SM 2015

SM-kisoissa kisailtiin jo pari viikkoa takaperin, mutta palataan nyt vielä kerran niihinkin tunnelmiin. Postauksen videot ovat toistaiseksi todella huonolaatuisia, sillä en ole saanut vielä käsiini kunnollisia videoita.

Mestaruuksista kisattiin tänä vuonna Oulussa, joten lähdimme matkaan jo torstaina päivällä. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi ja vältyimme perinteiseltä perjantain kiireeltä. Reissuseurana meillä oli Katja ja bc Leia, jota olimme Riesan kanssa vuosi sitten hoitamassa. Koirien yhteiselo hotellihuoneessa päättyi lyhyeen, sillä lupaavasti alkanut yhteistyö loppui sillä sekunnilla, kun Leia sai kylppärissä ruuan. Pienen selkkauksen jälkeen pätimme pitää koirat erillään huoneessa, sillä reissussa riitti tarpeeksi stressattavaa ilman kyräilyjäkin.

Perjantaille olin ilmoittautunut yhdelle agiradalle, jotta Riesa tottuisi kisapaikkaan. Meillähän on tämä arvokisahistoria vähän surullinen, kun koira ei ole kovin monesti kyennyt toimimaan ollenkaan, edes iltakisoissa. Oli syynä sitten ihmismäärä, melu, jännitys tai mikä lie. Viime vuosi meni hyvin ja nyt Riesalla on paljon enemmän kisakokemusta, joten en ollut hirveän huolissani.

Lähtö oli tälle radalle tehty todella huonoksi, sillä kaiuttimet olivat aivan koiran selän takana ja melu jo itsellekin epämiellyttävä. Arvasin, ettei Riesa tule pysymään kaksisesti lähdössä, joten otin suosiolla melkein lentävän lähdön. Riesa oli todella kierroksilla ja aika epämiellyttävä ohjata. Hyvät kontaktit kuitenkin kierroksista huolimatta. Hyllytettiin a-putki erotteluun, jonka itse ohjasin luokattoman huonosti. Siinä vähän hajosi pakka muutenkin, mutta olipa harjoiteltu tosiratoja varten.



Lauantaina startattiin joukkueen ensimmäisenä lähtijänä. Rata oli mielestäni aika helppo, ei meille mitään hankalia päällejuoksuja yms. Taas kovaääninen selän takana häiritsi Riesaa kovasti, ja se varastikin törkeästi heti kun käänsin katseeni. Lähtö oli kuitenkin helposti handlattavissa näinkin. Teimme ihan ok nollan joukkueelle. Puomi minun piti alunperin ohjata eri puolelta, mutta koira tulikin niin kovaa kahden putken jälkeen, etten lähtenyt valssailemaan. Itselle tuli epävarmuus puomin päädyssä, eikä suunnitelman muuttaminen lennosta onnistunut. Ehkä tämän takia puomi itsessään oli aika hidas ja sen jälkeinen ohjaus todella huolimaton. Sain kuitenkin ihme ja kyllä pelastettua koiran oikeaan päähän putkea.
Riesan nollan lisäksi juokkueelle kaksi puomin kontaktivirhettä ja yksi nolla. Tuloksella 5 olimme sijalla 10, mikä on meidän seuran paras tulos koskaan.



Sunnuntai sujui oudoissa tunnelmissa. Hotellilla halusin toisinaan oksentaa ja jättää koko kisan väliin ja hetken päästä en malttanut odottaa kisapaikalle pääsemistä. Lämppälenkillä sain kuitenkin kasattua ajatukseni, eikä jännittänyt juuri lainkaan. Oli vaan todella siistiä päästä kisaamaan näissä kisoissa kaiken tehdyn työn jälkeen.
Meillä kävi vähän kehnosti, kun juuri ennen omaa tutustumisryhmää oli pitkä tauko, enkä ehtinyt katsoa radalla kuin ihan parin koirakon suoritukset. Olisi pitänyt saapua paikalle aikasemmin.

Rata (kuva) oli aika kinkkinen, mutta meille täysin mentävissä.
Lähdössä Riesa pysyi tällä kertaa rauhallisesti, mutta heti sen jälkeen homma meni mielenkiintoiseksi. Riesa baanatti suorasta putkesta tuhatta ja sataa eteenpäin, pieni putkijarru olisi ollut paikallaan... Tämän jälkeen vielä toinenkin käännös valahti. Sen seurauksena olin pituuden jälkeisestä takaakierrosta todella myöhässä. Riesa oli jo lukinnut esteen väärältä puolella, mutta jollakin ilveellä sain vielä rynnittyä itseni koiran linjalle ja tyrkättyä takaakierron.
Kun alusta selvittiin virheittä, niin 14-16 väli oli meidän painajaisista. Este 15 oli juuri sellainen, jonka Riesa lenkittää ohi. Lisäksi piti varoa takana olevaa ansaputkea. Tämäkin selvitettiin, mutta viimeisen putken jälkeen rata katosi itseltäni ihan totaalisesti! Ihan kamala tunne, ei ole mitenkään kovin usein osunut omalle kohdalle. Takaakiertoon tyrkkäisy jäi tekemättä ja tuloksena hylkäys.



Harmitti hieman, mutta loppupeleissä yllättävän vähän. Rata oli alusta asti niin hasardi ja päällejuoksukohta meille niin vaikea ja keskittymistä vaativa, etten itsekään ihmettele tuota unohdusta. Sain onneksi niin paljon ymmärrystä ja tsemppausta ihanilta treenikavereilta ja Lotalta, että hetken kuluttua aiheesta pystyi heittämään jo vitsiäkin. Tästä kuitenkin opittiin taas, pitäisi tutustumisessa keskittyä kunnolla ihan kaikkiin kohtiin, eikä tuhlata määräänsä enenpää energiaa vaikeisiin kohtiin. Lisäksi ei olisi pahitteeksi saapua sen verran ajoissa kisapaikalle, että pystyisi seuraamaan useamman koirakon suoritukset.

Päälimmäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin kiitollisuus siitä, että pääsin juuri Riesan kanssa juoksemaan yhdessä rataa. Riesa teki parhaansa ja vähän enemmän, se oli paras asia kisaviikonlopussa. Ei sähläystä, ei ohjauksien huomioimattomuutta, ei mitään. Se tuli ohjauksiin kiltisti kun vain ohjasin. On myös ihme, että saimme radan kasaan kaiken sähläämisen jälkeen, Riesa ei yleensä ole kovin armollinen ohjaajan virheitä kohtaan. Riesa keskittyi hienosti tekemiseen koko kisaviikonlopun ja yllätti kaikin tavoin vain positiivisesti.

Kisoista jäi todella kova nälkä ensivuodelle ja valtava treeni-into. Alan jo uskoa, että ehkä meistäkin on isoihin kisoihin. Joukkueradan nolla lämmitti mieltä etenkin siksi, koska emme ole koskaan missään joukkueessa onnistuneet sellaista vääntämään.

Treeni-innosta huolimatta nyt taukoilemme ainakin kuukauden verran, ehkä enemmänkin. Kesän aikana olisi tarkoitus tehdä jonkun verran tekniikkatreenejä, mutta niitä ehtii vaikka vasta loppukesästä. Seuraavat kisat ovat vasta elokuun lopussa, alkuvuosi mentiin aika kovalla tahdilla ja tauko tulee varmasti kummallekin tarpeeseen.

Karsinnat jäävät nyt siis väliin, sillä sitä voittoa emme saaneet puristettua kasaan. Ei osattu tehdä ehjiä nollaratoja oikeissa paikoissa. Vauhtihan riittää voittoon ja useampaankin, mutta taito tällä kaudella ei. Katsotaan mitä ensi kausi tuo tullessaan, kova yritys kuitenkin molempiin kisoihin. Me osataan kyllä.