Jenna Caloanderin koulutus

Blogi ja treenitahti tulee nyt hiljentymään merkittävästi, kun minä vietän päivät pääsykoekirjojen parissa. Tää oli nyt ihan mun painajainen, että meiltä puuttuu vielä tässä vaiheessa pari nollaa. Pääsiäisenä on Turussa on hirmuinen määrä startteja ja jos ei sieltä tärppää, niin saa nähdä miten meidän käy. Noh, jos jää parista nollasta kiinni niin sitten jää. Jos ei saa niitä seitsemää nollaa vuodessa kerättyä niin ei ansaitsekaan kilpailla arvokisoissa, ei se sen monimutkaisempaa ole.

Viime viikonloppuna käytiin juoksemassa Turussa kaksi starttia, eikä niiltä sen kummempia tuloksia. Olin kyllä ilmoittautunut kolmelle radalle, mutta teknisten ongelmien takia ensimmäinen jäi väliin ja oikeastaan keskittyminen kisoihinkaan ei ollut paras mahdollinen. Yksi rata oli aikalailla hyvä ja toinen tosi huono, että keskiarvo siinä ihan ok'n kohdilla.

Samaisena viikonloppuna poikettiin Raumalla morjenstamassa Zenaa ja Mariaa. Mitään treenintynkää me patalaiskat treenaajat emme saaneet pystyyn, mutta noin muuten oli oikein tervetullut rentoutumislenkki kaiken stressin keskellä.

Maanantaina meillä oli Jenna Caloanderin koulutus. Olen jo pitkään lukenut kehuja Jennan koulutuksista, joten ei muuta kuin hihat heilumaan ja Jennaa meille päin järjestämään. Tykkäsin aivan älyttömästi koulutuksesta, pitkästä aikaa agilityssä tuli "miksi en ole tätä itse keksinyt" - fiilikset.
Jennakin piti Riesasta kovasti ja kieltämättä pikkukettu esitti ihan parhaimpiaan. Onneksi myös pahimpiaan, niin saatiin hyviä vinkkejä.

Videolla ei valitettavasti ole läheskään kaikkia pätkiä, sillä kuvaaja meni play nappulan kanssa sekaisin ja mulla on pitkät pätkät videota katsomoparven aidasta taukojen ajalta :D Treenatessa kamera ei ollutkaan päällä. Onneksi aika paljon saatiin videollekin.

Ensin Jenna kiinnitti huomiota siihen, etten ohjaa juurikaan jaloilla. Riesa katsoo tosi paljon mun käsiä ja jos ne on yhtään epäselvät, tulee niitä "en mene minnekään" - hetkiä. Ei siis muuta kuin kädet selän taakse ja ohjaamaan. Oli yllättävän helppoa loppujen lopuksi, Riesa ei niitä käsiä tarvinnut. Itsekin entisenä futaajana osaan kyllä jalkoja käyttää, en tiedä mihin lie ovat ohjauksessa jääneet. Mini-medikoirille kuitenkin aika oleellinen juttu, kun kädet on varsinkin lähellä työskennellessä tosi ylhäällä.
Tämä oli mulle itselle suuri huomio, tuntui että muutamakin lukko ja solmu aukesi pään sisällä. Ehkä mä en olekaan ihan totaalisen paska ohjaaja ja kouluttanut koiraa ihan huonosti, en vaan ole ymmärtänyt sen olevan pikkasen pienenmpi kuin edellinen treenikaveri.

Meidän niistokin sai paljon kehuja, mikä tuntui erityisen mahtavalta, sillä ne on todellakin olleet ongelmalliset. Tuosta ei kuulema oikein paremmaksi voi pistää, hieno Rieska. Onhan sen kropankäyttö ihan ilmiömäistä halutessaan, kyllä mä olen kokoaika tiennyt, että niistokin vielä saadaan aikaiseksi.

"Uusina" ohjauksina käytiin sylkkäriä ja backlappia. Molemmat sellaisia, mitä ollaan kyllä tehty mutta joita en käytä ikinä. Backlappiakaan en ole Riesalle ikinä kunnolla opettanut, joskus olen saanut sen johonkin putkeen irtoamaan, mutta ei se sitä kyllä osaa.

Sylkkäriä radan osana ei olla paljoa käytetty, mutta ohjaus on Riesalle erittäin tuttu puidenkiertojen myötä. Mitään ongelmaa siinä ei ollut myöskään hypyllä ja kuulema ohjauskin on merkkauksineen kaikkineen todella nätti. Aina siihen asti, että tulee kiire seuraavaan paikkaan... En tiedä mikä siinä oli, mutta heti alkoi itsellä rintama aukeamaan ja selkä kumartumaan siihen malliin, että Riesa luki ohjauksen ilmeisesti vastakäännöksenä. Otettiin siihen vielä sitten jarru (suhina) mukaan, jolloin sain itselleni sen sadasosasekunnin enemmän aikaa viedä ohjaus loppuun ja sylkkärikin oli (jos mahdollista) vieläkin tiiviimpi. Eli ehdottomasti jarru mukaan sylkkäriin, on kuulema ihan kisavalmis ohjaus.

Backlap ei sujunut multa ihan yhtä hyvin... :D Lopuksi sain rytmistä kiinni, mutta kun kyseisen ohjaus ei itselleni oikein jotenkin istu, niin en saanut siihen ihan kunnon otetta. Ajattelin kyllä senkin treenata kisakuntoon, ihan vaikka vaan poistuakseni mukavuusalueelta.



Kokonaisuutena oli tosi avartavat ja kivat treenit. Jenna oli niin positiivinen kouluttaja, ettei itsekään kehdannut treenata puolivaloilla. Riesan vauhti ja kääntyminen sai kehuja. Riesa kuulema vaikuttaa siltä, että se on estevarma koira ja tekee ylipäätään tosi kivasti. Ja on vielä hirveän kivasti rakentunutkin, kun on niin hoikka ja pitkäraajainen :p Suoravauhti on vertaansa vailla ja mahdollisuudet on noilla ominaisuuksilla ihan mihin vain.
Itselläni taas on kuulema ohjaustekniikat hyvin hanskassa, mutta tosiaan vauhdin kasvaessa meinaa jäädä vähän puolitiehen. Kädetkin viuhtoi välillä kun tyylimyllyt, mutta aika hassusti ne vaan rauhoittuu ja ohjaa tehokkaasti kun sen aika on :D Itse toivon ja uskon, että ehkä tuo jalkojen enemmän mukaan tuominen rauhoittaisi niitä käsiäkin.