Vuosikatsaus

Mitä tapahtui vuonna 2014? Päälimmäisenä vuodesta 2014 jää mieleen meidän mieletön edistys agilityrintamalla. Vuoden vanhoja agilityvideoita katsellessa iskee kylmä hiki otsalle, turhauttaa näin jälkikäteenkin katsellessa. Parin vuoden takaisia videoita en edes aukaise...

Alkuvuodesta treenattiin todella ahkerasti ja määrätietoisesti treenisuunnitelman kera. Treenaaminen alkoi näkyä myös yleisessä tekemisessä, vaikka suurin muutos entiseen olikin vain treenimäärän kasvaminen. Riesalla selkeästi palaset loksahtelivat paikalleen, ja se alkoi hienosti mm. hyppäämään päin! Myös Jennan koulutuksesta saadut opit aukaisivat monia lukkoja ja veivät eteenpäin, vaikka treenimäärä lähtikin laskuun. Luin kevään pääsykokeisiin, eikä sen jälkeen olla oikein vieläkään saatu treenitahdista kiinni. Heinäkuu pidettiin kokonaan taukoa, ja sen jälkeen molemmat saikkuiltiin vähän väliä ja töitäkin oli paljon, eikä hallille tullut hankittua sen vuoksi kausaria. Nyt olisi taas tarkoitus ottaa muutamaksi kuukaudeksi kuukausikortti, treenattavaa riittää!
Treenien puolesta vuosi olisi siis saanut olla paljon parempikin. Suurin osa vuodesta treenattiin harvemmin kuin kerran viikossa.

Kisakentillä sen sijaan viihdyttiin! Viime vuonna kisattiin todella paljon, ehkä liikaakin, mutta ollaan me edistyttykin! Riesa on nykyään paljon varmempi kisakoira ja ennen kaikkea todella paljon rennompi kaveri kisapaikoilla. Aikaisemmin se saattoi ottaa todella oudoista asioista painetta ja sen mielenliikkeittä oli hankala ennustaa. Koskaan ei tiennyt, onko käsissä irtoava Riesa vai päättääkö se pysyä tyystin kädessä vaiko kenties vetäistä sokan irti ja heittää koko homman ihan juoksenteluksi.
Myös oma kisapää on kehittynyt paljon, vaikka töitä on vielä tehtävänä. Erityisen iloinen olen karsintojen ensimmäisestä radasta, jonne osasin lähteä rennosti turhia jännittelemättä. Saman fiiliksen kun saisi tänäkin vuonna arvokisoissa.
Suuri kisamäärä on siis ehdottomasti ollut hyödyksi. Varsinkin kun siinä ohessa on treenattu tosi epäsäännöllisesti, niin koiraakaan ei ole rasitettu liikaa. Tämä vuosi mennään kuitenkin paljon rauhallisemmalla tahdilla.

Tulosten puolesta vuosi olisi saanut olla aika paljon parempikin... Vuoteen 2013 verrattuna nollaprosentti toki kasvoi räjähdysmäisesti, mutta ihan naurettavan alas se silti jäi. Muutosta parempaan on silti havaittavissa, sillä nyt syksyllä ja talvella lähes joka kisasta on haettu yksi nolla! Edellisen päivityksen jälkeen nollia on tullut vielä yksi lisää, Riihimäeltä haimme nollan kakkossijalla. Nollia on siis peräti 6 kasassa, enää uupuu tupla ja voitto. Viime vuonna tähän aikaan kasassa oli yksi nolla, joten tämän vuoden projekti näyttää huomattavasti paremmalta...

Aksan lisäksi tokoiltiin erittäin epäsäännöllisesti, treenattiin noutojuttuja ja lenkkeiltiin paljon. Muut lajit ovat jääneet aikalailla taka-alalle, mutta ehkä me vielä joskus sitä tokoakin tehdään... Noutojutut saa jäädä vain ajanvietteeksi, koekoiraksi tuosta ei paukkuarkuutensa vuoksi ole :( Olisin mielelläni käynyt suorittamassa ne taipparit, mutta en halua luoda muutenkin stressiherkälle otukselle lisästressiä paukkuihin siedättämisestä.

Mites sitten tälle vuodelle? Luonnollisesti halutaan puuttuvat arvokisanollat kasaan sekä viimeinen serti valioitumista varten.

Treenien osalta iso projekti on sokkarit, joita kohtaan tunnen suurta vihaa, mutta päätin oppia pitämään niistäkin. Erityisesti päällejuoksu/takaakierto-sokkari on aivan järkyttävän huonosti hallussa. Lisäksi peräkkäiset valssit on meidän ikuisuusongelma, niille voisi tehdä jotain.
Alkuvuodesta on myös pieni kontaktiprojekti. Riesalla on vähän lähtenyt kontaktien suoritus lipsumaan. (Fun fact: Riesa ei ole tehnyt elämänsä aikana yhtäkään puomin tai aan alastulokontaktivirhettä.) Se on pari kertaa kysynyt paikkaa puomilla ja suoritus ei muutenkaan ole ollut niin nopea kuin se on ollut. Totta puhuakseni kontakteja ei ole ajatuksella treenattu sitten alkeisopetuksen neljä vuotta sitten, joten jo on aikakin. Jos näillä treeneillä mentäisiin taas seuraavat neljä vuotta. :D
Keinu on toinen ikuisuusprojekti, se on ollut hieman liian hilkulla taas vaihteeksi.

Noin muuten toivottavasti ollaan molemmat tämä vuosi paljon terveämpiä kuin viime vuonna ja pidetään kivaa niin aksakentillä kuin kotonakin!