Viime viikolla Lotan treenit jäi kokonaan välistä, kun itse sairastelin, mutta maanantaina käytiin tekemässä vähän seuran normiryhmässä. Riesa teki aivan supermahtavanhienoja serpentiinejä, hienoin pieni! Torstaina käytiin hyvin pikaisesti tekemässä keppikulmia, mutta ei sujunut sitten yhtään. Kepit oli vähän ahtaassa välissä ja pientä ahdisti seinät ja mitähän vielä. Lisäksi palkkasin parit kontaktit.
Sunnuntaina sitten kisattiin. Nukuin pommiin ja matkaan lähdettiin kevyet 40min myöhässä aikataulusta, mutta ehdin kuitenkin hyvin lämpätä koiran sun muuta, eli vahingoilta vältyttiin.
Ensimmäinen rata katkesi puoliväliin. Hylly tuli jo heti alussa, kun ilmeisesti olin heti kakkoshypyllä inasen myöhässä, minkä seurauksena Riesa hyppäsi hieman vinoon ja linjasi itsensä väärälle estelle. Nämä pitäisi ottaa paremmin huomioon rataantutustumisessa, aika usein tuo koira kun ei hyppää ihan niin kuin paras olisi...
Hyllyn jälkeen oli hienot itsenäiset kepit ja lähes mukiinmenevä päällejuoksukin, mutta sitten lopetinkinkin ohjaamisen. Kuvittelin, että Riesa hakee lähes automaattisesti puomin, mutta näinpä ei käynytkään. Siitä Riesa luki aan ja lähdettiin pois. Mulla tyhjeni ihan totaalisesti, olisin kyllä mielelläni jatkanutkin rataa, mutta en vaan nopeasti keksinyt, että mihin tuosta nyt sitten muka pääsisi :D
Toiselta radalta hyvä femma. Lopussa oli mitäkäs muutakaan kuin serpentiini kovasta vauhdista. Meinasi masennus jo etukäteen iskeä, mutta päätin etten kehittäisi siitä itselleni ongelmaa. Enkä kehittänyt! Riesa meni niin sulavasti ja näppärästi, ettei femma haitannut yhtään.
Virhe tuli esteen ohittamisesta. Näin heti, että nyt se paahtaa ohi, olisi pitänyt ohjata edellinen muuri vielä tiukemmin ja aloittaa valssi aikaisemmin. Tämän jälkeen tuli huono niisto, mutta oli niisto kuitenkin! :) Erittäin positiiviset tunnelmät jäi, ei ollut taaskaan nolla kaukana!
Viimeinen hyppäri oli profiililtaan ihan kamala. Kaksi suoraa putkea vierekkäin johon aika monen matka tyssäsi. 56 koirasta vain 12 teki ylipäätään tuloksen ja nolliakin tuli vain 5. Me selvisimme pahimmasta ansapaikasta (videolla kun mennään toista kertaa oranssiin putkeen), mutta vähän myöhemmin olin vastakäännöksen kanssa aavistuksen myöhässä, enkä enää ehtinyt pussin jälkeen ohjaamaan takaakiertoon. Harmitti! Yleensä mua ei jaksa nämä melkein-nolla radat enää niin harmittaa, mutta tällä olisi ollut ihan mieltöntä onnistua.
Kyllä me vielä joskus ne viimeiset arvokisanollat rämmitään kasaan! 8) Ensi viikonloppuna juostaan Janakkalassa kolmen startin verran. Viimeksi tuli tupla, ja Riesalle se oli sopiva kisapaikka, jos vaikka viimekertainen ihme toistuisi.
Sen jälkeen hengähdetään ainakin hetki, ensi viikolla käydään juoksemassa vaan Lotan treenit ja muuten otetaan iisisti. Sen verran paljon ollaan aksattu tänä vuonna, että vähän täytyy levätäkin. Osteopaattiaikakin on taas varattuna, jännä nähdä onko aktiivisempi treenaus laittanut pientä jumiin, vai onko se yhtä hyvässä kunnossa kuin aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti