärankaan kamala varmistelu noissa kohdin eikä Riesa niihin tule. Sain heti käskyksi lopettaa tuon naurettavan varmistelun ja peruuttelun. Vaikka sitä koiraa vähän auttaisikin, niin varpaat menosuuntaan kuitenkin. Tämä oli vaikeaa! En vaan millään ikinä usko, että se koira saattaisikin hypätä kohti ilman kummempia kikkailuja. Tuo ajattelutapa nyt ei tietenkään auta asiaa, takaakierrot taitaa olla mulle isompi mörkö kuin koiralle.
Riesa kuitenkin sai kehuja jälleen, kukapa siitä ei pitäisi :)
Huomenna aamulla kunnianhimoinen tavoitteeni on yrittää käydä hallilla ennen töitä. Työ haittaa ikävästi harrastuksia, mutta jollain tämäkin touhu on kai rahoitettava. Kamera lähtee mukaan ja katson, että se peruuttelu ja varmistelu loppuu tähän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti