Nolla tuli lauantain ensimmäiseltä radalta, joka rullasi hämmästyttävän hyvin toiseksi viimeiselle esteelle asti. Ajattelin pelata varman päälle ja tehdä niiston saksalaisen/twistin sijasta. Riesa luki niiston kuitenkin niistopersjätöksi ja hakeutui toiselle puolelle. Hukkasin koiran ihan kokonaan kun se palloili selän takana puolelta toiselle, raukka :D Lopulta Riesa päätyi viimeiselle esteelle, eikä tuomari edes antanut kieltoa. Aluksi luulin että virhe saatiin ja lievästi sanottuna ärsytti. Aikaa paloi tuhottomasti ja isossa mediluokassa oltiin vasta sijalla 15. Masensi hieman, mutta nolla mikä nolla.
Kaksi muuta rataa oli ihan ok, mutta jotenkin ei lähtenyt. Oli hirveän vaikeaa saada kisafiilistä esiin, mikä sitten kostautui pikkuvirheinä. Meno tuntui kuitenkin toisinaan jopa helpolta, mikä on aina yhtä hämmentävää. Ensi viikonlopun kisoihin lupaan ottaa kunnon kisafiiliksenkin mukaan!
Treenejä on kisojen lisäksi ehtinyt olla jopa kolmet. Keskiviikkona käytiin tekemässä aika kehnot treenit, ja heti seuraavana aamuna vähän paranneltiin fiiliksiä. Keskiviikkona mulla oli ajatukset ihan muualla, pitäisi vaan osata jättää muut huolet hallin ovelle, mutta nyt vaikutti tekemiseen aika pahasti. Kädet heilui ja ohjaukset jäi kesken, rata unohtui jne...
Takaosassa ollutta kepeilta puomille kohtaa ei saatu kertaakaan sujumaan, Riesa haki joka kerta putkeen. Leikkasin sen suhaamisen myös videolta pois.
Seuraavana aamuna käytiin se treenaamassa kuntoon ihan ajatuksen kanssa, ja saatin jopa onnistumisia. Niiden lisäksi tehtiin viiden esteen "rataa" jossa joka esteelle tuli niisto ;p Molemmin puolin. Oikeastaan taidettiin pääasiassa tehdä niistopersjättöjä, ilmankos Riesa hakikin kisoissa väärälle puolelle... Muistettava siis treenata kaikkia variaatioita. Videota en omatoimitreeneistä jaksanut ottaa.
Sunnuntaina oli vuorossa Niinun yksäri. Samoja juttuja saatiin palautteeksi kuin muiltakin, rauhalliset kädet, liike loppuun jne... Itse olin tosi huono! En tiedä mikä ihmeen paskan asenteen viikko viime viikko oikein oli, mutta ei vaan irronnut. Alkoi turhauttaa ja soppahan on viimeistään siinä vaiheessa valmis. Riesakaan ei ollenkaan parasta osaamistaan esittänyt, joten koko esityksemme aikalailla ontui.
Heti aluksi katsottiin meidän niistoa, kun niistä valittelin. Nyt ne meni ihan ok, mutta kädet saisi olla huomattavasti rauhallisemmat. Selkeä, rauhallinen näyttö riman yli eikä mitään pikaisia huitaisuja josta nopeasti liikkeelle.
Näitä täytyy joskus ihan ajan kanssa pohtia. Mulla on aika pahat traumat niilta ajoilta, kun Riesa ei tullut niistoon vaikka mitä teki. Paras keino on juurikin ollut tuo, että vaan nopeasti alta pois. Selkein keino se ei kuitenkaan ole. Täytyy joku kerta ottaa ihan asiakseen videokuvan kera treenata ja katsella, millä tavalla se reagoi ihan oikeaoppiseen ohjaukseen. Voihan se olla, että nyt jo sekin toimisi.
Itse radalla oikein mikään ei toiminut. Mulla oli parissa kohdassa pää ihan jumissa, enkä saanut itseäni toimimaan niin kuin halusin. Varsinkin videon lopussa oleva pätkä (23-26) ei vaan onnistunut. Eikä onnistunut Riesaltakaan. En tiedä miksi ihmeessä se ei hakenut hyppyä, mutta täytyy nyt omatoimitreeneissä rakentaa sama kuvio. Itse en meinannut muistaa koko pientä pätkää, joo'o... Kertoo ehkä jotain treenin tasosta. Että moi vaan, olen Elena ja 9v tätäkin roskaa takana mutta neljän esteen muistaminen tuottaa vieläkin vähän ongelmia.
Suurin juttu mikä tuli esille, oli se että kielloissa ei aina vaan lähtisi pois tilanteesta. Pitäisi vaan pysähtyä ohjaukseen ja odottaa että koira hakee esteen. Tuttuja juttuja, mutta on vaan taas kaiken muun alle unohtunut. Juuri pari viikkoa sitten käytiin näitä läpi ja silti ei mahdu päähän! Mulla tulee niin selkärangasta sellainen turhautunut pyöriminen.
Lisäksi käsien rauhoittaminen ja ohjauksien loppuun vieminen oli tapetilla. Niinun sanoin meillä tosi helposti voimakkaissa käännöksissä katkeaa yhteys, mikä on totta. Kun Riesa pääsee valahtamaan selän taakse niin sitä on lähes mahdotonta saada seuraavalle hypylle hyvin. Ne ohjauksien loppuun viemiset olisi kova juttu oikean ajoituksen lisäksi. Nämä vaivaa mua eniten meidän aksassa, en ole nähnyt yhdenkään koiran ikinä käyttäyvän noin! En voi olla miettimättä, minkä perustavanlaatuisen virheen olen tehnyt kun tämä ei tule kuntoon millään.
Myös päällejuoksuista ym. kohtitulemisista juteltiin. Niinu ei usko siihen, että koira kävisi ns. tuulella, enkä viitsinyt jankata. Harvoinhan koirat toimii yhtä epäloogisesti kuin Riesa, eikä sitä oikeastaan kukaan usko, ellei ole usein nähnyt. Onneksi ne eivät enää ole samalla tavalla ongelma, niin en vaan jaksanut alkaa niitä sen enenpää avaamaan. Näitäkin voi kuulema treenata vaikka ihan niin, että laittaa koiran juoksulinjan eteen siivekkeitä niin, että koiran on pakko hypätä se hyppy. Riesahan lukee tosi huonosti sellaisia sivuttain olevia hyppyjä (rima ei näy koiralle), joten sellaisten treenaamiseen voisi olla ihan käyttökelpoinen idea. Videollakin näkyy, ettei koiralla ole noista mitään käsitystä :D Treenilistalle siis! Viime talvena näitä jankattiin aika ahkeraan, mutta muutoksia ei saatu aikaiseksi.
Palkkaamisesta puhuttiin sen verran, että voisi vielä enemmän yrittää palkata koiraa mun luota. Tää on meidän kohdalla vähän tasapainoittelua, kun Riesalle repiminen ei ole maailman paras palkka. Pallon perässä juokseminen sen sijaan on ihan parasta. Yritä siinä sitten, kun pitäisi nimenomaan vahvistaa sitä, että mua kohti voi tulla. Monestihan saatan antaa pallon Riesalle mun kädestä ja vasta sen jälkeen heittää tms, mutta paras palkka on kuitenkin se juokseminen pallon perässä heti esteeltä. Hankala otus.
Täytyy kyllä myöntää, että viime aikoina olen laiskistunut palkkaamisen suhteen huomattavasti... Vuosi sitten mulla oli aina taskuissa viisi erilaista lelua ja kiinnitin palkkaan paljon enemmän huomiota. Nykyisin viskon palloa, hyvä minä. Toisaalta tulosten valossa tämä ei ehkä ole niin kovin huono... Lupaan kuitenkin ryhdistäytyä tämänkin suhteen!
Jep jep, näyttää abaut siltä että aloitin agilityn viime viikolla. Vaan mitäpä sitä turhia enää masistelemaan, paljon hyviä vinkkejä saatiin kuitenkin. Tykkäsin paljon Niinun tavasta kouluttaa ja halutaan pian uudestaan! Silloin paljon paremmalla draivilla.
Riesa sai kehuja kontakteista ja sehän onkin ainoa asia minkä olen osannut todella hyvin opettaa. Lisäksi Riesa sai kehuja myös omasta valloittavasta persoonastaan ;p Riesa on kuulema todella hyvä koira josta pitäisi olla aidosti iloinen. Sitähän minä olenkin.
Monesti varsinkin täällä blogin puolella tulee keskityttyä niihin parannusta vaativiin asioihin, että jää tyystin hehkuttamatta Riesan hyvät ominaisuudet. Siihen kun vielä lisätään kohtuullisen raju läpän heitto Riesasta, niin ilmankos moni luulee minun olevan jotenkin tyytymätön pieneen ferrariini.
Vaikka onhan se jollain tavalla totta, että kun vaan jatkuvasti jauhaa siitä, mitä pitää parantaa ja treenata, niin ne hyvät asiat alkaa olla liiankin itsestäänselvyyksiä. Pitäisi siellä aksakentällä turhautuessa muistaa, miten helppo koira tuo on arjessa, ja että se on sentään terve. Lisäksi se on tietenkin myös nopea kuin mikä ja kääntyykin vielä hyvin. Näitä jos jaksaisi useammin muistella, niin ehkä siellä kentälläkään ei niin kovasti ärsyttäisi kun taas yksi päällejuoksu jäi puolitiehen. Treeneissäkin Reben kanssa päädyttiin siihen, että tämä on vaan helkutin koirahyppelyä, ei pitäisi ottaa niin vakavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti